Yleinen 18.4.2015
TEKSTI Eveliina

Suunnitelmissa synnytys

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Aikalailla 1,5 vuotta sitten makasin Tyksin synnytys-salin sängyllä. Takana oli 17 tuntia kestänyt äärettömän raskas avautumisvaihe ja parhaillaan käynnissä oli synnytyksen viimeinen tuskallinen  vaihe; ponnistaminen. Ponnistin vauvaa lähes tunnin ajan ja ihan loppumetreillä muistan miten kivuissani itkin ja huusin vieressä istuvalle Tonylle että ”Ei enää koskaan! Lupaa ettei me tehdä enempää lapsia.”

Vaan kuinkas kävikään? Tässä olisi taas muutaman viikon sisällä tarkoitus puskea vauva vatsastani pihalle! Alkuraskaudesta mua vähän hirvitti se että ennemmin tai myöhemmin edessä on taas synnytys ja aina silloin tällöin kelailin mielessäni läpi Adeliinan synnytyksen tapahtumia. Muistan vielä todella tarkkaan Aden syntymäpäivän tapahtumat. Muistan miltä minusta tuntui ja mitä ajattelin synnytyksen aikana. Muistissa on myös se kuinka epätoivoinen oloni oli kun supistuskivut olivat huipussaan ja kuinka varma olin siitä että jos tulisin selviämään kivusta hengissä, en enää koskaan hankkisi lapsia. Kuitenkin koettelemuksesta saatu palkinto; täydellinen pieni tytär, oli kaiken sen arvoista, eikä minulle jäänyt synnyttämisestä mitään hampaankoloon.

Tämä raskaus on tässä fyysisten muutosten lisäksi kypsyttänyt minua myös henkisesti synnyttämään. Synnytys ei pelota tai juurikaan jännitä minua, vaan oikeastaan odotan innolla että pääsen synnyttämään. En minä sitä hullua kipua tietenkään innolla odota, vaan sitä vauvaa.
Viimeksi synnytys jännitti huomattavasti enemmän, koska mulla ei ollut hajuakaan mitä odottaa. Nyt tiedän että se tulee kaunistelematta olemaan helvetin tuskallista, mutta koska olen jo kerran selvinnyt siitä, tiedän myös sen että selviän siitä toistamiseen. Lisäksi olen tällä kertaa valmistautunut synnytykseen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Niin tai viimeksi en valmistautunut siihen juuri mitenkään. Nyt olen käynyt luonnolliseen synnytykseen tähtäävässä synnytysvalmennuksessa. Olen ottanut paljon selvää erilaisista lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä; olen mm. harjoitellut synnytyslaulua sekä -tanssia. Olen treenannut oikeaa hengitystekniikkaa sekä avautumisvaiheen asentoja jotka lievittävät kipua ja auttavat vauvaa laskeutumaan. Olen iltaisin kuunnellut ostamaani Synnytä rentoutuneena -cd:tä ja sen avulla virittänyt itseäni mielentilaan, johon myös synnytyksen aikana aion pyrkiä. Tony on harjoitellut akupisteideni painelua, sekä oikeita hieronta ja tukemisotteita. Voi olla että ensimmäisen kivuliaan supistuksen tultua kaikki tämä edellä mainittu unohtuu ja ”treenaamisemme” osoittautuu hyödyttömäksi, mutta ainakin tällä hetkellä minulla on kaikesta tästä valmistautumisesta johtuen erittäin luottavaiset fiilikset synnytyksen suhteen. 

Viimeksi synnytyksen paras kohta oli se kun sain epiduraalin. Lääkkeen laiton jälkeen minulle aukeni taivas, eikä synnytys enää vähään aikaan tuntunut yhtään kamalalta. Nyt minulla on ihan eri tavalla tietoa myös lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä ja uskon että mulla on hyvät ainekset onnistua hallitsemaan kipua ilman vahvoja lääkkeitä, mutta en silti ole ottanut mitään paineita siitä että mun täytyisi synnyttää luomuna, vaan aion mennä täysin tilanteen mukaan. Jokainen synnytys on erilainen ja olen täysin tietoinen että tällä kertaa voidaan päätyä vaikka sektioon.
Onneksi synnytyksestä ei jaeta arvosanoja, vaan tärkeintä on että vauva saadaan ulos mahdollisimman turvallisesti.

Näissä fiiliksissä täällä siis odotetaan synnytystä! Ensiviikolla vauva on täysiaikainen, enkä oikein enää malttaisi odottaa että pääsen tapaamaan pojan. Aion sitten mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen kirjoittaa touhusta teille kertomuksen. 🙂

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Kyllä se kanyyli laitetaan kun epiduraali puudutuksen haluaa. Ekan kohdalla mulle laitettiin epiduraali. Kahden nuoremman synnytyksessä laittetiin spinaali puudutus. Tykkäsin spinaalista enemmän mutta se on lyhytkestoisempi ja laitettiinkin aivan viime senteillä 🙂

1 vastaus

Jotenkin ihanaa lukea tällainen postaus – vaikka synnytys on ekalla kerralla ollut ns. kamala ja tuskaisa, niin silti se on ollut sen arvoista ja siihen on valmis uudelleenkin. Jotenkin tuo itselle sellaisen fiiliksen, että loppujen lopuksi se ei voi olla NIIIIN kamalaa.. Itsellä kyllä toivon mukaan on synnytykseenkin vielä matkaa joitakin kuukausia 🙂

1 vastaus

Voimia tulevaan koitokseen! Pian saatte pienen pojan syliinne♡

1 vastaus

Itselläni ainakin toinen synnytys oli huomattavasti helpompi:) Suosittelen kohdunkaulapuudutetta sillä sai helpotusta supistuksiin mutta se ei vie kokonaan tuntoa niinkuin epiduraali. Tsemppiä synnytykseen 🙂

1 vastaus

Hienoa että olet pohtinut synnytystä etukäteen ja miettinyt mitä toivot synnytykseltä 🙂 Katselin noita ei toivottuja asioita.. ne ovat sellaisia, mitkä eivät kuulu normaaliin synnytykseen, mutta ovat joskus välttämättömiä äidin ja/tai sikiön hyvinvoinnin kannalta. Kokeilitko ekassa synnytyksessä aquarakkuloita? Niiden laitto sattuu ihan helvetisti mutta itse sain niistä ihan uskomattoman avun omassa synnytyksessäni!

1 vastaus

Eikös kanyyli laiteta aina epiduraalin kanssa?

1 vastaus

Mulla eka synnytys oli aivan kamala kokemus ja epparihaavan kanssa oli paranemisongelmia jotka kestivät kuukausia. Se oli pahinta. Toka synnytys meni onneksi nopeammin ja vaikka sekin sattui, tiesin mitä tapahtuu ja olin harjoitellut. Osasin sen. Paranin myös nopeammin kun synnytykseen ei tarvinnut juuri puuttua. Harjoittelu kannattaa, olen varma, että sullakin menee tämä toka kerta paljon mukavammin!

1 vastaus

Nuo tuntemukset kuulostaa tosi tutuilta! Itelläni esikoinen on juuri yks ja puoli vuotta ja nuorempi lapsi on kuukauden ikäinen. Ensimmäinen synnytys oli kirkkaana mielessä kun valmistauduin nuoremman synnytykseen ja välillä mietin miten selviän siitä uudestaan. Ja odotin malttamattomana toisen lapsen syntymää, tuntui ettei se hetki tule koskaan kun näen vauvan! 😀

Synnytys meni kuitenkin todella hyvin eikä jäänyt mitään traumoja, kyllähän se aina tuskaa on mutta kaikesta selviää kun tietää että saa sitten pienen syliin <3 Oonkin seuraillut sun blogia kauan ja joskus aina kommentoinutkin, mukava lukea sun juttuja kun ollaan NIIN samassa tilanteessa lähes saman ikäisten lasten kanssa 🙂 (Mullakin tyttö ja poika :))

Tsemppiä synnytykseen ja viimesiin viikkoihin!

1 vastaus

Kyllä se kanyyli laitetaan kun epiduraali puudutuksen haluaa. Ekan kohdalla mulle laitettiin epiduraali. Kahden nuoremman synnytyksessä laittetiin spinaali puudutus. Tykkäsin spinaalista enemmän mutta se on lyhytkestoisempi ja laitettiinkin aivan viime senteillä 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: