Meidän päivä – lasten kanssa spontaanisti

Teksti Eveliina

Meillä on lasten kanssa harvemmin sellaisia päiviä että hengaillaan vaan täällä kotosalla. Etenkin kun nyt kesällä ulos lähteminen ja liikkuminen on niin helppoa, ollaan pyöritty paljon ulkona. Meidän perheessä ruoka-ajat ja päikkärit eivät toteudu minuuttiaikataululla, vaan minusta on ihanaa touhuta lastenkin kanssa spontaanisti, syödä ulkona, treffata kavereita ja siirtyä paikasta A paikkaan B, ilman monen päivän harkintaa.

Tässä ois nyt yks tämmönen meidän perus kesäpäivä kuvina. Ihan joka välissä kamera ei roikkunut kaulalla, mutta olkaapa hyvä:

Aamulla keiteltiin puurot, tuijoteltiin telkkaria ja torkuttiin kaikki samassa sängyssä. Aamu venähti kotosalla vähän pitkäksi, mutta lähdettiin kaupungille kun Sohvi ilmeistyi pelipaikalle.

Lounastettiin Fontanan buffetissa ja juuri kun Sohvin piti lähteä töihin, toinen siskoni soitteli mulle. Hyvästeltiin Sohvi ja jatkettiin päivää Annika tädin kanssa.

Mentiin kauppakeskukseen missä lapset saivat valloittaa leikkipaikan samalla kun minä söin jälkiruuaksi cafe Brownzin vegaanisen snickers-kakun.

Tämän jälkeen hypättiin kaikki samaan bussiin ja otettiin suunta kohti toistaiseksi tuntematonta.

Minä ja lapset hypättiin kyydistä mukkilan (mummi+ukki) pysäkillä. Annika jatkoi bussilla matkaa kotiin koiransa luokse. Alex otti tässä välissä päiväunet.

Mummi ja ukki olivat teillä tuntemattomilla, mutta vastassa oli täti Alisa ja Fido.

Allu oli käynyt sienimetsällä, joten lapset pääsivät suoraan päivällispöytään. Itse söin päivälliseksi lautasellisen vadelmia, kuten aina silloin kun mukkilassa ei olla varauduttu vegaanin tuloon.

Allu on ominut Fidon ja haukku asuu siellä missä Allukin, eli toisinaan mun porukoilla ja toisinaan keskustassa mun naapurissa.

Fido on Allun ja tämän poikaystävän pilalle lellitty vauva. Sillä on jos jonkin näköistä lelua, pantaa ja härveliä. Fido nukkuu tietysti sängyssä ja syö ruokansa kultalusikasta. Fidolla on tarkat päivärutiinit, eikä sen aamu kuulemma ala, jos sille ei tuoda sänkyyn jotain pekoniin käärittyä luutikkua. 😀

Alex ja minä kuunneltiin parvekkeella musiikkia sillä aikaa kun Allu, Adeliina sekä mukkilaan ilmestynyt Annika leipoivat pipareita.

Kun Adeliinan leipomukset olivat kypsyneet, suunnattiin viereiseen leikkipuistoon piknikille.

Vasemmalla vegaaniversio tuplasuklaa pikkuleivistä..

Kesälle

Adeliinan kummisetä saapui myös puistoilemaan. Hänen leipomustaidot riittävät mainiosti hiekkakakkuihin.

Allu järkkäs lapsille vähän vesiväreillä maalausta, mutta kun mummi ja ukki saapuivat kotiin, minä ja Allu taisimme ensimmäisenä olla esittelemässä heille omia taideteoksiamme.

Lähdettiinpä sitten vielä illasta ajelemaan Adeliinan kummitäti Empun mökille. Mökillä syötiin iltapala suoraan marjapuskista ja painuttiin vintille nukkumaan.

Seuraavana päivänä herättiin ja huomattiin tyhjä jääkaappi. Käytiin pihalla aamupalalla ja Emppu soitteli josko lähellä asuvilla isovanhemmillaan olisi ruokaa. Pian syötiin Empun mamman laittamaa reilua brunssia.

Nautittiin pihalla hetki auringosta, nukuttiin vintillä päiväunet, pakattiin vähäiset tavaramme ja lähdettiin mukkilaan uintireissulle.

Välillä musta tuntuu että joillakin lapsiperheillä tällainen kesäpuuhailu on sellaista harmaita hiuksia (ainakin minulle) tuottavaa menemistä. Aluksi pakataan tuntitolkulla ennen kun päästään lähtemään kotoa, ettei vaan mikään rasva tai rätti unohdu. Matkanteko suunnitellaan niin että ollaan sekunnilleen lounasaikaan tietyssä pisteessä, mutta siellä pisteessä ei saa viipyä liian kauaa, että ehditään päiväuniajaksi määränpäähän.

Itse nautin ennemminkin sellaisesta rennosta menemisestä. Kun kaikkea ei olla suunniteltu viimeisen päälle on tilaa tehdä enemmän asioita. Joskus ollaan lähdetty käymään vain lähipuistossa, mutta ollaankin palattu kotiin vasta kolmen päivän päästä. Jonkun mielestä suunnittelemattomuuteni tekee minusta Hulda-huolettoman, mutta se käy minulle oikein hyvin; huoleton. En usko tällaisen spontaaninen menemisen olevan lapsille haitaksi. He kun ovat tottuneet siihen, että jos joku tossu on päässyt unohtumaan, niin sitten mennään ilman kenkiä.

Kommentit

13 kommenttia
Avatar

Kuulostaa mukavalta! Pakkaaminen kahden lapsen kanssa on kyllä joskus niin rasittavaa. Yleensähän esim. vaippoja menee suurin piistein sama määrä päivässä, mutta entäs jos sitten tuleekin joku ripuli, niin olisi kurja olla ilman vaippaa tai puhtaita vaihtovaatteita. Viikonloppureissulla oli isot yhdistelmärattaat ja seisomalauta (lautaa ei saa matkarattaisiin), ikean syöttötuoli, laukullinen leluja, hoitolaukku, toinen tavaralaukku (ulkoiluvaatteita ym.). Omaa käsilaukkua ei kyllä enää viitsi kantaa.

Avatar

Ihana asenne! Itse olen juuri samanlainen, mutta lähipiirissä on todella paljon näitä ”ei me voida tulla kun x nukkuu/syö/pitää kylpeä.”
Asun ulkomailla, jossa elo lasten kanssa on usein huolettomampaa kun Suomessa. Suomen lomalla tuntuu, että sukulaiset ja osa kavereistakin paheksuu meidän aikataulutonta menoa…Kukin tyylillään.
Huoleton voi saada elämästä enemmän irti 😉

Avatar

Kuulostaa mukavalta ja täydellisen erilaiselta arjelta mitä meillä 🙂 Erityislapsi vaati samat ainaiset rutiinit joka päivä, tai muuten tulee katastrofi.

Eveliina

Aivan, ymmärrän hyvin että kaikille lapsille tämän tyylinen meneminen ei millään sovi. Kukin perhe tyylillään 🙂

Avatar

Samaa mieltä, että huoleton voi saada elämästä enemmän irti. Ei se lapsen maailmaa kaada jos päikkärit esimerkiksi jää silloin tällöin nukkumatta.

Avatar

Miksi Fido ei muuten enää asu teidän kanssanne? (Sinänsä ymmärrän nyt kun olet kahden pienen kanssa suurimmaksi osaksi yksinään ja kerrostalossa, mutta eikös Fido vietränyt paljon aikaa teidän ”mukkilassa” jo silloin, kun vielä olitte Tonyn kanssa ydessä?)
Mutta pääasia tietty,että Fidolla on hyvä ja sille aikaa tarjoava koti ja se elelee tyytyväisenä tuttujen ihmisten ympäröimänä, kuten aiemminkin 🙂

Avatar

Ihana päivä ollut teillä! ?

Avatar

Ihanan kuuloista, voi kun itsekin pystyisi ottamaan noin rennosti. <3

Itse olen juurikin näitä tapauksia, että pitää olla kaikki mahdollinen pakattu mukaan jopa kauppareissua varten, ja annas olla jos lähdetään viikonlopuksi mummolaan, pitää kantaa suunnilleen koko lastenhuone mukana. Spontaanisti tulee kyllä lähdettyä useinkin, mutta harmaita hiuksia syntyy sitten pakkausvaiheessa. 😀

Plus nuo päikkärirytmit jne on itselle vähän turhan tärkeitä, vaikka moneen kertaan olen jo huomannut ettei tuo meidän 2 vuotias siihen kuole jos päikkärit venähtää tunnilla johonkin suuntaan tai ruoka ei ole minuutilleen viideltä suussa. 😀

Pitääkin ottaa tavoitteeksi koittaa vähän höllätä tällaisissa asioissa!

Avatar

Olen miettinyt useasti, että kommentoisin sulle, mutta en koskaan aikaisemmin ole lopulta niin tehnyt. Tämä kirjoitus oli kuitenkin niin ihana, että nyt lopulta kommentoin! Em tunne sinua, mutta blogin perusteella olen saanut käsityksen, että olet aivan ihana äiti lapsillesi. Äiti, jolla on aidosti aikaa, halua ja mielenkiintoa olla lasten kanssa. Itselläni on hieman yli 2 vuotias lapsi, jonka kanssa olen vielä kotona, ainakin vielä hetken. En koskaan ole ollut ”täysin kellon orja” ja tämän kirjoituksen avulla sain entistä enemmän vahvuutta (ja myös rohkeutta) toimia niin, kuin MEILLE sopii ja tehdä asiat niin, kuin me haluamme. Usein kuulen, että ”Valvooko teidän lapsi vielä ilta kymmeneltä?”. Valvoo välillä, kyllä. Miksi laittaisin aikaisemmin nukkumaan? Meillä on mahdollisuus nukkua aamulla pidempään ja tämä rytmi sopii meille. Mitä se on joltain muulta pois? Niin, ei millään tavalla 🙂

Tsemppiä Eveliina arkeesi! Vaikutat ihanan herttaiselta ja aidolta 🙂 – J

Avatar

Kerrotko vielä ihan käytännön vinkit noilta extempore reissuilta, eli kuljetteko koko ajan samoilla vaatteilla harjaamatta hampaita ja ostatte vaipat matkan varrelta vai miten teette?

Eveliina

Ei nyt sentään. 😀 Hammasharjoja tulee joskus osteltua, mutta toisaalta lapsilla ja mulla on harjat mukkilassa ja muutaman ystävän luona, missä tulee välillä yövyttyä! Onhan meillä yleensä aina reppu rattaissa, missä mukana kulkee muutamat vaihtovaatteet, hammasharjat ja tuttipullo. Vaatetta voi myös pestä lähes missä vain, jos sattuu likastumaan ja loppumaan kesken. Vaippoja on joskus mukana, joskus ostellaan ja joskus käytetään kyläpaikan vaippoja. Esim. kaikkien isovanhempien ja isoisovanhempien luona on lapsille aina vaippoja, eikä omia tarvitse raahata. Adeliina ei enää käytä vaippoja ja Alex on kesällä touhunut pihalla paljon ilman vaippaa. Hätätapauksessa mistä vaan harsosta kietaisee äkkiä näppärän vaipankorvikkeen. 😀

Taidankin kirjoittaa tästä lasten ja vauvojen ympärillä pyörivästä tavarabisneksestä.. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi