Vierailulla entisessä kodissani

Teksti

Jokainen matkalaukkuun pakattu tavara lisäsi helpotuksen tunnetta. Tuntui hyvältä kun sain omat vaatteeni, esineeni ja juttuni pois niiden päivä päivältä ahtaammaksi käyvien seinien sisältä. Kodista oli tullut talo ja minusta oli tullut vain kokki, siivooja, lastenhoitaja. Ihminen, joka teki kaikki käytännön asiat, mutta ei viihtynyt, rakastanut tai ollut rakastettu. Minun oli päästävä pois ja mitä pikemminen se kävisi, sitä tyytyväisempi olisin. Kävin katsomassa uutta paikkaa, jossa pystyisin aloittamaan alusta. Kirjoitin vuokrasopimuksen ja samana päivänä kun uusi Abloy-avain oli kädessäni, luovutin avaimenperästäni sen kullanvärisen rintamiestalon avaimen. Otin vain välttämättömimmän mukaani ja suljin vanhan puuoven perässäni. Kaikki kävi nopeasti, niin kuin halusinkin.

Minun oli päästävä pois ja mitä pikemminen se kävisi, sitä tyytyväisempi olisin.

Hiljattain kävin talolla ensimmäistä kertaa usean viikon takaisen lähtöni jälkeen.

Niin kuin jääkylmää vettä olisi kaadettu niskaani, kaikki muistot parin vuoden ajalta palasivat mieleeni. Tämä oli joskus minun rakas kotini ja hulluinta on ehkä se, että edelleenkin se on vielä virallisesti puoliksi minun. Minulla ei ole sinne enää asiaa, vaikka lapseni siellä puolittain asuvatkin.

Talo seisoi omalla tutulla paikallaan, ympärillään puutarha johon koko suku oli kerran kerääntynyt kuulemaan kun pappi ensikertaa lausui pienen poikani nimen. Kasteen päätteeksi pappi kääntyi pois päin päivänsankarista ja tämän ympärillä seisovista ihmisistä. Pappi katsoi yli kuusikymmentä vuotiasta taloa, teki kädellään ristinmerkin ja siunasi talosta kodin, siihen juuri muuttaneelle pienelle perheelle.

Päärakennuksen vieressä oli piharakennus, johon juuri kauppakirjat allekirjoittanut pariskunta teki kerran tuotteliaan löytöretken. Löysimme jotain vanhaa, kaunista ja ainakin tunnetasolla arvokasta. Osa varastoon säilötyistä esineistä putsattiin ja tuotiin takaisin sisälle. Halusin kunnioittaa vanhoja asioita, mitkä olivat ehkäpä olleet tärkeitä talon rakentaneelle ja siinä asuneelle perheelle. Vaikka talossa itsessään lähes kaikki laitettiinkin uusiksi.

Tutulta paikalta löytyi myös sama valkoinen keittiö, minun valitsemani ja kummisetäni tekemä. Keittiön ikkunassa riippui valkoinen puinen sydän, johon jouluna viritin pienet valot. Nyt joku muu kokkailee keittiössäni ja ilahtuu sydämestäni.

Olohuoneessa rakastamani tapetti, lattioilla samat laudat joista olin oppinut tunnistamaan ne narisevat yksilöt, ikkunoiden yllä verhotangot jotka juuri ennen muuttopäivää porasin seinään, samalla kun vastasyntynyt vauva nukkui kantorepun kyydissä. Hyllyssä pieni valkoinen lyhty jonka sain joskus joululahjaksi.

Niin kuin jääkylmää vettä olisi kaadettu niskaani, kaikki muistot parin vuoden ajalta palasivat mieleeni.

Muuttoni ja uusi paikkani on alku jollekin, mutta juuri nyt minusta tuntuu että olen loukussa. En todellakaan kaipaa takaisin entiseen parisuhteeseen, sillä henkinen myrsky on taltutettu, mutta tuntuu epäreilulta että joudun aloittamaan ihan kaiken alusta. Kaksi tärkeintä asiaa tai pikkuihmistä ovat edelleenkin tässä vierelläni, mutta silti minusta tuntuu surkealta, epäonnistujalta. Minulla oli joskus kaikki mistä haaveilin.

 

Kommentit

22 kommenttia
Avatar

Ajattele niin, että pala sinua ja rakkauttasi on talossa lapsiasi varten.

Avatar

”mutta tuntuu epäreilulta että joudun aloittamaan ihan kaiken alusta.” Ehkä asiaa voisi helpottaa, jos mietit, että kuinka monella ikäiselläsi on tuollainen koti? Tavallaan sait tosi nuorena sellaista, jota useimmat joutuvat odottamaan tosi kauan ja tekemään töitä sen eteen. Eli koita olla iloinen siitä että sait nauttia tuollaisesta jo niin nuorena ja nyt olet samassa tilanteessa kuin suurin osa samanikäisistä.

Eveliina

Ymmärrän pointin, mutta pakko sanoa että mitään en ole ”vain saanut”. Tuuriakin oli varmasti matkassa, mutta kuitenkin myös tein paljon töitä sen eteen että meillä tuollainen koti oli. 🙂

Avatar

Töitä? Etkös sinä ole ollut koko ajan kotona lasten kanssa. Ei se ole työntekoa.

Avatar

Voi luoja….. Antakaa olla jo. Vois luulla, että täälläki kommentoijissa muutama kateellinen huutelee – nimittäin saahan sitä vanhaa kotia tottakai haikeudella kaivata, vaikkei olis sitä itse/yksin hankkinut. Ja mitä kellekään muiden raha-asiat kuuluu, saati ketä kiinnostaa? Ei voi ku ihmetellä ja toivoa, ettet Eveliina turhaan pahastu tuommosista.

Avatar

Väitätkö että kotiäitiys/lastenhoitaja niin kotona kuin päiväkodissa, lasten hoitaminen ei ole työtä? Huom. Siitä maksetaan. Jos sinulla on lapsia niin onneksi olkoon, jos saat nukkua puolille päivin, suunnitella päivän vain itsellesi tai vain maata sohvalla! Lapsesi ovat oikeita unelmia. Olen itse ollut lastenhoitajana 4-vuotta, rakastan työtäni, mutta olen todella iloinen kun saan klo16 sulkea oven ja jättää lapset vanhemmille, nauttia illan hiljaisuudesta/ystävistä/mistä vain, nukkua 12h yöunet. Se on välillä todella raskasta ja minun päiväni on vain 8h, vanhempien 24/7. Kaikki kunnioitus äideille, äitiysloma, lastenhoito on kaukana lomasta. Toki sekin on ihanaa, helppoa, pumpulista vauvantuoksua. Mutta ei todellakaan 24/7

Avatar

Tuntuu niin pahalta sun puolesta, iso lämmin halaus sulle näin virtuaalisesti! <3 tää on kyllä ehdottomasti munkin suosikkiblogi nykyään, pakko liittyä noihin lukuisiin hehkuttajiin 🙂 oot kehittynyt kirjoittajana ja ihmisenä aivan valtavasti.

Avatar

Haaveet toteutuu, välillä ne hajoaa mutta aina tulee uusia haaveita! <3

Avatar

Tuntuu pahalta sun puolesta ;( kumpa voisin helpottaa sun oloa 🙁 sun mies teki niin väärin ja törkeesti sulle, että miksi ei tekisi samaa nykyiselle? Sellaset jotka pystyy toista henkisesti niin paljon satuttavan, niin karma kyllä osuu kohdalle. Ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä Eveliina ❤️

Avatar

Taas kerran aivan upeasti kirjoitettu teksti! ?
En osaa sanoa mitään muuta kuin, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka välillä tuntuukin pahalta ja siltä, että asiat eivät koskaan tule olemaan hyvin.
Oot upea ihminen, äiti ja kumppani, sulle on varattuna jotain parempaa ❤️ Välillä sen löytäminen vaan vie aikaa!

Jaksuja ?

Avatar

Kuvasit niin taitavasti tekstissäsi, että pystyin jopa tuntemaan niitä tunteita mitä oot kokenut. Tietysti kuitenkin vaan pienen osan niistä. Elämä on kyllä välillä niin epäreilua. Sä annoit niin paljon teiän perheen, talon ja lasten eteen, että ärsyttää ettei Tony sitä nähnyt ja samaan aikaan kun sä ”raadoit” kotona lasten kanssa, se meni tekemään jotain niin rikkovaa ja väärää. Voimia sinulle ihana Eveliina❤️ Asia, mitä jäin miettimään on se, että kun sait elää unelmaasi hetken, niin jos/kun se unelma vielä uudestaan tulevaisuudessa toteutuu niin se on varmaan vielä monin verroin ihanamapaa, koska silloin mieskin on täysillä mukana! Voimia ja siunausta?

Avatar

Hyvin kirjoitat! Nauti siitä, että lapsillasi tuo koti, jota olit remontoimassa. He saavat siellä asustaa isänsä kanssa. Nauti myös siitä, että heillä on isä läsnä elämässä, niin moni mies kääntää selkänsä lapsilleen. Sinun aikasi on vielä saavuttaa uusia haaveita todeksi.

Avatar

Kovasti tsemppia sinulle Eveliina! Mielestani teit viisaan ratkaisun, kun muutit vanhasta asunnosta pois. Mieli ja sydan paranevat nopeammin, kun paasit pois ymparistosta, joka tuo vanhat muistot ja tunteet pintaan. Kun vanhempani erosivat jai aitini asumaan lasten kanssa vanhaan asuntoon. Vasta kun lapset muuttivat pois uskaltautui myos aitini muuttamaan uuteen asuntoon. Voin sanoa, etta aitini suorastaan puhkesi kukkaan, kun paasi vanhasta ymparistosta irti ja sai valita omanlaisensa asunnon. Saat ihan varmasti viela uuden unelmakodin oman rakkaan kanssa, siita voin olla varma, olet nimittain niin natti ja ihastuttava nuori nainen! 😉 Kannattaa miettia huolella mita haluat ottaa vanhasta asunnosta mukaan ja paattaa sen jalkeen, etta mita sinne jaa on vain materiaa. Oma vapaus ja elamanilo ovat paljon tarkeampia.

Avatar

Iso rutistus Eveliina! Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu, minusta on tuntunut joskus aivan samalta ja samasta syystä. Minut jätettiin toisen naisen vuoksi ja jouduin aloittamaan ”alusta” lapsien kanssa. Olen ison asuntolainan kanssa nyt, kun muut ikäiseni ovat lainansa maksaneet ja nauttivat nyt rennommasta elämästä, ilman jatkuvaa pennin kiristystä. Mutta selvisin ja niin selviät sinäkin! Sure kunnolla menettämääsi kotia ja sitä yhteistä hyvää, minkä olisi pitänyt jatkua. Pikkuhiljaa se talo ja yhteinen suunniteltu elämä alkavat haalistua päässäsi ja pääset tipun askelein eteenpäin. Niinkuin olet jo hienosti päässytkin! Rohkeutta peliin vaan! Ja uskon, että se joku muu, joka laittaa ruokaa entisessä keittiössäsi, on aikalailla sekavilla fiiliksillä ehkä jopa pelonsekaisin tuntein.. 🙂 Sinä olet jokatapauksessa voittaja! Ihanaa syksyä ja kiitos mukavasta blogistasi!

Avatar

Höööh 🙁 Voin vain kuvitella fiiliksesi! Iso tsemppihali sulle! <3 Mulla ei ole sanoja. Uskon kuitenkin, että saat elämässäsi vielä uuden mahdollisuuden (näihin nyt menettämiisi asioihin, kuten unelmataloon). Sä et ole millään tapaa epäonnistunut, usko pois!! Kaikkea muuta! Sä olet onnistunut ja sä olet ollut super-rohkea, kun pää pystyssä olet yrittänyt ja jatkanut elämääsi. Sä pystyt vielä ihan mihin tahansa <3

Avatar

<3 se ottaa aikaa, muista antaa sitä itsellesi.

Avatar

Minkälainen moraali on naisella, joka lähtee suhteeseen varatun, kahden pienen lapsen isän kanssa? Pääsyyllinenhän on toki mies, mutta itse en voisi koskaan lähteä tuollaiseen soppaan mukaan..omatunto soimaisi aivan liikaa ja suhde alkaisi jotenkin..likaisesti. Kuinkahan onnellisena tämäkin nainen loppuviimein kokkailee vanhassa asunnossanne… Vielä tulee se päivä kun tämä kaikki on sulle muisto vain. Lasten myötä joudut valitettavasti tuossa siassa olemaan vielä kiinni, mutta uusi, parempi elämä koittaa sullekin, suhde, jossa sua oikeasti arvostetaan.

Avatar

Tykkään blogistasi, sinulla on mukavan elämänmakuinen tyyli kirjoittaa. Olet joutunut kokemaan jotain hirveää ja voin vain kuvitella tuskasi ja mietteesi. Suuri ja lämmin halaus sinulle <3 toivon todella, että elämä näyttäisi sinulle vielä paljon positiivisia asioita ja saisit joskus rinnallesi jonkun, johon luottaa. Kaikkea hyvää alkavaan syksyyn sinulle ja lapsillesi!

Avatar

En tajua miksi täällä Eveliinan kommenteissa näkyy usein niitä kommentteja, jotka on negatiivisia kun Eve on kotona pienten lasten kanssa! Koska eiköhän aika moni muukin Suomalainen nainen/mies ole, alle 3 vuotiaan kanssa kun täällä se on mahdollista. Kerran he on vaan pieniä <3
Nyt toki Evellä on paljon enemmän omaa aikaa eron ja yhteishuoltajuuden myötä, mutta veikkaan, että jos Eve saisi päättää ja tehdä eräitä asioita tekemättömäksi, valitsisi hän ennemmin sen ydinperheen kun nykyisen tilanteen.
Tsemppiä Eveliinalle <3

Avatar

Tsemppiä Eveliina! Pikkuhiljaa alkaa uusikin koti tuntumaan kodilta. Ja ehtii sitä täydellistä kotia laittaa uudestaan sitten kun on työkuviot selvillä, ja taloudellinen tilanne hyvä. Ei kannata ottaa paineita, kun lapset on isompia sinullakin on enemmän energiaa käydä töissä ja säästää rahaa omaan asuntoon, sitten voit hankkia unelmiesi talon. Kannattaa harjoitella sitä että hakee positiivisia fiiliksiä kaikesta: hyvästä ruoasta, liikunnasta, kavereista ja rakkaista ihmisistä :)Puhutaan ns. kiitollisuuen voimasta. Kun olet rentoutunut ja hyvinvoiva, pystyt ajattelemaan oikeasta perspektiivistä asioita ja monet asiat tuntuu ihanalta elämässä. Eikä menneisyyden menetykset tunnu sitten enää ollenkaan pahalta. 🙂 Sitä jotenkin oppii aikuisena käsittelemään menetyksiä ja vastoinkäymisiä, ja ymmärtämään että ne kuuluu elämään, mutta ei murra ihmistä jos monet asiat elämässä on kuitenkin hyvin <3

Avatar

Onkohan se toinen nainen onnellinen tossa talossa? Mä en voisi olla, miettisin vain, miten miehen ex-puoliso on rakkaudella valinnut sisustuksen, miten he ovat olleet silloin onnellisia, mitä mies miettii nyt, tuleeko mieleen jotain ihanaa mitä olivat eksän kanssa tehneet juuri tässä huoneessa jne. Ja miksi Eve et ole vaatinut Tonylta omaa osuuttasi talosta, puolet sen arvostahan kuuluisi maksaa sulle? Ja minä myös hakisin pois kaikki omat tavarani, kaikki omat ostamani sekä ne mitä olen lahjaksi saanut. Ei niitä ole sille toiselle naiselle tarkoitettu.

Avatar

tiedän tunteen, valitettavasti! paljon voimia ja jaksamista sinulle, olet upea äiti lapsillesi ja kaunis nuori nainen! olet nuori vielä ja onni odottaa sinua takuulla jossain. tulee päivä, jolloin huomaat, että kaikella oli tarkoituksensa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä