eveliina matilda - Banneri

Aamupäivämme vierähti jälleen Hope -seurakunnan äiti-lapsipiirissä, minkä jälkeen siirryimme korttelin päähän, kotiimme päiväunille. Lasten siinä nukkuessa selasin älypuhelintani kun en mitään järkevääkään tekemistä itselleni keksinyt. Yhtäkkiä huomasin olleeni lähes tunnin verran nenä kiinni puhelimessani ja ahdistuin. Lapset alkoivat heräillä päikkäreiltä ja mun oli päästävä tekemään jotain. Minähän olen luonteeltani liikkuvainen ja sosiaalinen ihminen. Tällainen himassa yksinään nyhjöttäminen ei juuri nyt tuo iloa elämääni. Iltapäivän täytyy pitää sisällään jotain muuta kuin kännykän parissa nettisurffailua. ….sohvasurffailua kenties?

Minuutin kuluttua ideasta, vielä unenpöpperöiset lapset löysivät minut olohuoneesta pakkaamasta reppua.

”Mihin sä äiti meet?”

”Jonnekin me mennään, en vielä tiedä, mutta kotiin ei tulla kun vasta ensiviikolla.”

Omaan reppuuni pakkasin vain kaikkein välttämättömimmän.

Yksi vaihtovaatekerta, hammasharja, aurinkolasit, deodorantti, kulmakynä, ripsiväri, läppäri latureineen, kameran laturi, kameran muistikortinlukija, puhelimen laturi, sekä kuvasta puuttuvat puhelin, kamera ja visa.

Tällä varustuksella pärjään jo vaikka kuinka pitkään. Ylläni on vielä toiset vaatteet ja takki, eli kunhan vastaan tulee jossain kohdassa pesukone tai vesipiste pesuaineineen, saan ylle taas puhdasta vaatetta.

Lastenkin vaatteet kestävät pesua, joten reppuun päätyi vain yksi vaatekerta kummallekin lapselle. Tämän lisäksi hammasharjat, Alexin tutti, vaippa ja kaikkein tärkein; kosteuspyyhkeet.

Seuraavaksi lapsille välipalaa, kengät jalkaan ja tuulitakit niskaan. Rattaat saivat jäädä eteiseen, Alexin nappasin kantorepun kyytiin, niin päästään sitten kulkemaan missä tahansa maastossa.

Hississä näpyttelin siskolle viestiä että hei, me sohvasurffataan! Ja siskon miksi? -kysymykseen vastasin, että minkä ihmeen takia me ei sohvasurffaltais?

Jos kotona alkaa seinät ahdistaa niin sieltä kotoa kannattaa lähteä pois.

Kommentit (12)

Ihailtavaa! Olisipa itsellä rohkeutta lähteä lapsen kanssa sohvasurffaileen. Tekisi hyvää itse kullekin. 🙂
Ja olen kyllä kade sun palkkaamisesta. Nimim. Aina liikaa tavaraa mukana. 😀

Itsellä ei vielä ole lapsia, mutta minusta on hienoa heittäytyä ja mennä mielen mukaan, mutta silti lasten ehdoilla! miksi pitää aina arvostella muiden tekemisiä, tämä sopii jonkun arkeen muttei varmasti kaikkien, etkä sellaista ole väittänytkään 🙂 Varmasti lapset nauttivat retkeilystä yhtä paljon kun sinä, onhan heillä äiti ja muutenkin turvallinen ympäristö ympärillä 🙂

Ihanaa että jaksat lähteä ulos piristymään,tapaamaan läheisiä ja kokemaan uutta. Eteen tulee vielä niitäkin hetkiä kun on aika surra, ahdistua ,huutaa ja itkeä. Sekin on sallittua ja oikeastaan välttämätöntä. Olla kasvokkain omien särkyneiden unelmien kanssa, kohdata silmästä silmään yksinäisyyden tunteet ja rakkauden kaipuu.Sieltä voi löytää voimaa ja sieltä ponnistaa taas ylöspäin,ehyempänä ja vahvempana. Voimia sinulle ja jaksamista❤️

Moikka, huolissaan vähän siitä että lapsillasi ei ehkä ole tuttua ja turvallista arkea, rutiinit luovat pienelle turvallisuuden tunteen. Ehkä tilanteessanne olisi nyt tärkeä juurikin luoda niitä rutiineja? Oletko keskustellut neuvolassa elämäntilanteestanne, hieman blogitekstiesi perusteella tulee vaikutelma ettei kaikki nyt ole kuten pitäisi. Muista, että lapset ensin.

Minä en myöskään ymmärrä tätä rutiinia rutiinia rutiinia ja kotona olemista! Kokeile joskus ottaa lapset mukaan ja mennä ystäväsi luokse yökylään! Vaikka keskellä arkea! Tämä ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä.

Olet ällöttävä. Jos joku ei tee niin kuin sinä haluat = väärin. Kylläpä riittää muuten tuomittavaa maailmassa tuolla asenteella. Ei ole yhtä oikeaa elämäntapaa olemassa niin kauan kuin kukaan ei vahingoita ketään. Kuulostat elämääsi katkeralta ihmiseltä, jonka on pakko päästä keksimään ”ongelmia” myös muiden elämistä.

Alkoi hieman kiehumaan sinun kommenttisi. Pienenä kun vanhempani olivat yhdessä kierrettiin ympäri suomea aina, se oli PARASTA. Vanhempani erosi, isä jäi 4 lapsen yh-isäksi, ei tapahtunut enää mitään koska ei ollut aikaa. Kaikki aika vietettiin kotona. Siinä harmittavasti tuli rutiinit esiin, samaa 10vuotta, nyt yritän päästä rutiineista eroon ja olla yhtä spontaani kuin Eveliina, arvostan.

Just tällaisia äkkilähtöjä kannatan! Hienoa, kun on siihen mahdollisuus. Osalla lukijoista varmasti harmittaa, jos ei voi tai ole rohkeutta itse vastaavaa toteuttaa. Hyvää surffailua!

Aika hakea apua!

Jep, hakekaa äkkiä apua tylsään elämäänne!

Hyvää tarkoittaen, olen täysin samaa mieltä.

Ihan mahtavaa! Huippua kun voi mennä ja tulla vaikka on pienet lapset: lapset vaan mukaan ei siitä tehdä ongelmaa! Mukavaa sohvasurffailua teille, kerrothan myöhemmin miten surffailut sujui 🙂

Vastaa käyttäjälle Heli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X