eveliina matilda - Banneri

Uusi viikko alkoi harmaana. Taivaalta tulee loputtomasti pisaroita meidän jo ennestään veden vallassa olevalle pihallemme. Pihatie on peilijäässä ja vettä on niin paljon että kuivin jaloin ei pihalta pääse kuin autolla. Kuvasin kuihtuneet kukat koska ne sopivat päivän teemaan niin hyvin.

Ei taideta tänään liikkua lasten kanssa minnekään. Paitsi jos Mere on iltapäivällä lähdössä lastensa kanssa sisäleikkipuistoon, sinne mä lähden tällä kelillä mielelläni. Yhtään muita ystäviäni väheksymättä, Mere on ollut ihan mieletön. Miten onnekas olen kun päädyin reipas vuosi sitten matkustamaan Helsingistä Turkuun samalla autolla hänen kanssaan. Täytyykin tässä kehitellä jonkinlainen kunniapuhepostaus kaikille ystävilleni, olen kiitollinen.Kaikki muistot ja kuvat vuosien varrelta ovat säilöttynä olohuoneen hyllyn valokuva-albumeihin. Minulla ei ole ollut oloa että pistän albumit palamaan, mutta en minä ympäri kotiakaan halua yhteiskuvia nähdä. Sitten joskus kun tuntuu hyvälle, palaan kuvien pariin muistelemaan millaisia me joskus olimme. Enää en haaveile siitä millaisia meistä vielä joskus olisi voinut tulla. Jos ei muuta, niin meistä tuli kaksi täydellistä lasta, se on jo todella (tarpeeksi?) paljon.Olen viimeisten kolmen vuoden aikana lukenut yhden aikuisten kirjan: Himoshoppaajan vauva. Nyt olen aloittanut hieman vakava-aiheisemman asiakirjan lukemisen ja heti innostuin. Tämän kaltainen kirjallisuus puhuttelee minua paljon enemmän kuin hömppä kertomus blondin shoppailumieltymyksistä. Ei tämä Keijon 90-luvun alkupuolella kirjoittama kirja ole ainakaan vielä toistaiseksi ollut mitenkään järisyttävän silmiä avaava tai mieletön kokemus, mutta jollain tapaa aihe sopii hetkeen.

Kommentit (13)

Exän kuvat laatikkoon ja säilöön. Ehkä niitä pystyy myöhemmin katselemaan, mutta siihen voi mennä hyvän aikaa vielä. Noin vuosi omasta erostani laitoin itse yhden kuvan kehyksiin, missä exä pitelee tyttöämme hellästi sylissään. Myöhemmin laitoin toisen kuvan samoihin kehyksiin niin, että exän kuva jäi piiloon. Jotenkin on sellainen tunne, että hän on yhä osa elämäämme, mutta vain piilossa niin kuin kuva tuossa kehyksessä. Tosin, meidän eroomme ei liittynyt mitään kauheaa pettämistä tai muuta järisyttävää 🙁

Zemppiä ja jaksamista!

T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
http://neljajalkaamaassa.blogspot.com/

Voisitko vähän valottaa miltä tulevaisuus näyttää? Minne muutat lasten kanssa, kun talo taitaa olla miehen.

Talo on meidän yhteinen. 🙂 Toistaiseksi asun lasten kanssa täällä, suunnitelmat ovat vielä auki.

Minä olen tehnyt omalle tytölleni oman laatikon, jossa on mun ja exän hääkuvia, häävideo ja muuta sellaista aineistoa, joka piti aikanaan saada pois omista silmistä. Toki sen verran harrastin tätä ”perinteistäkin”, että hyppäsin hääkimpusta tehdyn (helvekon kalliin….) taulun päälle ja nautin siitä ”rusahduksesta”, jonka se rikki mennessään piti 🙂

Toi laatikko kuulostaa kivalta jutulta. 🙂

Hyvä ajatus laittaa yhteiskuvat talteen mutta pois silmistä. Kannattaa silti säästää ne lapsia varten. Itseäni harmittaa nyt kun heitin pois kaikki kuvat ex-miehestä eikä nyt ole yhtään kuvaa näyttää lapselle isästään (mies häipyi elämästämme kokonaan esikoiseni synnyttyä eikä lapsi ole koskaan nähnyt isäänsä, nyt jo koululainen. Eri asia toki kun isä on lasten elämässä mukana 🙂 ) Olet kyllä rohkea ja todella kaunis nuori nainen, elämä vielä edessä. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

Voih, harmi että menit heittämään kuvat pois. 🙁
Meillä tosiaan kuitenkin vähän eri tilanne kun isä on edelleen kuvioissa mukana.

Kannatan myös kuvien poislaittamista, mutta säästä ne lapsia varten. Mullakin on muutamia yhteiskuvia tallella pojan isästä ja itsestäni, on kiva että poika näkee sitte joskus edes kuvista että ollaan oltu yhdessä.

Jep, näin olen tehnytkin. 🙂

Nyt kannattaakin ottaa kuvat pois muistuttamasta. Suosittelen kuitenkin säilyttämään ne siellä kaapin perällä, joskus vuosien päästä saatat halutakin katsoa niitä ja muistella, kun ne muistot eivät enää satuta niin paljon. Itseäni harmittaa, että tuhosin kaikki kuvat eksän ja minun elämästä, niitä olisi ollut nyt 6 vuotta myöhemmin kiva katsella.

Aivan, parempi onkin siivota yhteiskuvat pois silmistä. Ehkä tässäkin pätee hieman sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Varmasti ajatukset pyörivät päässä ihan riittämiin ilman, että menneestä parisuhteesta on vielä kuvia ympäri asuntoa muistuttamassa. Muista hemmotella itseäsi Eve, pienetkin asiat tukevat positiivista mieltä! 🙂

Hei, kiitos kommentista ja tsempeistä. 🙂 Täytyykin kurkata sun blogi myös.

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X