Ne pienet hetket

Teksti

Muistan kuin eilisen sen, kun olin pieni ja olin siskojen kanssa lapsuudenkotimme uima-altaassa yöuinilla. Oli jo pimeää ja isi viritti videotykin parvekkeelle niin, että se osoitti suoraan alla olevaan uima-altaaseen. Videotykki heijasti veteen rauhallisella tempolla vaihtuvia värejä ja erilaisia muotoja. Muistan niin elävästi sen onnellisuuden tunteen kun sukelsin lämpimän veden halki upeiden värien ympäröimänä. Ja mikä parasta, tämä tapahtui silloin, kun oikeasti olisi pitänyt olla jo nukkumassa.
Meidän isi oli ja on edelleenkin sellainen tyyppi kuka keksii ja kehittelee aina välillä jotain spesiaalia. Juuri ne sellaiset pienet hetket ovat niitä asioita joilla minä muistelen lapsuuttani.

Vaikka olenkin toisinaan nipottava siivousintoilija, jonka mielestä asiat pitää olla juuri tietyllä oikealla tavalla, niin toivon, että pystysin aina säilyttämään sen isältäni perimän pienen pilkkeen silmäkulmassani.
Että pystyisin näkemään maailmaa edes välillä lapsen silmin. Että pyykkireissun sijaan, näkisin siinä kuralätäkössä mahdollisuuden mitä hauskimpiin kymmeneen minuuttiin ja että sillä ei ole mitään väliä, jos piparitaikinasta ei riitä mitään uuniin asti. 

Tein tänään lapsille keittiön pöydän alle majan. Kantoliinasta tuli täydellinen riippukeinu ja voi että meillä oli siinä hauskaa. Kikatuksen ja kiljumisen päätteeksi lauloin nuotin vierestä päivänsädettä ja menninkäistä. Kiikutin rikppukeinua ja silitin kahta pehmeää poskea. 

Kommentit

7 kommenttia

Voi miten suloiset lapset sinulla on 🙂 sinusta välittyy lämmin ja välittävä kuva blogin kautta, ilo lukea kirjoituksiasi!

Ihanalta näyttää <3
Tuli mieleeni että vieläkö teillä on koira? Hänestä ei ole kuulunut pitkilleen mitään…

On koira. 🙂 pitääkin kirjoittaa Fidon kuulumisia!

Ihana postaus ? ?

<3

Onko sul vielä myynissä ne babyjoggerit?

Ei ole enää, myyty jo. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä