eveliina matilda - Banneri

Kun lapset ovat isän luona, on ihanaa herätä aamulla niin, että voin nousta sängystä omaan rauhalliseen tahtiini.  Myös aamupalan syöminen ilman kiirettä niin, ettei kaksi lokkia kerjää vieressä, on ihan parasta!

En kuitenkaan osaa lapsettomina öinä nukkua univelkaani pois, koska olen niin tottunut lasten aikaiseen rytmiin. Aamulla on turha yrittää nukkua kovin pitkään, sillä joku outo tarve pakottaa minut nousemaan ja toimimaan. Kun kiireettömät aamutoimet on tehty, alkaa hiljaisuus. Olen kasvanut isossa perheessä, ympärillä oli aina paljon ihmisiä ja ääntä. Aikuisiän kynnyksellä muutin lapsuudenkodistani suoraan ex-miehen kanssa kimppaan ja pian taloudessa pyörikin jo jälkikasvua. Siispä asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni omillani. Ja kun lapset ovat poissa, olen ensimmäistä kertaa yksin, hiljaisuudessa. En tykkää siitä.

Hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä välttääkseni vietän paljon aikaa ystävieni kanssa. Parhaat ystäväni Sohvi ja Emppu asuvat ihan nurkan takana. Emppu oikeastaan samalla kadulla kuin minä ja olemme hyödyntäneet lyhyen välimatkan. Käyn mm. Empun luona kylvyssä tai muuten vaan notkumassa. Pyöritään kaupungilla ja vietetään leffailtoja mun luona. Hyvä ystäväni Mirella taas on hiljattain yökyläillyt luonani aina kun lentoemon elämältään ehtii tulemaan Turkuun. Mirkku on nyt ollut muutaman päivän tässä vieraanani ja meillä on ollut ihan superia! Netflixiä, herkkuja, jokilaivoja… 🙂 Mahtia kun on äitikavereiden lisäksi näitä perheettömiä ystäviä, ketkä voivat spontaanisti lähteä iltateelle vaikka kello kymmenen.

Vaikka olen nyt muuttanut tähän ihan ydinkeskustaan, olen kuitenkin sisimmässäni kuraisissa kumppareissa viihtyvä maalainen. Talleilla pyöriminen tuo kivasti muuta ajateltavaa mieleen ja aina kun lapset eivät ole luonani, lähden Empun seuraksi moikkamaan yhtä kaverin hepoa. Juuri sovitin jalkaani mun kaapissa pölyyntyneitä ratsastussaappaita ja mietin että vielä joskus haluan harrastaa hieman tavoitteellisemminkin.

Tässä viimeaikoina on myös tullut lenkkeiltyä jonkin verran. Välillä Sohvin tai Empun kanssa jokirannassa kävellen, mutta suurimaksi osaksi tykkään hölkkäillä ihan vain hyvä musiikki ja ajatukset seuranani. Löysin maanantaina tästä läheltä tosi rauhallisen ja kauniin lenkkeilyreitin, jota tulen varmasti jatkossa hyödyntämään.

Hiljaisuus pääsee siis melko harvoin hiipimään kiusakseni. Taisi olla ihan oikea päätös muuttaa tähän kaupungin vilinään ja ystävieni lähelle. Minähän punnitsin pitkään myös ihan toiseen kaupunkiin ja landelle lähtemistä. Siellä olisi kyllä varmasti ollut liian hiljaista ja yksinäistä.

Kommentit (8)

Moi, hyvä juttu kun asiat ovat mallillaan, olin itse 5 v lasten kanssa kotona, joten tiedän, että kotiäidin homma on 24/7 työtä. Itselläni oli taloudellisesti pakko hankkia extratuloja kuitenkin.Lapset olivat mummolassa sen ajan. Ei kaikki kysymykset ole tarkoitettu arvosteluksi. Ise muistan, että eron jälkeen oli kuin orpo piru ilman lapsia.
Mukavaa kesää koko poppoolle!

Poikasi on todellakin vielä pieni ja mielestäni aivan liian nuori päiväkotielämään, varsinkin kun on se mahdollisuus ja halu pitää kotihoidossa. Itselläni himpun verran nuorempi lapsi enkä mieti vielä päivähoitoa, vaikka se työelämä taloudellisesti kannattavampaa olisikin. Ihmetyttää usein ihmisten kyselyt ja hoputus työelämään kun lapset ovat vielä pieniä ja sitä hommaa siellä kotonakin riittää lähes 24/7. Nauti ajastasi lasten kanssa ja rentoudu aina kun siihen on tilaisuus. 🙂

Sulla on tosi innostava ja ihanan positiivisella energialla varustettu blogi! Jatka samaan malliin! Huippua kesää sulle ja lapsille! 🙂

Lapset kun alkaa olemaan jo isoja niin kannattaa pikkuhiljaa alkaa miettimään jotain muutakin kun kotona makoilua ja hiljaisuudessa oloa, töitä tai opiskeluja..vai eikö maistu?

Ja lisäänpä vielä että kotiäitinä olo on kaikkea muuta kuin ”kotona makoilua”. Minä hoidan lapsia suurella sydämellä. Kasvatustyöni heidän suhteen on tavoitteellista ja sen myötä myös raskasta. Harjoittelemme päivisin samoja taitoja mitä varjaiskasvatustyöntekijä opetta lapsille päivähoidossa. Siihen päälle vielä ravitsevan ruuan valmistaminen, kotityöt ja blogi. Minulla on päivisin kädet täynnä työtä ja yöt pyhitetty pienemmän toistuvaan uudelleen nukuttamiseen ja rauhoittamiseen.
Kun lapset sitten välillä viettävät aikaa isänsä kanssa, käytän sen ajan rentoutumiseen ja lepäämiseen, onko tämä mielestäsi väärin?

Alex on vasta vuoden ikäinen ja mielestäni aivan liian pieni päiväkotiin. 🙂 Me tullaan taloudellisesti oikein kivasti toimeen, joten en näe syytä miksi pistäisin lapset päiväkotiin ja lähtisin itse työelämään/opiskelemaan.
Tavoitteenani olisi pitää lapset kotosalla siihen asti että Alex on kolmevuotias ja kotihoidontuki päättyy.
Haluan kyllä vielä joskus opiskellakin jotain, mutta tällä hetkellä minulla ei vielä ole tarkkoja suunnitelmia sen suhteen. 🙂

Oletko harkinnut opiskelua tai töitä? Jotain keikkiluontoista, jota voisi tehdä lapsettomina aikoina.

Hiljaisuudestakin voi opetella pitämään. Ja omasta mielestäni se on ehkä kannattavaakin, koska joskus vain tulee tilanteita jolloin sitä ei pääse pakoon ja kun siihen on tottunut ja opetellut tavallaan nauttimaan siitä ei myöskään tule aina sellaista yksinäisyyden tunnetta. Voi myös olla helpompi sitten rentoutua, eikä siitä hiljaisuudesta ahdistu. Itselleni on kämppisten kanssa eläessä ollutkin juuri hyvin vaikeaa se, että harvoin on saanut ihan oikeasti olla yksin kotona ihan hiljaisuudessa ja omassa rauhassa, koska olen opetellut vuosien aikana olemaan yksin ja ilman mitään pakollista hälinää ja tekemistä. Minusta sellainen fyysinen yksinäisyys ja hiljaisuus on myös paljon mukavempaa kuin vaikkapa joukon keskellä itsensä tunteminen yksinäiseksi. Silloin ei ole pakko yrittää esittää mitään, jotta muut pysyvät tyytyväisinä tai yrittää keskustella, kun ei siltä tunnu.

Nykyään vain tuntuu, ettei aina osata nauttia siitä yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Aina pitää olla seuraa ja menoa ja hälinää. Ei myöskään aina osata käsitellä sitä, että ei ole mitään tekemistä, on ns. tylsää, mutta minusta nämä kaikki ovat sellaisia asioita joihin kannattaa totutella ja hyväksyä ne sellaisinaan. Ilman, että jatkuvasti välltelee. Silloin jos jostain syystä tulee tylsää, on yksinäistä ja hiljaista se ei tunnukaan välttämättä niin kamalalta ja ahdistavalta.

Vastaa käyttäjälle Ulla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X