Yleinen 28.11.2015
TEKSTI Eveliina

Pikkujoulukausi korkattu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Minut ja lapset kutsuttiin vuoden ensimmäisiin pikkujouluihin kaverini luokse, mutta yllättäen juhlien emännän oli pakko peruuttaa juhlat hieman ennen niiden alkamista. 
Adeliina oli harmissaan kun ei päässytkään juhliin, joita olimme hänelle Tonyn kanssa niin kovin hehkuttaneet. Peruuttamisen syy oli hyvin ymmärrettävä, mutta itseäni harmitti se että ehdimme jo laittaa lapset juhlakuntoon ja pakkaamaan autoon. Ei kuulosta isolta operaatiolta, mutta pienten lasten kanssa se on välillä hyvinkin hermoja raastavaa. Tonylläkin oli jo illaksi suunnitelmat sovittuna, enkä millään halunnut jäädä Alexin ja pettyneen Aden kanssa yksin kotosalle. Siispä soitin siskoilleni ja hetkessä me järkättiin vanhempieni luokse varapikkujoulut

Varapikkujoulut olivat mahtavat! Adeliina ei joutunut pettymään ja meidän ilta sujui leppoisasti glögin, piparien, porkkanakakun ja joululaulujen parissa. Adeliina avasi itse ostamansa pikku paketin, joka oli siis tarkoitus vaihtaa alkuperäisissä juhlissa toiseen pakettiin, mutta omakin lahjansa näytti kelpaavan hänelle. 

Olen jo useasti pohtinut miten lapsen kanssa olisi parasta käsitellä pettymyksiä. Pieniä, hetkessä unohtuvia pettymyksiä Adeliina jo kohtaa päivittäin, mutta sitä niin haluaisin vanhempana suojella lapsiani kaikilta isommilta murheilta ja pettymyksiltä! On varmasti tervettä, että jo lapsuudessa joutuu joskus kokemaan pettymyksen tunnetta, ettei aiheesta sitten myöhemmin kasva mitään isompaa mörköä. Minusta vain tuntuu siltä että sydämeni särkyy, jos pikkuiseni ovat surullisia heistä riippumattomien syiden takia. On tämä vanhemmuus vaan niin tasapainoilemista asioiden kanssa…
Tällä kertaa peruuntuneiden pikkujoulujen pettymys muutettiin iloksi, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi järjestelyyn, kun tavallisen koti-illan sijaan Adeliina pääsi (lupaamani mukaan) tanssimaan joulumusiikin tahtiin!
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Toisaalta jos oikein ajattelee, niin onhan lapsen myös hyvä oppia tällaista positiivisuutta. Jos aina pettymysten kohdalla pitäisi olla "ei se mitään, näin nyt vaan kävi ja siedän sen", niin mistä sitten saa sen jälkeen yrittämisen asenteen? Mun mielestä on siis ihan kiva välillä lapsillekin, että osoitetaan myös sellainen malli, että vaikkei joku asia onnistukaan, voidaan tehdään toisella tapaa ja onnistua siinä. 🙂 Mutta toki kaikkea ei pidä siloittaa lapsillekaan, vaan onhan se hyvä oppia, että kaikkea ei voi saada ja joskus pitää vain tyytyä kohtaloonsa. Mutta sitä voi sitten jokainen vanhempi miettiä itse, missä kohtaa on hyvä tyytyä pettymykseen ja missä kohtaa pitää harkita jotain muuta. Eiköhän tässäkin ole se kultainen keskitie paras, niin kuin vähän kaikessa. Lapsenkasvatus ei koskaan ole mustavalkoista. 😀




0
1 vastaus

Miten vietätte joulun?Ja teetkö jouluruuat itse?Sulla ja Tonylla on ihanat muksut ihanaa joulun aikaa teidän perheelle.Blogiasi on mukava lukea ja tykkään myös blogistasi.




0
1 vastaus

Sä oot kyllä (tän blogin perusteella ainakin) todella lämmin ja ajattelevainen äiti. Kiva, kun pohdit tuollaisia pienten lasten vanhemmille tärkeitä asioita, kuten pettykset ja jäähypenkki, täällä blogissa. Ne laittavat omankin pään ajattelemaan. Kiitos, kun sinulla on niin kiva blogi 🙂




0
1 vastaus

Mä näin teidän perheen muutama päivä sitten keskustassa vilaukselta. Luen paljon blogeja ja en kommentoi oikeastaan ikinä… Sun blogi on yks mun lemppareista 🙂 ) Ja pakko sanoa et näytät ihan super kauniilta!!! Mä ihan häikäistyin!




0
1 vastaus

Toisaalta jos oikein ajattelee, niin onhan lapsen myös hyvä oppia tällaista positiivisuutta. Jos aina pettymysten kohdalla pitäisi olla "ei se mitään, näin nyt vaan kävi ja siedän sen", niin mistä sitten saa sen jälkeen yrittämisen asenteen? Mun mielestä on siis ihan kiva välillä lapsillekin, että osoitetaan myös sellainen malli, että vaikkei joku asia onnistukaan, voidaan tehdään toisella tapaa ja onnistua siinä. 🙂 Mutta toki kaikkea ei pidä siloittaa lapsillekaan, vaan onhan se hyvä oppia, että kaikkea ei voi saada ja joskus pitää vain tyytyä kohtaloonsa. Mutta sitä voi sitten jokainen vanhempi miettiä itse, missä kohtaa on hyvä tyytyä pettymykseen ja missä kohtaa pitää harkita jotain muuta. Eiköhän tässäkin ole se kultainen keskitie paras, niin kuin vähän kaikessa. Lapsenkasvatus ei koskaan ole mustavalkoista. 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: