eveliina matilda - Banneri
 
 Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään
 
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut
 
Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait
 
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan
 
//MESTARIPIIRROS/ANNAPUU
 
 
Huomenna pieni Alexander on jo neljä kuukautta vanha. Kerrotaan nyt tasapuolisuuden nimissä, että huomenna Adeliina on vuoden sekä yhdeksän kuukautta ja yhdeksän päivää vanha. 🙂 Niin ne pienet vaan kasvaa ja jos vain voi olla mahdollista; myös rakkauteni heitä kohtaan kasvaa yhtä lujaa.
Adeliina tepastelee tuossa mökkinurmikolla jo 86-92 senttisissä vaatteissa ja pikkuveli tarkkailee siskon touhuja yllään bodypuku jonka kokolapussa komeilee numero 68! Vaipoissakin siirryimme juuri molempien kohdalla numerolla suurempaan!
Minua kauhistuttaa, että Alex on jo sen ikäinen, että hänelle voisi jo pikkuhiljaa antaa kiinteää ruokaa. Mihin se kippuraraajainen vastasyntynyt katosi?? Mutta tosiaan, itselläni on tavoitteena täysi-imettää poika kuuden kuukauden ikäiseksi ja vasta sitten aloitella kiinteisiin tutustuminen herkkyyskauden mukaan sormiruokaillen. Kuitenkin se rintamaito on vauvan pääasiallinen ravinto yksivuotiaaksi asti, joten niin kauan kuin Alex kasvaa hyvää vauhtia, meillä ei ole mikään kiire soseruuan pariin.
Alex on luonteeltaan iloinen ja tarkkaavainen. Hän seuraa katsellaan ja juttelee ihan niin kauan kun joku vaan jaksaa kuunnella ja vastailla hänelle. Alexanderin lempipaikka on äidin sylissä, mieluiten tissi suussa, mutta välillä hän saattaa torkahtaa myös vaunuihin tai yksinään sängylle. Öisin me nukumme napa napaa vasten. Poika nukkuu mielestäni yöt hyvin, mitä nyt aamuyöstä välillä heräilee vatsanvääntöihin. Päivisinkin välillä itketään vatsassa kiertävää ilmaa, mutta jos masussa on maitoa ja ympärillä tapahtuu jotain mielenkiintoista, vauva on pääosin tyytyväinen tapaus.
Adeliina on edelleen hyvin kiinnostunut pikkuveljestä. Uusille ihmisille hänellä on tapana ensin hymyillä ja sitten esitellä että tässä on ”kikkuvi” (=pikkuveli). Adeliina kantaa Alexanderin viereen leluja ja aina kun luemme kirjaa on tärkeää, että näytän sivun kuvat myös vieressä pötköttävälle veljelle.
 
 
Ennen kuin minusta tuli äiti, mulla ei ollut mitään. Olin toki onnellinen ja kuvittelin eläväni täyttä elämää, mutta oikeasti vasta nämä kaksi pientä mestaripiirrosta ovat opettaneet minulle mitä se täysi elämä ja ehdoton rakkaus todella tarkoittavat.
 

Kommentit (3)

Mikset vastaa lähes koskaan kommentteihin?::(

Upeita kuvia ! ensimmäisestä saisi ihanan taulun seinälle 🙂

Minkä ikäiseksi imetit Adeliinaa? Milloin aloititte kiinteät? Meillä onnistui täysimetys 6kk ikään asti ja osittain imetin vielä yli 1v, tais olla 1v2kk. Niin ja kiinnostaisi muutenkin vähän enemmän kuulla isomman lapsenne kuulumisia, Jos toiveita saa esittää 🙂

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X