Yleinen 9.1.2016
TEKSTI Eveliina

Hei täällä liikutaan!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Anun neulomissa polvien yli ylettyvissä kantoliinavillasukissa ja Reiman ihanassa fleecessä Alexanderkin tarkenee leikkiä meidän viileillä lattioilla. Sukat eivät tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta ne ovat super ihanat ja kätevät liinaillessa, jollon lämmittävä liinan reuna ylettyy juurikin vain polvitaipeeseen asti.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen äidin ja pojan vinkki muille paleleville; Alex sai fleecen joulupukilta ja se on nyt aatosta asti ollut kovassa käytössä. Erityisen tästä takista tekee sen että sisäpinta on ihanan pehmeää fleeceä, mutta ulkopuolen kerros on tuollaista neuloksen tyyppistä matskua. Takin kuvio miellyttää silmääni ja epäilen että pinta ei tule fleecelle tyypillisesti nukkaantumaan. Aivan ihana, eikö? Adeliina sai joulupukilta myöskin tosi kivan Reiman windfleecetakin, mutta yritän metsästää vielä hänellekin tällaisen samanlaisen välikerrostakin.

Alex on nyt ihan pienessä hetkessä kehittynyt huimaa vauhtia! Minähän hiljattain kerroin täällä, että meillä asustaa sylivauva, joka ei vielä lattialla pötkötellessään liikahda vahingossakaan.

Nyt reilun kahdeksan kuukauden iässä Alex kuitenkin harjoittelee ryömimistä, nousee konttausasentoon, punnertaa, kääntyilee jatkuvasti, kierii, pyörii ja peruuttaa! Pojan kuvaaminen on haastavaa, kun hän potkii, heiluu ja huojuu ihan koko ajan. Pian pääsen jo varmaan päivittelemään tänne kuinka mun vauvasta on kasvanut kävelevä taapero. <3

Oli ikävää että aikaisempaan Alexin kehityksestä kertovaan postaukseen tuli niin paljon kommentteja (kaikki en edes jaksanut lukea, saati julkaista) joiden sanoma oli, että vauva on viallinen ja minä idiootti. 😀 Toisinaan tulee sellainen olo, että omista lapsista ja ylipäätään omasta elämästään saa kertoa vain kaiken mikä menee loistavasti ja hienosti. Aina pitää olla hienoimmat jutut ja kehittyneimmät lapset tai muuten lynkataan. Meidän pikku Alex nyt vain sattui kiinnostumaan liikkumisesta hitusen keskivertoa myöhemmin, enkä todellakaan olisi kaivannut täysin tuntemattomien ja asiasta tietämättömien kärkeviä mielipiteitä siitä, miten olen (oikeasti motoriikan kehitystä tukevien!) kantovälineiden käytöllä lopullisesti pilannut lapseni.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

Moikka!

Onpa tympeää millaisia kommentteja olet saanut. Itselleni jos olisi tuollaisia tullut (onneksi ei ole blogia tms), kun odottelin 8 kk esikoistyttäreni ryömimään lähtöä, olisin varmaan ollut aika maassa. Itse kun kuitenkin vähän odotin kaiken tapahtuvan keskivertoajoissa ja jopa huolestuin kun liikkumaan lähtö ”viivästyi”.

Sitten tapahtukin kaikki aika nopeaan, nousi seisomaan n 1 v ikäisenä, n 1 v 2 kk otti ensimmäiset huterat askeleet ja 1 v 3 kk jo lähes juoksi. Nyt sitten 1 v 4 kk jo oikeastaan juokseekin ja askellus täysin varmaa ja harvoin edes muksahtelee. 🙂

Onneksi vaikutat olevan ihanan varma omasta kasvatustyylistäsi ja siitä mikä lapsillesi on parasta, pidä siitä kiinni! Itse välillä haparoin kun luen netistä milloin minkäkin laisia ohjeita ja tuntuu että teen kaiken ”väärin”.

1 vastaus

Oi,ihana poika! Ja ihanko totta joku on vielä nykypäivänä niin HÖLMÖ,että epäilee kantovälineiden hidastavan lapsen motoriikkaa? Uskomatonta! Ihan itselleen sopivaan aikaanhan poikasi kiinnostuu liikkeelle lähdöstä,sinä sen kai parhaiten tiedät!:)

1 vastaus

Ikäviä nuo kommentit joita oot saanut! Alexander kehittyy omaa tahtia ja on oikein suloinen hymyilevä poika 🙂 Ja ihanat vaatteet <3

1 vastaus

Ihana tuo paita/takki! Iskin siihen heti silmäni! On niin tyytyväinen ja iloisen näköinen poika <3
Meidänkin kuopus oli aikoinaan rauhallinen liikkeelle lähtijä, mutta siinäkin on hyvät puolensa 😉

1 vastaus

Lattia lapsen kasvattaa, tiesi vanha kansa kertoa.
Toisia lapsia lattialla oleminen kiinnostaa vähemmän, toise. Oleilevat sitterissä, toiset vaikka liinassa.

Lasten kehitystä ei seurata neuvolassa siksi, että lapsia ja veidän vanhempiaan voitaisiin verrata ja asettaa paremmuusjärjestykseen keskenään. Moni vauvavuoden asia voi ennustaa myöhempiä kehitysvaiheita. Tai toisinpäin: jos lapsella havaitaan myöhemmin vaikka oppimisvaikeuksia, voidaan diagnostiikkaan saada tukea varhaislapsuuden kehityshavainnoista.

Aikainen liikkeellelähtö ei varsinaiseti korreloi lapsen tulevien motoristen lahjakkuuksien kanssa. Meillä lapset ovat nousseet tukea vasten seisomaan viiden ja kuuden kuukauden ikäisinä, molemmat silloin jo kontanneet sinne tuen luokse, mutta ei heistä mitään urheilun huoppulahjakkuuksia koskaan tullut.

1 vastaus

Onneksi nyt eletään tätä päivää ja tiedetään,että sylivauvan paras paikka on syli. Kehittää lapsen lihaksia kaikista monipuolisemmin, kun mukailee aikuisen liikkeitä. sitterit on viimeinen paikka mihin lapsi kannattaa pidemmäksi aikaa laittaa. Ennen vanhaan oli niitä lapsia ja äidillä kädet töitä täynnä, ettei ollut aikaa liikaa sylitellä. (Vaan ei niitä vetoisilla lattioillakaan silloin pidetty)
Toisilla on kiire pienestä pitäen ja toiset on niitä taivaanrannan maalareita, kouluikään mennessä ollaan samalla viivalla.

1 vastaus

Mielestäni on huippua että puhut lapsiesi kehityksestä avoimesti. Minua ihmetyttää tämä äitien ”superlapsi” hömpötys. Kaikkien lapset ovat joillain osa-alueilla ”keskivertoa” (inhottava sana, miksi pitää vertailla?) nopeampia kehittymään ja toisella osa-alueella taas hitaampia. Mikä on tämä useiden äitien kilpailu kehityksestä? Vaikea uskoa että isät saunailloissa kehuskelevat kenen lapsi oppi puhumaan ensimmäisenä ja kenen istumaan ilman tukea? Aivan älytöntä tämä vertailu (pahimmillaan jopa syyttely).

…ja puhun nyt ihan yleisesti useiden äitien käytöksestä.

1 vastaus

Oi voi, meitä on niin moneksi! Ei muuta ku suodatat täysin tuollaiset tympeet kommentit. Itse oon kuulemma oppinu vasta 1,5 kk ikäisenä kävelee ja sekin tapahtu jumpperin ansiosta. Jokainen meistä kehittyy ja kasvaa omaan tahtii, ja nyt 22 ikävuoteen mennessä oon kerenny kävellä ?

1 vastaus

Meillä esikoinen käveli jo ennen 9 kkn ikää, kun taas kuopus kääntyi vatsalleen vasta 6kk jälkeen.. Ei viihtynyt tippaakaan lattialla ennen kuin oppi istumaan. Mun mielestä jokainen lapsi saa kehittyä omaan tahtiin ja äitien välinen ”meidänpaavopauliinapaosaajotämän”-keskustelut on niin turhan päivässä.

Nautitaan mieluummin lasten kehityksestä ja eletään vaihe kerrallaan!

1 vastaus

Puhut asiaa! Ilkeät kommentit kannattaa jättää ihan huomioimatta. Blogisi on ihana 🙂

1 vastaus

Moikka!

Onpa tympeää millaisia kommentteja olet saanut. Itselleni jos olisi tuollaisia tullut (onneksi ei ole blogia tms), kun odottelin 8 kk esikoistyttäreni ryömimään lähtöä, olisin varmaan ollut aika maassa. Itse kun kuitenkin vähän odotin kaiken tapahtuvan keskivertoajoissa ja jopa huolestuin kun liikkumaan lähtö ”viivästyi”.

Sitten tapahtukin kaikki aika nopeaan, nousi seisomaan n 1 v ikäisenä, n 1 v 2 kk otti ensimmäiset huterat askeleet ja 1 v 3 kk jo lähes juoksi. Nyt sitten 1 v 4 kk jo oikeastaan juokseekin ja askellus täysin varmaa ja harvoin edes muksahtelee. 🙂

Onneksi vaikutat olevan ihanan varma omasta kasvatustyylistäsi ja siitä mikä lapsillesi on parasta, pidä siitä kiinni! Itse välillä haparoin kun luen netistä milloin minkäkin laisia ohjeita ja tuntuu että teen kaiken ”väärin”.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: