eveliina matilda - Banneri

21.4 tiistai

37. raskausviikko

Kirjoittelinkin tiistaina blogiin päivämme kulusta. Pitkin päivää tuli jonkin verran supistuksia, mutta niistä huolimatta oloni oli poikkeuksellisen hyvä. Olimme siellä meidän työmaallamme grillailemassa ja kun Tony ja Topias keskustelivat Tonyn varpajaisista, vitsailin että ”raivaan kalenteristani vähän tilaa ja synnytän huomenna iltapäivällä.”

22.4 keskiviikko

9.00
Tunsin ensimmäisen normaalia napakamman supistuksen. Latasin puhelimeeni supistusten kellotus sovelluksen ja aloin odottamaan seuraavaa supistusta. Supistuksia alkoi tulla, mutta välit olivat melko epätasaiset.

11.00
Supistusten välit olivat keskimäärin kymmenen minuuttia. Pistin Tonylle viestin että en tiedä onko synnytys alkanut, mutta supistukset ovat niin kipeitä että helpottaisi jos Adeliinan saisi johonkin hoitoon.

n. 12.00
Tonyn äiti haki Adeliinan luokseen. Minä yritin levätä, mutta supistukset pakottivat ylös ja liikkumaan. Aloin olla melko varma että synnytys on alkanut, joten supistusten välissä aloin täydentää sairaalaakassia. Sain kassin pakattua, mutta sieltä puuttuivat tietenkin kaikki välipalat, vissyt ja herkut. Niitä ei vielä oltu ehditty ostaa… Ajattelin että Tony saa sitten ennen osastolle siirtymistä käydä kaupassa.

n. 13.00
Supistukset olivat edelleen siedettäviä, mutta välit olivat tihentyneet kuuteen minuuttiin. Otin pitkän suihkun radiota kuunnellen. Suihkun jälkeen puin ylle siistit rennot vaatteet ja laitoin hiukset ranskanletille. Söin vielä viimeiseksi ateriakseni pinaattilettuja. Olin valmis synnyttämään!

15.50
Tony tulee töistä kotiin ja löytää mut makuuhuoneesta ähkimästä supistusten kanssa. En enää jaksanut kellotella välejä, mutta luulen että supistuksia tuli edelleen noin kuuden minuutin välein. Kun supistus ei ole päällä, oloni on hyvä, mutta supistuksen aikana multa tirahtaa jopa pari kyyneltä. Tony hieroo mun selkää Adeliinan lelupallolla ja sanon haluavani sairaalaan.

17.00
Olemme kirjautuneet sisään Tyksiin. Ilmoittautumisessa tuntuu kestävän ikuisuus, mutta pian mua tulee hakemaan kaksi kätilöä. Toinen vähän vanhempi ja toinen selkeästi nuorempi. ”great, taas opiskelija” ajattelen mielessäni ja pian nuorempi esittäytyykin opiskelijaksi ja kertoo toisen kätilön avustuksella hoitavansa minua. Ennen synnytys-saliin pääsyä joudun makoilemaan käyrillä. Vauvan sydänäänet ovat hyvät ja supistuksia piirtyy melko tiheään tahtiin. Sängyllä makaaminen on tuskaista, mun tekisi mieli liikkua. 20 minuutin käyrän jälkeen kätilöt tuovat sairaalavaatteet ja tekevät sisätutkimuksen. Kohdunsuu on melko kaukana, vauvan pään takana, mutta kuitenkin 4cm auki.
Vanhempi kätilö kyselee kivunlievitystoiveitani ja ehdottaa akupunktiota. Nojailen Tonyyn ja tuskailen kun kätilö etsii alaselästäni ”kipeitä kohtia”. En osaa sano mistä kohdasta painaminen tuntuu kipeältä, koska koko selkäni on supistuksista aivan tulessa. Lopulta selkääni päätyy neljä neulaa.

17.30
Pääsemme synnytys-saliin. Opiskelija ehdottaa mulle lämmintä suihkua, kun kerron sen auttaneen kotona. Kysyn onko Tyksin ainoa synnytysamme vapaana ja olisiko minun mahdollista päästä sinne. Kätilö opiskelija lähtee selvittämään asiaa ja palaakin pian iloisen uutisen kera. Siirrymme ammeelliseen synnytys-saliin.
Amme on valtava ja opiskelijan mukaan sen täyttyminen saattaa kestää kauemmin kuin itse synnytykseni, joten minun kannattaa mennä heti ammeeseen suihkuttelemaan. Istun ammeessa lämpimän suihkun alla ja akuneulat selässä alkavat ärsyttää. Mielestäni neuloista ei ole ollut apua kipuun, enkä ole neulat selässä uskaltanut liikkua normaalisti.

18.15
Vanhempi kätilö nyppää neulat pois. Hän näyttää selästäni kotia joita Tony voi supistuksen aikana painella. Lillun edelleen ammeessa. Supistuksia tulee tiuhaan, ehkä 2-3 minuutin välein. Tony painaa supistuksen aikana selkääni ja minä yritän hengitellä niin kuin olen opetellut, mutta valtava kipu saa minut vähän väliä pidättämään hegitystä ja toivomaan että hukkuisin ammeeseen.

18.50
Haluan jotain kivunlievitystä. Vedestä ei ole enää apua ja mielessäni pyörii epiduraali. Siirryn sängylle ja kätilöt tekevät sisätutkimuksen. Kohdunsuu on seitsemän senttiä auki ja vanhempi kätilö ehdottaa mulle epiduraalin sijaan hieman miedompaa kohdunsuun puudutusta. Suostun tähän ja jään tuskissani odottamaan lääkäriä.

19.00
Lääkäri saapuu, mutta kohdunsuu on ehtinyt parilla supistuksella aukeamaan yhdeksään senttiin. Lääkäri yrittää laittaa puudutetta, mutta sitä ei enää voi laittaa, koska kohdunsuulla ei ole tarpeeksi reunaa jäljellä.
Olen paniikissa ja haluan järkyttäviin kipuihin epiduraalin. Sen laitto on kuitenkin myöhäistä ja yritän josko ilokaasusta olisi apua. Ilokaasusta ei ole hyötyä, se vain maistuu pahalta ja hylkään kaasumaskin. Supistuksia tulee tauotta ja olen todella väsynyt ja kipeä. Alan huomaamattani laulamaan synnytyslaulua, eli supistuksen ollessa kovimmillaan äännän matalia vokaaleja. Kuinka ollakaan aaa:n ja ooo:n hoilaaminen tuntuu auttavan.

19.46
Kohdunsuu on täydet 10cm auki ja mua käsketään ponnistamaan. Kaikki tapahtui jotenkin todella nopeasti ja säikähdin ponnistuskäskyä. Itken ja sanon Tonylle että mua pelottaa, enkä uskalla ponnistaa. Kätilö sanoo että vauvan pää on jo tulossa ja mun on pakko ponnistaa että sikiökalvot puhkeavat. Yritän ponnistaa pikkuisen, mutta kalvot eivät puhkea. Kätilö päättää puhkaista ne koukulla. Kun kalvot puhkeavat ja lapsivesi valuu ulos, päälle iskee niin kova supistus että meinaan lentää sängystä alas. Huudan täyttä huutoa ja Tony kannattelee mun yläkroppaa sängyn ulkopuolella. Ihan eritavalla kuin epiduraalisynnytyksessä, tunnen kuinka vauvan pää tekee matkaansa ulos. Pidätän hengitystä ja ponnistan kipua kohden. Supistuksen aikana ehdin ponnistaa kolme kertaa. Joka kerta vauvan pää liikkuu reippaasti eteenpäin, mutta aina supistuksen välissä tuntuu siltä kuin pää olisi palanut takaisin paikoilleen. Ehkä neljän supistuksen jälkeen pää syntyy ja kun kätilöt vasta auttavat hartioita ulos, vauva jo itkee.

20.01
Pieni limainen ja sinertävä vauva putkahtaa sängylle. Olen onnellinen että koitos on viimein ohi ja ihana pieni vauvamme on täällä. Kätilöt kuivaavat vauvaa ja kehottavat meitä katsomaan kumpaa sukupuolta hän edustaa. Pian poika nostetaan rinnalleni. Vauvalle laitetaan pipo päähän ja Tony saa leikata napanuoran. Pisteitä poika sai 9/9/9.
Kätilö pistää suoneeni kohtua supistavaa lääkettä ja kahdeksan minuutin päästä vauvan syntymästä jälkeiset syntyvät. Napanuorasta ja istukasta otetaan verinäytteitä ja kun kätilöt ovat todenneet että minusta ei löydy mitään tikattavaa, vauva laitetaan Tonyn paidan alle lämpimään ja minä menen suihkuun. Suihkutteluni jälkeen vauvasta tullaan ottamaan mittoja. Paino 3470g ja pituus 50cm. Vauva on hyvinvoiva, mutta ilmeisesti aikaisesta syntymäviikosta johtuen, hänen lämmönsäätelykykynsä on vielä heikko ja ruumiinlämpö on alhainen. Vauva laitetaan takaisin Tonyn paidan alle lämmittelemään ja hänelle annetaan ruiskusta luovutettua äidinmaitoa. Meille tuodaan tarjottimella juhlakahvit ja syötävää.

Myöhemmin vauvan lämpö mitataan uudestaan ja koska se on edelleen alhainen, pikkutyyppi päätetään viedä tunniksi lämpökaappiin. Tony käy hakemassa kaupasta mulle evästä ja lähtee sitten kotiin. Minä yritän saada hieman nukuttua synnytys-salin sängyllä, mutta vaikka olen tosi väsynyt nukkumisesta ei tule mitään.

n. 24.00
Saan lämmenneen vauvan syliini ja siirrymme salista synnyttäneiden osastolle.

Ennen pojan syntymää ehdimme olla sairaalassa kolme tuntia. Synnytys sujui nopeasti, mutta myös kivut olivat todella kovat. Adeliinan synnytys kesti kaikkineen 17 tuntia, mutta pikkuveljen papereihin on koko synnytyksen kestoksi merkattu viisi tuntia.
Synnytyksen loppupäässä minua kadutti etten ollut ottanut epiduraalia jo heti sairaalaan mentyämme, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen tähän lääkkeettömään synnytykseen. Synnytyksestä mikään ei jäänyt painamaan mieltäni, vaan kaikki sujui oikeastaan tosi hyvin. Kätilöt olivat ihan mukavia ja Tony oli hienosti tukenani.

Kommentit (26)

Kohdunsuun puudutus annettu, joten ei virallisesti ole luomusynnytys..

Täähän alkaa olee jo äitylien tasoa….

No niin, älkääpä nyt opiskelijat vetäkö hernettä enää yhtään syvemmälle nokkaan. Eveliinahan otti opiskelijan vastaan ja kaikki on nyt ok. Itsekin olen harjoittelun juuri päättänyt ja ymmärrän Eveliinaa oikein hyvin. Kovien kipujen kanssa sitä toivoo itselleen kaikkein parasta osaamista ja se on aivan ymmärrettävää. Hieno synnytystarina, kiitos siitä ja paljon voimia toipumiseen. <3

Esikoisen synnytys 17,5h, 6 eri kätilöä hoitamassa synnytystä, juoksivat ympäriinsä huoneista. Suurimman osan olin yksin huoneessa, ei miestä eikä tukihenkilöitä.
Kakkosen synnytys 15,5h 2 kätilöä ja 1 harjoittelija. Harjoittelija käy luonani useasti ja tsemppaa. Ei miestä, ulkomailla työmatkalla. Varsinaiset kätilöt kiukuttelivat kun huusin että sattuu, harjoittelija hieroi ja tsemppaa.

Jos se sinua noi paljon häiritsee niin jos meinaat lisään jakaantua niin kiellä seuraavaksi jos et halua opiskelijoita.
Minulla on 2 ammattitutkintoa alla ja 1 korkeakoulututkinto. Ja niiden aikana oli joka kerta yli 24 viikkoa harjoittelua yhteensä eli olen harjoittelussa n. yli 65 viikkoa. Pidän niitä oppimisen kannalta todellakin kultaakin kalliimpina. Missään ei opi niin hyvin kuin käytännössä, ainahan siinä se "oppinut" on lähellä joten eipä suurta hätää tule sen opiskelijan kanssa olemaan.

Kiva että jaoit synnytyskertomuksesi ja onneksi kaikki on mennyt hyvin <3

Kyllä muakin opiskelijat hirvittää, olipa ne missä tahansa terveyteen/huoltoon liittyvässä, mutta sitten yritän aina miettiä sitä, että olenhan minäkin opiskelijana eri paikoissa ja toisekseen ei niitä yksin jätetä että ei ne voi mokaa sitä hommaa ja pakkohan se on opiskelijoiden jossain opetella 😀

Mutta ihan mielettömän mahtavan kuulonen synnytys sulla! Voin vaan kuvitella kuin hitokseen on sattunut, kun se sattuu lääkityksenkin kanssa 😮 HUI! Mutta ihan huippua ettei sulle jäänyt siitä mitään huonoa mieleen, sehän se on tärkeintä! 🙂

Minuakin vähän häiritsi tuo negatiivinen asenteesi mukana ollutta kätilöopiskelijaa kohtaan.. Toivottavasti nyrpistelysi ei välittynyt kyseiselle opiskelijalle asti.Tietyt ammatit vaativat teoriapänttäyksen lisäksi myös uskomattoman määrän käytännön harjoittelua, ja työn oppii vasta sitä tekemällä. Kannattaa siis sinunkin miettiä minkälaista suhtautumista ja asennetta täällä blogissasi yleisesti viljelet. Vai opitko kenties itse esimerkiksi vartijan ammatissasi tarvittavat vuorovaikutustaidot tai vastaavat kirjoja lukemalla? Tuskinpa.

Hyvin vastattu! Jäin just tässä miettimään, että kukaan ei ole huomioinut, että sä tosiaan kaikesta huolimatta annoit opiskelijan olla mukana, vaikka se oli ollut edelliselläkin kerralla. 😀 Tuli vaan mieleen, kun kaikkialla saa aina opiskelijan tekemät työt halvemmalla kuin valmiin ammattilaisen, niin pitäisi keksiä jokin houkutin synnytyksiinkin! Vai saako jotain alennuksia sitten päivistä, jotka sairaalassa viettää? 😀

Yhtään opiskelijoita väheksymättä, olisin toivonut että tällä kertaa synnytykseni olisi hoitanut vain yksi valmis kätilö. Kun kivut ovat huipussaan on kurjaa että alapäätä ronkitaan ja kohtua painellaan aina kaksi kertaa. On myös kurjaa kun akuneula ei mee ekalla oikeaan kohtaan jne. Synnytyksessä toivoisin myös että kätilö olisi varmaotteinen, koska näin itselläni on luottavaisempi olo. Tiedän kuitenkin että opiskelijoiden on jossain opittava ja siksi en ole synnytyksissäni kieltäytynyt opiskelijan mukana olosta (kieltäytyminenkin on mahdollista). Tämän takia en ollut innoissani kun näin kuka synnytykseni tulee hoitamaan. Se että ajattelin MIELESSÄNI "great, opiskelija", ei tarkoita että olisin ollut häntä kohtaan nyrpeä tmv.
Ja tämä on mun blogi, saan "viljellä" täällä just niitä asioita kun haluan! 😀

TYKS on opetussairaala ja siellä on joka osastolla opiskelijoita vuoden ympäri. Noita asioita ei vaan voi oppia kirjasta lukemalla. Vai mitäs tykkäisit jos sua olisi tullut yksin hoitamaan kätilö, joka olis just valmistunu muttei edes nähnyt yhtään synnytystä aikaisemmin? Voi olla että olis vähän hirvittänyt 😀 Mun synnytyksessä oli ihana opiskelija ja kun mua hoitanut kätilö joutui juoksemaan huoneesta toiseen muiden synnyttäjien luona, pysyi opiskelija koko ajan mun ja miehen tukena.

Ennen valmistumista kätilö opiskelijalla kuuluu olla tietty määrä synnytyksiä hoidettuna joten se nyt ei oo mahdollista että sattuisi joku vaan kirjoista opiskellut.
Ja synnytys on niin henkilökohtainen juttu että kyllä se pitäs olla synnyttäjän päätettävissä haluaako sinne saliin opiskelijan vai ei. Mulla ekassa synnytyksessä tarjottiin sh-opiskelijaa ja kieltäydyin!

Kiitos että jaoit tämän mahtavan asian 🙂
Toivon että seuraava synnytykseni olisi luomu, ja tämä rohkaisi kyllä!

Kiva, että kerroit oman synnytyskertomuksesi. Näitä on aina kiinnostava lukea. Itse olen kolme lasta synnyttänyt: eka kahdella epiduraalilla ja tuolla "alapääpuudutuksella", toinen ja kolmas luomuna (3h ja 1,5h). Ns. helpoimmuusjärjestys on viimesestä ensimmäiseen. Yksilöllisiä juttujahan nämä on, mut nopeet synnytykset anyday verrattuna maraton-synnytykseen 😉 …tai no ehkei nyt ihan anyday kuitenkaan 😀 Onnea vielä perheenlisäyksestä! Vauvat on i-h-a-n-i-a <3

Huikea tarina ja isolla ärrällä Respect, luomu synnytys! Olet todella rohkea ja upea äiti lapsillesi, blogisi lukeminen kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaani! Onnea pienestä pojasta, nauttikaa 🙂
ps. vauva uutisten ohella, kovasti talo/sisustus päivityksiä odotellen 😉 (toki kun olet toipunut ja arki alkanut rullaamaan)

Kiitos ihanasta synnytyskertomuksesta! On se niin ihmeellistä kaikesta kovasta kivusta huolimatta. Ja tosiaan, melkoisen urakan teit ilman kivunlievitystä!

Kiva lukea. Aina palaa omat synnytykset mieleen! Eka reilu 5h ja kohdunsuunpuudutteella. Toinen 1,5h ja luomuna. Toisessa synnytyksessä tyksissä oli opiskelija ja veti hienosti.. Vähän lopussa hermostui kun tyttö tulla tupsahti 2min ponnistuksella 😉 ja viimeiset 3cm meni 10min.. Mutta silti, hyvin meni!
Onnea vielä:)
Annika

Kiitos synnytyskertomuksesta! Mielelläni luin tämän kun toivottavasti pian tulisi itselle myös reissu Tyksiin 😉 36+2 nyt.

Jäi mietityttämään että miks vauvaa ei tuotu sun paidan alle ja tissille yrittelemään? Hienon kuulonen synnytys! Ite en vois kuvitellakaan ilman lääkkeitä, huuuh 🙂

Heti synnyttyään poika laitettiin mun paidan alle ja siellä hän söikin ekat maitonsa.
Lisämaitoa annettiin alhaisen ruumiinlämmön takia, että maito lämmittää vähän sisältäpäin.

Tuo kommentti opiskelijasta jäi tarinassasi jotenkin kummastuttamaan.
Meidän jokaisen on opiskeltava ja harjoiteltava joskus ja yliopistosairaalassa, jos jossain, opiskelijan läsnäolo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja hyvä niin.
Meidän kohdalle on synnärilläkin osunut aina tosi mukavia opiskelijoita!

Itse ohjaan työssäni alalla opiskelevia heidän harjoitteluissaan (en siis kätilöitä, vaan oman alani tulevia osaajia). Opiskelijoiden ohjaus ei aina ole helppoa, kevyttä tai mukavaa, mutta se saa minut myös tuntemaan suurta kiitollisuutta niitä ohjaajia kohtaan, jotka kerran opastivat minut ammattini saloihin.

Että terveisiä opiskelijoille: hyvin te vedätte!

Mä kielsin opiskelijat synnytyksestäni mutta sairaalassa peruin sanani kun tyyppi oli niin mukava, se oli kuitenkin suuri virhe ja sain kovat traumat turhasta ja väärin tehdystä piikittelystä. Tarvitsin 3 eri suonen sisäistä tavaraa ja reikiä oli noin 8 väärissä paikoissa ja ne oli kipeitä. En koskaan enää päästä opiskelijaa koskemaan minuun. Olin vain liian kiltti…

Kyllä mäki myönnän, että ajatus opiskelijasta hoitamassa synnytystäni saa pelkokertoimen nousemaan. Tiedän, että asiat menee jopa paremmin ku on valvojan silmän alla,mutta ite kaipaan "ronskia sanallista" ohjausta ja jos opiskelija yhtään epäröi,saa se minut epävarmaksi. Ei niinkään siis se toimenpide opiskelijan suorittamana vaan se kaikki muu. Mutta mulla onkin vasta eka synnytys tulossa

huhhuh..mulla synnytys pian edessä.vähän rupes taas jännittää mihin sitä on ryhtyny !

Huh, luomuna. Respect. Onneksi mikään ei jäänyt painamaan mieltä!

Kohdunsuunpuudutusta ei pystytty laittamaan, koska kun sen olisin saanut, paikat olivat jo täysin auki, eikä sitä pystytty laittamaan. Eli luomuna synnytin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X