eveliina matilda - Banneri

Mulla oli tuossa viime kuun lopussa synttärit ja mittariin tärähti 21 vuotta. Tämä on paras ikä juuri nyt, kunpa kellon voisi pysäyttää tähän!

Pari vuotta sitten ystäväni ja sukulaiseni järjestivät mulle ihan huikeat yllätysjuhlat. Sohvi siskosein houkutteli mut kanssaan kauppakeskukseen pyörimään ja koko suunnitelma meinasi mennä pieleen, kun minä olin huonolla tuulella ja olisin halunnut lähteä kotiin jo liian aikaisin. Sohvi sai kuitenkin erinäisin tekosyin pidäteltyä mua kaupassa niin pitkään, että muu porukka sai meillä kotona laitettua paikat juhlakuntoon. Ihmettelin kotimatkalla miksi en voisi heittää Sohvia omaan kotiinsa ennen kun minä menisin omaan kotiini, mutta nielin jonkun oudon selityksen ja lähdimme Sohvin kanssa meille. Kotona oli pimeää ja eteisessä tympääntyneenä avauduin  Sohville jostain että Tony väitti olevansa kotona. Kun avasin eteisen välioven, valot syttyivät ja vieraat säikäyttivät minut pomppaamalla eteeni. Kaikki olivat pukeutuneet hienosti, Adeliinalle oli hankittu hoitopaikka, talo oli siivottu ja pöydällä komeili ihanat tarjoilut booleineen. Ilta oli ikimuistoinen, kiitos vielä kaikille ihanille ystäville ja sukulaisille!

Nyt tänä vuonna juhlin syntymäpäivääni melko maltillisesti. Vanhempani tarjosivat kotonaan kolmen ruokalajin illallisen ja myöhemmin kävin ystävieni kanssa lasillisella Turun yöelämässä.Alkuruuaksi syötiin mun lempiruokaa tomaattikeittoa ja tuoreita sämpylöitä.Pääruuaksi syötii isäni metsästämää kaurista sekä superherkullista juustoista riistakastiketta.

Nyt 21-vuotiaana olo tuntuu samalta kuin 20-vuotiaana. Ehkä se 18. syntymäpäivä oli se kaikkein merkityksellisin, kun eteen avautui aikuisten maailma. Nyt sitä vaan vanhenee ja miettii että jos vuodet menevät yhtä kovaa vauhtia eteenpäin, huomaan kohta olevani neljäkymmentä, sitten eläkeiässä ja lopulta odotan enää kuolemaa jossain hoitolaitoksessa. En pelkää pimeää enkä korkeita paikkoja. Hämähäkit ja kärmeet ovat ihan ok, mutta yhtä asiaa pelkään ylitse kaiken ja se on kuolema. En pelkää sitä miten kuolen tai sattuuko se, vaan pelkään sitä että minua ei enää ole. Pelkkä ajatus siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ahdistaa minua, etenkin aina syntymäpäivinäni. Nyt se etten olisin enää olemassa tuntuu aivan hirveältä, mutta ehkä sitten vuosikymmenten elämänkokemuksen jälkeen kuolema tuntuu jo luonnollisemmalta.

Aika synkkiin tunnelmiin mentiin mukavista synttärimuisteluista. 😀 Mutta hyvää lauantaita kaikille, lapset ovat nyt isänsä kanssa ja mulla on edessä ilta ihan itsekseni.

Kommentit (28)

Huikeasti onnea Eve! 🙂 tykkaan paljon sun blogista, ja luen myos sun siskob blogia 🙂 Vaikutat ihanalta ihmiselta ja on kiva lukea sun kirjoituksia, kun olet juuri sellainen rauhallinen ja jarkeva luonne 🙂 pahoittelut kun mulla ei tuo :a kirjain toimi, vika kannykassa. Oon lukenut sun blogia pari vuotta, siita kun se alkoi. Harmittaa tosi paljon sun puolesta mita teilla on nyt perheessa sattunut, toivon kaikkea hyv ja voimaa kevaaseen. Kevat ja kesa onneksi semmoista aikaa etta se voimaannuttaa ja ilostuttaa 🙂

Minulla on aivan samanlainen kuolemanpelko! Et ole yksin siis.
En aiemmin huomannutkaan, että olet näin nuori. Onnea synttäreiden johdosta 🙂

T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
http://neljajalkaamaassa.blogspot.com/

Vaikka onkin kyse monen ruokalajin ateriasta, ihan superpieniä nuo sinun annoksesi mielestäni… Olet mielestäni hyvin laihassa kunnossa, vaikka kirjoititkin aiemmin omaavasi luonnostaan hoikan vartalon. Ethän vaan unohda huolehtia itsestäsi eron keskellä, koska lapsesi tarvitsevat hyvinvoivaa äitiään entistä enemmän. Tsemppiä ja nyt jos koskaan ei sinun mielestäni pitäisi miettiä miten syödä mahdollisimman ”terveellisesti” <3

Onnea synttäreistä! Iiiihanan näköstå safkaa!
Sama kuolemanpelko täällä. Muistan kun juttelin mummini kanssa joskus pienempänä kuolemasta,oli ainoa joka ymmärsi mun ahdistuksen 🙂
Sä oot vielä kyllä niin nuori ❤ nauti! ❤

http://www.keltaisessatalossablog.blogspot.com

Mun mielestä on hyvä, että asioista puhuu omilla nimillä. Jos Tony liittyi tähän muistoon, miksikä sitä sieltä pois hinkata.

Parempi kohdata (ja vaikka kirjoittaa) asiat nyt kuin jättää ne mielen perukoille, mistö ne kuitenkin esiin tumpsahtaa.

Tony liittyy Eveliinan elämään lasten kautta, halusi hän tai ei. Mainitsi hän blogissaan tai ei.

Ja ehkäpä lienee ihan normaalia, kun erosta on vain hetki, että postauksiin kirjoittaa Tonystakin – ihan vaan vaikka tottumuksesta. Ei se tarkoita, että haluaa palata takaisin, jos jakaa yhteisiäkin muistoja. Ja luonnollista olisi myös sekin, että vielä miettisi ”entä jos?”..

Eveliina, sulle tahdon toivottaa tuhannesti voimia. Arkeen ja juhlaan. Kuolemanpelko on lamaannuttavaa, koska sille ei voi mitään. Itse uskon Jeesukseen ja uskon siihen, että kuoleman jälkeen kaikki on parhaiten. Siltikin mieleen hiipii ajatuksia, jotka saavat miettimään lastani, miestäni ja elämää. Miten voin olla onnellinen ilman tätä kaikkea? Millaista se kuoleman jälkeen on?

Pitää vaan luottaa siihen, että kuoleman jälkeen, kaikki on paremmin kuin edes osaa ajatella.

Siu!

Juurikin näin kun Tei kirjottaa. Luuleeko ihmiset, että eron jälkeen toinen yhtäkkiä unohdetaan kokonaan, eikä häntä mainita edes nimeltä… Miten esimerkiksi lasten kanssa sitten puhutaan heidän isästään, jollakin salanimelläkö?

Tuohon kuolemanpelkoon; sekin saattaa jollakin tavalla korostua eron jälkeen. Itsellä ainakin meni niin, että kun lapsen isä vielä osoittautui eron jälkeen täysin vastuuttomaksi tapaukseksi, niin välillä yökaudet mietin, että mitä, jos mulle sattuu jotain, kuka pitää huolen lapsesta. Tiesin, että isästä ei siihen olisi (eikä olisi vielä tänä päivänäkään, mutta nyt lapsi alkaa olemaan jo aikuisuuden kynnyksellä, joten huolet on ihan toiset). Itseä rauhoitti, kun puhuin läheisten kanssa asiasta ja tiesin, että jos jotain sattuisi, niin joku ottaisi kopin tytöstä.

Ja juu, sähän olet ihan ”kakara” vielä (näin nelikymppisen silmin 🙂 ), älä nyt vielä murehdi missään hoitolaitoksessa olemisista. Minulla tosiaan ikää toiset saman verran, enkä minäkään murehdi =D

Lue joh 3:16 raamatusta! ? Jos uskoo siihen, että jeesus on jumalan poika, pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen! Siel on ikuiset bileet, ei sairautta eikä surua enää! kannattaa laittaa asiatkuntoon ”yläkerran” kanssa!

Onnea syntymäpäivän johdosta! 🙂 Minulla oli vähän nuorempana myös kova kuolemanpelko, on jossain määrin vieläkin, mutta on auttanut, kun olen työn puolesta tehnyt jonkin verran saattohoitotyötä. Nyt ikää on 30 vuotta, ja se mitä pelkään, on nuorena kuoleminen, jos en saisikaan viettää aikaa lasteni kanssa ja nähdä heidän kasvavan. Siihen en voi kuitenkaan vaikuttaa kuin tiettyyn rajaan asti, elämällä suht terveellisesti ja välttämällä tarpeetonta riskinottoa. Sen sijaan ajattelen, että jokainen päivä kannattaisi yrittää elää niin, että jos ei näekään huomista, niin kuolisi sydän täynnä rakkautta, mieluiten toki vanhana mummona niin, että olisi kaikki rakkaat ympärillä saattamassa, ja että jäisit elämään jälkipolvissa, ja sinua muistettaisiin lämmöllä.

Eihän kuolema ole vain osa vanhuutta. ? Se voi odottaa tuolla nurkan takana ketä tahansa. Minua ei pelota kuolema, sittenhän sitä pääsee vasta oikeaan kotiin Jeesuksen luokse. Siellä onkin jo odottamassa mm. siskonlapseni joka kuoli ennen kuin ehti syntyäkään. Vihdoin näen myös mieheni rakkaan veljen joka kuoli n. 20v. yllättäen pysäköityyn autoonsa koska sydän vain pysähtyi.

Ihmettelen, miksi tähänkin postaukseen sun piti saada mukaan Tony? En tarkoita tuota ”lapset isällään” -kohtaa, vaan maininta tuolla aiemmin. Jos haluat päästä yli ja eteenpäin, ei varmaan kannata vahvistaa muistoja eksästä 🙁

Niinpä. Mutta mitäs muuta voi päätellä esim. siitä, että hän on esittelytekstissään edelleen ”emäntä kihlatulleen Tonylle”. Tuosta tulee väistämättä mieleen ”aika” suuri hinku entiseen. Jos mua olisi törkeästi petetty ja jätetty, enpä olis kovin kauaa ko. tyypin ”emäntä” enää julkisesti…, edes netissä!

Kai sitä nyt hemmetti voi puhua asioista niinkun ne on ja mahrollisesti esittely tekstiinki on vahingossa jäänyt tuo kohta. Varmasti on ollut muutakin tekemistä,ku esittely tekstin muokkailu.

Mä pitäisin sen siinä vittuillakseni sille sulhasen uudelle naikkoselle. Tiedoksi hänelle, että vei näiltä lapselta isän.

Veihän se 😀 Ite olen parisuhteessa, jonka vuoksi en voisi kuvitellakaan toisen mieheen koskevani. Mutta onhan sitten toki näitäkin, jotka hyppää sänkyyn ilman sen kummempaa tutustumista… No, pääsyyllinen on anyway Tony, mutta vähän on kyllä vikaa siinä toisessa naisessakin.

Hyvänen aika. Eihän se nainen mitään ”vienyt”. Tämä varattu mies ihan itse asetti ko. naisen Even ja ehkä tosiaan myös niiden lasten edelle. Hyvinvoivassa parisuhteessa ei yksinkertaisesti ole tilaa kenellekään kolmannelle, kai te sen ymmärrätte?

Sinua siunata tahdon
jos olet väsynyt työstä
tai levottomasta yöstä
sinua siunata tahdon

Sinua siunata tahdon
jos joudut elämään yksin
voit kulkea käsityksin
sinua siunata tahdon

Sinua siunata tahdon
Herra sun kuormasi kantaa
ja sinulle rauhan antaa
Sinua siunata tahdon

Sinua siunata tahdon lyhyen elämän ajan
ja kerran kun ylität rajan
sinua siunata tahdon.
Ja kerran kun ylität rajan sinua siunata tahdon.

minulla tuli isäni kuoleman jälkeen kuolemanpelko. Se oli hyvin vahva, ahdistava tunne. Uskon Jumalaan, ja sain apua siihen ”ylhäältä”. Kovia kokeneena en myös menettänyt mielenterveyttäni, ja voimaa sain ”ylhäältä”. En kyllä käy missään seurakunnassa, et en ole sillä tavalla uskovainen.

Yhdyn täysin edelliseen kirjoitukseen. Jeesus on se vastaus.
Ja mun olisi pitänyt jo aiemmin kirjoittaa sinulle jotakin, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Löysin blogiisi erään keskustelupalstan kautta kun siellä puhuttiin tästä ikävästä tilanteestasi. Tuli paha mieli puolestasi, vaikka en sinua tunnekaan.
Haluan sanoa sinulle, että älä yritä yksin selvitä tämän ylitse. Jätä kaikki Jeesukselle. Hän pitää sinusta ja lapsistasi huolen.
Lue psalmi 91.
Kovasti siunausta!

Samaa mieltä! 🙂

Sun ei tarvitse pelätä kuolemaa. Sen jälkeen vasta alkaa todellinen elämä, jossa ei ole kärsimystä, sairautta eikä pahuutta.
Vastaus kaikkeen on Jeesus. Sun tarvitsee vain uskoa koko elämäsi Jumalan käsiin. Jumalalla on jo kätensä elämässäsi, vaikket sitä itse uskoisi. Hän pitää sinusta huolen, rakastaa sinua ilman omia ansioitasi, kuulee kaikki avun huokauksesi ja rukouksesi. Lapsesi eivät ole syntyneet sattumalta vaan ovat Jumalan suuri lahja.

Ensimmäiset kaksi lausetta kuulosti järkevältä, ennenkuin alkoi jeesus-horina. Uskovaiset kilpaa yrittävät käännyttää Eveä uskomaan uskovaisten soopaan, kun tietävät hänen olevan melko herkässä mielentilassa eron jälkeen.

Myöhästyneet synttärionnittelut! Kylläpäs sä ootkin nuori! Oon itse sua yli 10 vuotta vanhempi, mutta samanikäiset lapset, joten mm. siksi seuraan blogiasi 🙂 Mun piti jo aikaisemmin linkata sulle tää yks tsemppibiisi liittyen sun viime aikaisiin elämänmuutoksiin, joten tässä tulee https://m.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc

Sama juttu tuon kuoleman kanssa! Pelkään ja ahdistun hirveästi ajatuksesta ettei minua enää ole, en ajattele, näe,koe enää mitään!!” – ihan hirveetä.
Kiva että lapset ovat isällään ja saavat isi -aikaa ja sinä omaa-aikaa!

Sen jälkeen kun on täyttänyt 18, aika menee tosi nopeasti. Kohta huomaat olevasi 25 =)

Minusta taas aika on menny niin hitaasti sen jälkeen ku täytti 18. Koko ajan ootan et millon oon 30 wee ja se pv ei ikinä tuu, pikku hiljaa vuosi vuodelta synttärit kertyy. Ehkä mulla on vaan niin vaide rikas elämä että aika menee hitaasti kun tapahtuu kaikkee ja miettii tulevaisuutta. Vuodet 13-18 meni äkkiä.

Huh, alkopa itteäki ahdistamaan, koska mulla on sama juttu. En pysty ajattelemaan omaa kuolemaa, koska se ahdistaa liikaa. Mutta uskon kanssa, että se menee ohi. Mutta asiasta toiseen: hirveen hyvän näköistä tomaattikeittoa! Saisikos siihen reseptin? 🙂

Kiitos. Ihanasti sanottu, oon otettu. 🙂
Ja toi on ihan totta että kevät ja kesä tuo mukanaan varmasti myös sitä hyvää mieltä ja jaksavuutta.

Vastaa käyttäjälle Kaisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X