Treffikumppani ei saapunutkaan

Teksti

Olin muutaman viikon ajan tutustunut mieheen tekstiviestein

Meillä molemmilla on lapsia, asumme lähekkäin ja tunnuimme ajattelevan samalla tavalla useista elämän perusarvoista. Lähtökohdat vaikuttivat hyvältä ja halusin todella kovin tutustua mieheen. Kiireidemme takia, jouduimme sopimaan tapaamisemme harmittavan monen päivän päähän. Suunnittelimme treffejä pitkään ja  päädyimme siihen, että tapaamme viikonloppuiltana Turun jokirannassa ja sitten kun ilta alkaisi viiletä, siirtyisimme lähikuppilaan lasilliselle. Päätimme yhdessä tuumin tapaavamme rennolla fiiliksellä ja jos jutut ei tunnu natsaavan, niin jätetään ne yhdet siihen yhteen ja sanotaan heipat.

Vihdoin odotettu päivä saapui!

Kun kello vihdoinkin oli iltapäivän puolella, tein ne perus ruutinini mitä aina ennen kun lähden illalla kaupungille. Siivosin asuntoni, koska siisti koti tuo mulle tyynen olon ja sinne on sitten kiva palata mukavan illan päätteeksi. Suihkun jälkeen rakensin sängylleni linnakkeen, johon kuuluu meikkauspeili, naposteltavaa, vesilasi, melko minimaalinen meikkipussini sekä tietysti läppäri Spotify-listoineen. Silmiini hieman reilummin ripsiväriä ja punasin huuleni. Musiikki ja meikki virittivät minut täydelliseen treffailu fiilikseen! Ylleni puin tummat farkut ja juuri alennusmyynnistä ostamani pitkähihaisen, mikä tulee täydellisesti toimeen huulipunan sävyn kanssa.

Saavuin hieman ajoissa istuskelemaan jokirannassa sijaitsevalle penkille. En vahingossakaan kaivanut puhelinta laukustani, sillä halusin vain nauttia maisemasta. Kaunis ilta oli täyttänyt vastapäisen kahvilan terassin, jokilaivojen suunnalta kuului vaimea basson pauhu ja jossain hieman lähempää joku soitti poikkihuilua. Pian huomasin nauttineeni maisemasta jo hieman liian kauan. Oli pakko kaivaa kännykkä esiin ja vilkaista kelloa. Mies oli jo jonkin verran myöhässä. Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt missään toista ympärilleen pälyilevää ihmistä. Jatkoin odottelua, mutta pidin puhelimen kädessäni, jotta huomaisin jos mies yrittäisi tavoitella minua.

yksin treffeillä

Tiesin ettei mies ollut enää tulossa

Olisin voinut arvailla että ehkä hänen autosta puhkesi rengas tai joku lähisukulainen kuoli juuri ennen treffejä, mutta selityksien keksimisen sijasta, päätin kysyä suoralla viestillä olisiko hän tulossa. Yllätyin kun puhelimeni muutaman minuutin päästä piippasi. Näytössä luki ainoastaan ”sori”. Miehen näkemättä jääminen ei tuntunut millään tavalla menetykseltä, mutta itseni minä tunsin silti epäonnistujaksi. Penkki alkoi tuntua ahdistavan yksinäiseltä kun ympärillä istui perheitä ja ohi käveli pariskuntia käsikädessä. Yhtäkkiä mieleeni tulvahti päivällä leikkipuistossa kokemani tilanne, kun saman hiekkalaatikon reunalla istuskellut äiti alkoi kerätä lapsensa hiekkaleluja kassiin ja tekemään lähtöä, koska isi tulee ihan just töistä kotiin. Minä olin ihan älyttömän kateellinen. Oloni oli niin ahdistunut, että lähdin kävelemän takaisi kotiin. Treffi-iltani päättyi sitten siihen, että söin sängyssä kuusi rasvaista uunileipää, samalla kun telkkarista pyöri jäätävä murhaohjelma, mitä katsoessa ei tarvinnut pelätä tippakaan romanttisia kohtauksia.

Erostani ei ehkä vielä ole kulunut älyttömän paljon aikaa, mutta tarpeeksi paljon, että olen kyllästynyt olemaan yksin. En usko, että kukaan lähestyy minua missään kaupan kassajonossa, mutta en enää haluaisi mennä yksillekään treffeille. Vaikka treffit toisensa perään ovatkin olleet pettymyksiä, niin olen kuitenkin aina arvostanut vastapuolen näkemää vaivannäköä. Tämän iltaisen jälkeen tuntuu, että tultiin pohjalle.

Kommentit

14 kommenttia
Avatar

Itse olen ollut koko elämäni (25 vuotta) sinkkuna ja vaikka en olekaan lukittautunut neljän seinän sisään, ei sitä oikeaa miestä vain ole löytynyt. Se ei ole helppoa ja musta tuntuu että moni, joka on ollut vasta vähän aikaa sinkkuna, omaa ehkä vähän erilaisen käsityksen asiasta. Toki moni saattaa löytää aina eron jälkeen uuden ihmisen tuosta noin vaan, mutta se voi olla sitten eri asia, kuinka hyvä se suhde lopulta on. Että onko sitä vain sen takia, että elämäntilanteet sopivat yhteen ja ehkä joitakin tunteita oli. Moni ei kestä olla yksin ja sen takia ajautuu nopeasti suhteista toisiin. Itse ainakin mieluummin odotan, että törmään siihen oikeaan, josta tiedän varmasti että sen kanssa haluan olla.

Toki sinkkuna on ajoittain raskasta, mutta vuosi on ainakin omasta näkökulmastani aika lyhyt aika olla sinkkuna. 🙂 Suosittelen oikeasti sitä, että elää rauhassa omaa elämäänsä ja toki voi treffeillä käydä sekä pitää silmiä auki, mutta se rakkaus tulee sieltä sitten, kun on tarkoitus. Kaikki yksin vietetty aika on opettavaista, tekee itsenäiseksi ja opettaa myös sen, ettei se parisuhde tai rakkaus ole aina helppoa löytää eikä se ole itsestäänselvyys. Kyllä mäkin joskus itkeä vollotan sitä, että minkä takia mun pitää aina vaan olla yksin, mutta silti jaksan uskoa että tällä yksinolollakin on joku tarkoitus.

Tuo feidaaja oli kyllä todella törkeä, mutta se oli hänen menetyksensä. Jos hän ei osannut käyttäytyä niin selvästikään se ei ollut sulle oikea mies! Hyvä toisaalta että selvisi noin eikä sitten jollain muulla tavalla myöhemmin. Tulet ihan varmasti vielä löytämään ihanan miehen, vaikka se ei päivässä saapuisikaan. 🙂 Itsekin olen näin kauan odottanut ja silti uskon, joten älä säkään menetä toivoasi. 🙂 Ja onneksi sulla on ihanat lapset, joista saa varmasti voimaa!

Avatar

Voi sua <3 Sulla on täysi oikeus tuntea niinku tunnet ja kaivata puolisoa vierelle, tietenkin! Sääli, kun joudut sitä selittelemään täällä lukijoille. Oot ihana, etsi puolisoa niin paljon kuin ikinä haluat. Olet oikeassa, kukaan ei tule kassajonosta eikä kotoa ketään hakemaan. Se oikea löytyy varmasti pian!!

Eveliina

Kiitos <3 ihania, tärkeitä sanoja.

Avatar

<3

Eveliina

<3

Avatar

Miestä varmasti pelotti. Tuliko kenties tunne, että ei ollutkaan valmis uuteen juttuun, vaikka olittekin liikkeellä tosi hyvällä asenteella eli ei paineita. Joskus omaa ihastumista voi todella säikähtää. Älä ihmeessä tunne epäonnistumista! Ja olet tosi rohkea. Ja upea nainen. Zemiä.

Eveliina

Niin, voi olla että jännitys oli hänelle liikaa. En tiedä, einä minulla ole ihanteista huolimatta mitään hampaankolossa. :/

Avatar

Huhhuh, Eve! Oot kehittynyt ihan huipuks kirjoittajaks! Tekstejäsi on ilo lukea!

Eveliina

Kiitos 🙂 mukava kuulla näin kivaa palautetta!

Avatar

Oon niin samaa mieltä aikaisemman nimettömän kanssa – tekstejä on ihan mielettömän mukava lukea! Tätäkin postausta lukiessa tuntui kuin itse eläisi kanssasi tuota hetkeä ja olisi mukana ihan kuin jossain tarinassa. Eikä ainoastaan tämä postaus ole ollut ihan mieletön, vaan viime kuukausien kaikki postaukset! Blogiasi on todella ihana lukea :>

Avatar

Kuten Nimetön jo kertoikin, osaat kirjoittaa todella mielenkiintoisesti. Vaikka otskko jo kertoi”lopputuloksen”, sai lukijana olla tunnelmassa mukana. Kaikkea hyvää sulle!

Avatar

Monelle nuoresta asti seurustelleelle se voi olla yllättävää, kuinka vaikeaa sellaista sopivaa ja itsestä kiinnostunutta henkilöä on löytää. Kuulin itsekin aina, että ”kyllä joku tulee vastaan kun lakkaa etsimästä” tai ”nauti nyt sinkkuudesta kun voit”. En ollut tuolloin koulussa, eikä seuraelämä töiden ulkopuolella ollut kovin vilkasta, kun kaikilla muilla oli uudet opintojen kautta tulleet kaveripiirit tai olivat muuttaneet pois. Minä vain jumitin en tavannut uusia ihmisiä muualla kuin harvoin jos menin baariin, jossa kaikki olivat kaato kännissä. Töissä ympärilläni oli pääasiassa naisia tai minua kymmenen vuotta vanhempia suhteessa olevia miehiä, niin ja lapsia. Tutustuppa siinä sitten kehenkään uuteen. Monet kaverini olivat koko lukion ja täysikäisyytensä ajan seurustelleet tai viettäneet vain lyhyitä aikoja sinkkuna, eikä kukaan tiennyt kuinka yksinäiseltä tuntui ihmisestä, joka ei ollut koskaan saanut tuntea sellaista läheisyyttä, josta kukaan ei tuntunut kiinnostuvan edes yksien treffien verran. Naurettavin tosiaan oli tuo ”nauti sinkkuudesta kun voit”, yksikään tuon lauseen sanoneista ei varmana olisi vaihtanut suhdettaan sinkkuna oloon, en itsekään suhteessa todellakaan ikävöi sitä läheisyyden kaipuuta tai yksinäisyyttä, kun kaikki muut ovat poikaystäviensä kyljessä kiinni. Nyt olen viimeisen vuoden saanut nauttia siitä, että minulla on ensimmäistä kertaa joku erityinen vierelläni, ja saanut perspektiiviä siihen, että kyllä se odottaminen kannatti tiedän selkeämmin mitä haluan suhteelta ja onnistuin valikoimaan itselleni sellaisen kumppanin, joka todella välittää.

En vieläkään siis allekirjoita tuota sinkkuudesta nauttimista tai etsimisen lopettamista, tietenkään ei kannata olla epätoivoinen ja heittäytyä kenen tahansa matkaan, vaan pitää ne omat kriteerit, ehkä hioa niitä sellaisiksi ”aikuisemmiksi” jos tarpeen. Lisäksi vinkkaan saman, mitä ystäväni vinkkasi minulle. Nimittäin, annan miehen tehdä aluksi enemmän työtä sinun eteesi. Eli anna heidän aloittaa keskustelu ja ehdottaa tapaamista, ja seuraavaakin, älä ole ainoa joka pitää viestittelyä yllä. Näin tulee helpommin sovittua treffit sellaisen miehen kanssa, jota sinä oikeasti kiinnostat. Itsekin sen huomasin, että kyllä ne miehet pitää huolen viestittelystä ja treffien sopimisesta, jos oikeasti tahtovat nähdä. Tällä tavalla, kun itsekin olisi tajunnut toimia aiemmin niin olisi varmasti jäänyt monet turhat itkut itkemättä. Heti, kun annoin pojan tehdä enemmän työtä niin sepä tuli sitten jäädäkseen 😀

Tuollaisen lemppaajan perään ei kannata kyllä surra tai miettiä, mikä itsessä muka on vikana. Toiselle ei vain ole opetettu lapsena, että sovituista menoista pidetään kiinni ja jos ei voikaan pitää kiinni, niin perutaan hyvissä ajoin. Harmi, että tosiaan kävin noin, ettei toinen ollenkaan kehdannut tulla tai edes ilmoittaa. Muistan, kuinka itse pelkäsin aikanaan, että minulle oltiin tehty oharit, mutta poika olikin vain väärässä paikassa odottamassa, kun ei tuntenut kaupunkia vielä niin hyvin.

Avatar

Itse löysin elämäni miehen, samana iltana kun erosin taas miljoonannen kerran on-off-poikaystäväni kanssa. Nykyinen mieheni oli samoissa kaveripiireissa pyörinyt kun minä ja luulin sen aina olleen se ”pelimies”. Meillä oli aina ollut pientä flirttiä, mutten voinut kuvitellakkaan mitään vakavaa. Sinä iltana törmääminen kaupungilla oli sattumaa. Vuodatin miehelle sydäntäni, ja siitä se sitten syventyi kuukausien jutteluiden jälkeen. Ja nyt jälkeenpäin kun ajattelee jokaista kertaa kun oltiin samoissa porukoissa ja eksäni (silloinen poikaystäväni) oli mustasukkainen tästä nykyisestä miehestäni, en yhtään ihmettele. Kaikki oli jo silloin selvää. Pointti on, että sen ”oikean” tapaa juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Se kuulostaa kliseiseltä mut niin se vaan on. Ei sitä voi ”pakottaa” löytymään. Se vaan sattuu kohdalle. Toivon onnea sinulle ja lapsillesi, usko pois teillekkin on olemassa hyvä mies, joka rakastaa kaikkea sinussa, myös lapsiasi. Ja se on sellaista mitä kannattaa odottaa. 🙂

Avatar

Olet kyllä ihanan avoin, kiinnostava ja lahjakas kirjoittaja.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä