eveliina matilda - Banneri

Miksi kaikkien tarvitsisi taipua samaan rytmiin?

Kuka on päättänyt että lapsi voi hyvin vain ja ainoastaan silloin kun herätyskello soi aamulla kello kahdeksan, kaikki päivän ruokailut käydään saman pöydän ääressä ja kello viisi jokainen ydinperheenjäsen istuu yhteisen päivällispöydän ääressä, kun äiti nostaa sen lihamakaronilaatikon uunista? Iltapäivällä vietetään yhteistä aikaa harrastaen ja illalla nukahdetaan siihen samaan sänkyyn aina kahdeksantoistavuotiaaksi asti.

Jossain perheessä elätään vanhempien kolmivuorotyön tahtiin, eikä yksikään viikko ole rytmeiltään samanlainen kuin edellinen. Joku ottaa lapset kotiopetukseen, pakkaa heidät purjeveneeseen ja  purjehtii maapallon ympäri. Jossain perheessä taas lapset viettävät kaksitoistatuntisen työpäivän vaatetehtaalla. Joissain perheissä (kuten meillä) on mahdollisuus olla spontaani ja sosiaalinen myös oman pikkuperheen ulkopuolella.

Maailma on täynnä erilaisia perheitä ja erilaisia elämäntyylejä, mikä johtuu siitä että me ihmiset olemme erilaisia ja olosuhteemme ovat erilaisia. Kaipaamme erilaista tekemistä ja nautimme erilaisista asioista. Jos joku ei mahduta lapsiaan siihen tiettyyn yleisesti hyväksyttyyn muottiin, lapset kärsivät ja epätasapainoisen mutsin olisi mitä pikemmin päästävä neuvolan ripitettäväksi.

Minä olen lasteni elämässä se kaikkein läheisin ihminen. Olen muovannut pienokaiseni kohdussani, pitänyt heidät lähellä ihoani ja hengittänyt heidän kanssaan samaa ilmaa sieltä synnytyshuoneelta asti. Uskallan vahvasti väittää, että minä olen oikea ihminen kertomaan mikä lapsilleni on parasta, enkä vanhempana ikinä antaisi heille tapahtua mitään pahaa. Tiedän että lapseni nauttivat muiden heille läheisten ihmisten seurasta.

Jos et ole täällä näkemässä miten lapseni ilosta kiljuen keikkuu ukkinsa hartioilla, nauraen syöksyy isopappansa syliin ja yöllä pieni hymy suupielessä nukahtaa isomammansa kämmenen silitykseen, älä tule kertomaan minulle että lapseni kärsivät elämäntyylistämme ja perheemme tarvitsee lastensuojelun apua. Lapsillani nyt vain sattuu olemaan suuri suku, monta rakasta tätiä, isotätiä, serkkua, ystävää, kummia ja kaksi erinomaista vanhempaa. Heillä on hyvää puhdasta ruokaa, turvallinen ympäristö, ehjät vaatteet yllään ja rakkautteen hukkuva äiti suojanaan.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa tuntemattomien kirjoitukset siitä kuinka paska olen.

Olkaa jokainen omia itsejänne ja tehkää asioita jotka saavat teidät ja perheenne onnellisiksi. Turha ajatella mitä muut ajattelevat, sillä loppupeleissä täällä kaikki ajattelevat vain itseään.

 

Kommentit (38)

Tästä maasta on tullut hyvin, hyvin kummallinen paikka asua. Yksilönvapautta ei sallita yhtään, vaan kaikkien tulee muovaantua samaksi harmaaksi massaksi. Jos poikkeat valtavirrasta, tavalla tai toisella, sinussa on oltava jotain vikaa.

Olen syntynyt 1970-luvulla ja omassa lapsuudessani oli vielä tapana lähteä mummolaan, tätien, enojen, setien tai tädinserkunkumminkaiman luo vierailulle ihan tuosta vaan, sen kummemmin etukäteen soittelematta ja sopimatta. Välillä jopa jäätiin yökylään, jos grillailtiin pihalla iltamyöhään tai kesäilta oli lämmin ja jaksettiin vielä iltakymmenen aikaan aloittaa saunanlämmitys, siis ihan puilla, järvien rannoilla kun sijaitsi suurin osa suvun taloista. Jokainen uusivuosi, juhannus, pääsiäinen ja joulu vietettiin suvun kesken, niitä kaukaisimpiakin sukulaisia tavaten. Tästä johtuen vielä aikuisenakin omat välit sukuun ja perheeseen ovat läheiset ja lämpimät. Mummoja ei edelleenkään työnnetä vanhainkotiin.

Omat lapseni saivat kokea hyvin samanlaisen lapsuuden, joka muuttui vasta kun koulu alkoi. Siihen saakka elimme vapaina aikatauluista kuin taivaan linnut, eikä meidän onneksemme kukaan tehnyt lasua siksi, että päätimme eräänä iltana ajaa 700 kilometrin päähän mummolaan, ihan vaan koska mummoa ja vaaria oli ikävä.

SItä entisvanhaista tapaa kutsuttiin elämäksi, ja se kuulostaa hyvin samalta kuin sinun kirjoittamasi, Eveliina! Lapsesi ovat todella onnekkaita, kun heillä on mahdollisuus tällaiseen perheeseen, se on parasta mitä kukaan voi lapsilleen antaa.

Tuolle lasun tekijälle totean vain, että sinulta on taatusti jäänyt jokunen äidin/mummin/tädin rakastava halaus välistä, säälin sinua. Soita äidillesi, käy tapaamassa mummoasi, elä vähän.

Lasu ei varmaan johtanut toimenpiteisiin? Kerro toki jos johti, nimittäin vakavammasta asiasta tehty lasu ei johtanut toimenpiteisiin ja olemme lähipiirini kanssa ihmeissämme asiasta… Että jos sossulla on aikaa selvitellä NÄIN vähäpätöistä asiaa, missä tilannetaju? 😀

Tsemppiä. Surullista että olet hullujen silmäntikkuna.

Mun mielestä kurjinta näissä turhissa lasuissa on resurssien tuhlaaminen. Lastensuojelu on muutenkin ahtaalla ja näihin kiusaamistarkoituksessa tehtyihin ilmoituksiin kuluu viikossa aika monta työtuntia. Käsiteltävänä on niin paljon oikeitakin lasuja.

Tsemppiä sulle, ihana kun olet niin spontaani! Mä oon just sellanen stressaava rutiiniäiti, toisen kanssa oon yrittänyt ottaa rennommin heikoin tuloksin 😀

Nyt on kyllä pakko kommentoida kun meinas silmät pudota päästä.
Mihin tää meininki on oikeesti menossa ja mikä ihmisiä vaivaa?
Musta pienenä oli ihan parasta reissata vaikka vaan naapurikylän markettiin ja seikkailla, tehdä spontaanisti asioita eikä nököttää kotona, ja silti ainakin tuntuis että on suht kaikki murot vielä kulhossa 😀

Koita kestää Eveliina, oot mahtava äiti ja ihana katsoa kuinka nautitte koko perhe teidän reissuista 🙂

Ei hyvää päivää ihmiset…. Huomaa kyllä, että täälläkin nämä negatiivisesti kirjoittaneet ovat joko a) lapsettomia, b) kasvatusopus käteen liimattuna – kasvattajia tai c) ihan vain trolleja.

Mä ainakin itse koin hieman tervettä kateutta teidän spontaaneista reissuista. Omaan perheeseeni kuuluu epäsäännölliset rytmit, mieheni 3-vuorotyön ansiosta. Ei silloin ole mahdollista noudattaa ”sääntöjä” siitä, moneltako lapsen tulisi olla esim nukkumassa yms. Totta kai lapsellekin on parasta viettää vanhemman/vanhempien kanssa laatu-aikaa tavalla toisella – rutiininomaisen arjen vastapainoksi. On se nyt kumma, että heti joutuu kivitetyksi, kun lapset eivät viettäneetkään yötä kotona. Mitä kauheinta, sinä äitinä olit heidän mukanaan. Onko se kuitenkin ok, että lapsi viedään yökylään, jotta äiti/isä pääsee rentoutumaan baariin….

Ja tuo reppuasia…. Täytyykin oma lapsi kiikuttaa heti ensi viikolla lääkäriin, hänhän voi olla syvästi ahdistunut näkiessään JOKA PÄIVÄ minun pakkaavan hänen eskarireppunsa.

Siis kai sille lastensuojeilmoitukselle pitää olla joku syy? Tuskinpa kenellekään kuuluu pereen tekemiset , vierailut ym. Pääasia jos lapsi voi hyvin. Tiedän monia perheitä jossa lapset välillä sukulaisilla ja eivät kulje kellon mukaan. Kai aiheettomista ilmoituksista voi kuitenkin nostaa syytteen.

Toivon, että vielä jonakin päivänän näitä kiusallaan lasun tekeviä ihmisiä tultaisiin rangaitsemaan esim. sakoilla. Turhia lasuja, nimenomaan kiusaamismielessä, tehdään ihan järkyttävän paljon.

Mä en voi ymmärtää sitä, että kun talouteen tulee lapsi, niin ”Meillä ei voi vierailla enää klo18 jälkeen, koska PirkkoPetterin ilta rauhoittuminen alkaa silloin, emme myöskään kyläile tai käy missään, koska PP ilta ja rytmi ja yö voi kärsiä” – HALOOOOO !!
Ei lasten takia tarvitse lopettaa elämistä?? Minä ainakin rakastin lapsena spontaaneja ylläri retkiä ja kyläilyjä. Halusin aina olla menossa, äiti tosin viihtyi enempi kotona. Meillä ei ainakaan ole yhtäkään päivää etteikö johonkin lähdettäisi! HARVOIN se on lähipuisto tai oma piha… en ymmärrä miten äideillä kestää pää olla neljän seinän sisällä lapsen kanssa ja päivän aikana käydään korkeintaan takapihalla/omalla pihalla ja lähikaupassa.

Eveliina mä ainakin sanon että jatka nykyistä elämäntapaasi lasten kanssa!! Uskon että varmasti kiittävät vanhempana niistä miljoonista retkistä ja yökyläilyistä! (Huom. Jossa äiti mukana! Miettikö kritisoijat sitä?)
Eivät varmasti kärsi! + rytmin saa pidettyä spontaanillakin elämäntavalla!

Tässä kommentissa huomaa sen, että vain oma mielipide / tapako on se paras?
Joku ei ymmärrä spontaaniutta ja kritisoi sitä ja silloin hän on mielestäsi huono ihminen, koska ei ymmärrä spontaaniutta. Sinä taas et ymmärrä rutiineja, joten niitä noudattava on idiootti ja tuot sen esille.. Joten mikä sinä silloin olet?
Tarkoitan tällä lähinnä juuri sitä, että ei ole oikeaa ja väärää tapaa toimia lasten kanssa. Joten älä sinäkään kritisoi noin kovilla sanoilla niitä jotka kasvattavat lapsensa erilailla, kuin sinä 🙂
Ja meillä sattuu olemaan kaksi ”rutiini” lasta. Joista nuorimmainen (11kk) syö iltapuuronsa (lähes) joka ilta 18.30. Meillä saa kyllä olla vieraita silloin ja hänen nukkumaan menonsakin jälkeen.
Ja meillä herätään aamulla 6.30. Ja voi kyllä minä nukkuisin aamulla niin mielelläni pidempään, mutta tämä rytmi on hänelle paras nukkuu 19.00-06.30 heräämättä kertaakaan.
Mutta jos olemme kylässä itse myöhempään / päivän rytmit menee sekaisin, on yö yhtä hulinaa ja tyttö saattaa herätä 10 kertaa yössä tuhisemaan / itkemään.
Eli ehkä joku tekee rutiinit vauvan tahtiin, ihan vaan helpottaakseen arkeaan..
Toki mekin matkustamme/kyläilemme ja teemme ekstemporee reissuja, mutta niistä ”kärsitään” aina pienet seuraukset.
Ja ei emme ole kasvattaneet lapsiamme selkeisiin rytmeihin, mutta olemme huomanneet, että he tarvitsee niitä. Olisikohan luonteestakin kiinni… En tiedä..
Mutta ei minua haittaa viettää päivää lasten kanssa kotona tai siellä kotipuistossa. Kyllä niihin kotipäiviinkin saa seikkailua monella eritavalla.
Mutta en myöskään paheksu toisten tapaa kulkea ja mennä, tai ajattele, että he olisivat jotenkin huonompia ihmisiä, kuin minä 🙂

Sympatiat on Eveliina sinun puolellasi! Toivottavasti pystyt jatkamaan oman näköistä elämääsi tämänkin jälkeen, etkä niin sanotusti ”ala pelätä” jokaista tekemistä ja sanomistasi, jos joku vajaamielinen niistä lasuaiheitta saisi. Minä puoliksi huvittuneisuuden ja raivon partaalla luin joitakin tähänkin postaukseen saatuja kommentteja, joissa kerrotaan että lapsi traumatisoituu siitä että päiväunien jälkeen lähdetäänkin johonkin. Voi luoja! Ei joka ikistä asiaa tarvitse lapselle pohjustaa tunti/päiväkausia etukäteen, vaan jotkin asiat voivat tulla ns. yllättäen ja spontaanisti. On hyvä taito oppia sopeutumaan täysin normaaleihin asioihin ihan lapsesta asti 🙂 Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin aikuinen joka ei pysty tekemään mitään! ilman ennakkovaroitusta ja mutusteluaikaa (tyyliin lähtemään heti pyynnöstä kauppaan/kahville/vanhemmilleen kylään tm.). Ja sinähän olit varmasti menossa ihan lapsiystävällisiin paikkoihin sohvasurffailemaan kenties lapsille tuttuakin tutumpiin paikkoihin ja ihmisten seuraan.

Pyörittelen täällä silmiäni sille joka ilmoituksen teistä on tehnyt. Olisikohan hän jättänyt tekemättä ilmoituksen, jos olisit mennyt vain päiväkahville yllättäen jonkun luokse, mitenköhän se yöreissu sitä muutti..

mä en ymmärrä. eihän se elämä lopu siihen että saa lapsia. miksei lasten kanssa voisi tehdä extempore yökyläilyi tai vaikkapa reissuja ulkomaille jos siltä tuntuu? ei siellä kotona tarvitse kökkiä 24/7. lapsethan saavat ihania muistoja ja kokemuksia kaikesta. mikä tärkeintä viettää aikaa rakkaiden parissa. sehän on vaan hyvä että muuallakin ollaan kuin kotona. nim. 3 lapsen yh

Moikka sulle ilmoituksen tekijä – ihan varmasti luet tän, täytyyhän oman aikaansaannoksen tuloksia käydä ihailemassa. Mä voin kuvitella sen kutkuttavan tunteen mikä sulla on ollut, kun olet täyttänyt lomaketta netissä, korvia huumaavan tunteen oikeassa olosta, toisten ruotuun laittamisesta, opetuksen antamisesta. Miten adrenaliini on virrannut suonissa ja kuinka olet ”lähetä” -napin painamisen jälkeen voinut huokaista tyytyväisyydestä, että nytpä tuli tehtyä päivän hyvä työ.

Ja mä säälin sua. Säälin aivan valtavasti. Miten pieni sun maailman täytyykään olla. Miten yrität hoitaa kateutta vahingonilolla. Miten et tiedä, että vaikka sulla ei olis mitään omia tukiverkostoja sukulaisten tai ystävien muodossa, sä voisit löytää apua juuri sen neuvolan ja yhteiskunnan kautta, joiden toivot ”auttavan” myös Eveliinaa.

Mietin, mitä mä itse haluan sanoa sulle tällä viestillä. Tähän asti lukiessa sua varmaan jo ärsyttää ja oot tuohtunut ja puolustuskannalla mun kuittailusta. Sun pitääkin nolostua, koska teit rumasti. Mut en halua, että se jää sulle viimeiseksi tunteeksi. Haluaisin sanoa, että mun mielestä säkin ansaiset ihan samanlaisen ihanan perheen ja ystävät, kuin Eveliina, oli sulla lapsia tai ei. Että Facebookista voit etsiä oman alueen hätäkahviryhmiä ja mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä. Tai ihan vaan keskusteluapua, jos tuntuu, että voimat ei vielä riitä oma-aloitteiseen ihmisten tapaamiseen. Joka tapauksessa älä anna ittes jäädä tottumaan siihen ulkopuolisuuteen mikä sai sut täyttämään ilmotuksen, se kuitenkin kaduttaa sua joskus.

Voi miten ihanaa, että lapsilla on paljon huolehtivia ja välittäviä aikuisia elämässään! Olisipa meidänkin lapsilla, ei vain ole ja se saa minut hyvin ahdistuneeksi. 🙁

Kai te huolestujat ja lasun tekijät tajuatte, että blogikirjoitus on eri asia kuin päiväkirja ja kirjoituksessa korostetaan tarkoituksella esim tiettyä tunnelmaa tai tyyliä, että tekstistä tulisi mielenkiintoisempi? Olisiko tullut mieleen lasu, jos blogissa olisi kirjoitettu ”seinät alkoi kaatua päälle, päätin että lähdetään yöksi mummolaan koko porukalla”? Kirjoittaja taisi pysyä bussimatkan päässä kotoaan, joten ei ne lapset kauhean heitteillä tainneet olla… Kannattaa muistaa, että lyhyen kuvauksen perusteella tehty tulkinta toisen tilanteesta on todellakin vain tulkinta, muodostunut siellä omassa pääkopassa oman mielikuvituksen pohjalta, se ei ole tarkka kuvaus tositilanteesta. Ja blogiinhan ei ole mitään velvoitetta kirjoittaa edes totta, joten lasut blogien perusteella on aika huonoa huumoria. Miksipä ei seuraavaksi lasuja tosi-tv-ohjelmien perusteella!

Jatka samaan tapaan elämistä! Silloin kun lapset pieniä, on helppo tulla ja mennä. Kouluikäisten kanssa arki erilaista sitten.

En ymmärrä tätä yhteiskuntaa. Miksi toinen äiti on toisen äidin pahin vihollinen? Jos viet lapsesi nuorena hoitoon, teet väärin. Jos et tee jokaikistä sosetta/ruokaa lapsellesi itse, teet väärin. Jos et imetä, oi tämä vasta väärin onkin! Tai jos imetät ja lapsi on jo 2 vuotias, on tämäkin väärin. Jos sanot lapselle ei, niin kasvatus on täysin pielessä. Jokaikinen perhe on erilainen ja hyvä niin, ei asioiden tarvitse mennä aina samalla kaavalla mihin on totuttu. Miksemme mielummin tue toisiamme, sen ainaisen toisten arvostelun sijaan.

Olen kahden pojan yksinhuoltaja. Asuin kaksi vuotta espanjassa, jossa myös sosiaalitoimi huolehtii lasten hyvinvoinnista, ilman ongelmia, rutiinit pyöri ja muutenkin nautittiin elämästä siellä. Tulimme suomeen kesän alussa ja jo kuukausi siitä istuin lasussa… ei syytä, ei ainakaan minun mielestä, eikä myöskään lasun mielestä enää toisen tapaamisen jälkeen, kun tapasivat myös lapseni. Eli verorahoja tuhlattiin minuun ja lapsiini, joilla ei koskaan ole ollut mitään hätää.. ihmettelen edelleen.

Kyllä ne lapset vaa saattaa järkyttyä traumatisoitua äkkilähdöistä.Saattavat isompana oirehtia ja puhua siitä.Mut jokainen tyylillään.Lapsi pysyy rauhallisempana kun on ne ”tylsät” rutiinit ym.Ainakin omalla kohdalla.Ja monen muunkin.Mutta perheitä on tietenkin erilaisia.Ja teillä on kuitenkin suuri tukiverkko et seki tuo lapsille turvaa varmasti.Mä oon ite yh ja tukiverkkoa ei ole.?

Voi jestas. Hyvä että et välitä. Idiootteja anonyymeja löytyy aina. Työsi varjopuolia. Vaikutat hyvältä ja fiksulta vanhemmalta ja ihmiseltä.

Mitä ihmettä, täysin järjetöntä.
Täällä olis ilmeisesti yksi perhe, joista vois tehdä lastensuojeluilmoituksia tämän tästä! Ajatella, että viime perjantaina klo 19:30 tämän perheen äiti ja isä saivat päähänsä, että ajetaan yökylään mun vanhempien luokse 150km päähän kodistamme. Kimpsut ja kampsut kasaan ja perillä oltiin klo 21:15 ja kehdattiin vielä saunoakin lasten kanssa! 1,5v ja 5v.

Miksei elämässä saisi olla spontaani? Meidän perhe ainakin rakastaa spontaaneja yökyläreissuja!
Saatetaan lauantaisinkin vaan pakata tavarat autoon ja lähteä ajamaan johonkin. Ajomatkan aikana on sitten varattu hotellia tms yöpaikkaa!

Annetaanpa uuden elämän luomistyöstä kunnia sille kenelle se oikeasti yksin kuuluu – Luojalle eli Jumalalle. Olet ehkä kantanut pienokaisesi kohdussasi, mutta et sentään muovannut heitä siellä.

Eipä se jumalakaan niitä siellä luonut, vaan geenit ja erilaiset ympäristötekijät.

Mulle jäi.ihan auki mistä lasu siis tehtiin?

Koska hän uskaltaa olla spontaani ja elää lastensa kanssa!

Mä inhoan rutiineja. Tottakai jonkinlainen järestys pitää olla, mutta kuka sen sanoo? jokainen elää kuten haluaa! Jokka vikisee, taitaa olla tylsää elämässään. Hyvä kirjoitus! Minullakin näin sanottu iso suku ja lapsi viihtyy muuallakin kuin vain kotona ja vain isin ja äidin kanssa 😀 herra jumala 😀

No, johan.. Nykypäivänä nyt ollaan tekemässä joka asiasta lastensuojeluilmoitusta.. Kai sitä nyt lasten kanssa saa kotoaan pois lähteä, eikö ne lapsetkin nauti isovanhempien seurasta aika tavalla, tuo vaan hyvää vaihtelua elämään. Ja tottakai kotona oleminen saa ahdistaa, ei kaikki ole samanlaisia sohvaperunoita.. Ei ne lapset siitä kärsi, kun saavat ruokaa, rakkautta ja olla tuttujen ihmisten kanssa.

Oikein ärsyttää kun tästä aiheesta voisi käydä hyvää ja asiallista keskustelua ilman, että ketään lähdetään syyttämään ja haukkumaan niinkuin tässä nyt tehdään. Tietysti näkemyksiä on monta ja asioista saa olla eri mieltä, mutta toista tulee arvostaa. Minä ainakin luotan eveliinaan ja siihen, että hän kyllö huomaa lasten käytöksessä jos heillä ei ole hyvä olla. Pitää myös muistaa, että eveliina ei avaa koko elämäänsä täällä blogissa. Me emme tiedä kaikkea vaikka saatamme luulla tietävämme. Siksi me emme myöskään voi pelkän blogin perusteella vetää liian pitkiä johtopäätöksiä heidän elämästään!

Voi elämä… ei pienten lasten vanhempien tarvitse koko aikaa kökkiä sisällä neljän seinän sisällä tai viettää joka ikistä yötä omassa kodissa! Lastenkin kanssa VOI mennä ja tehdä asioita, myös spontaanisti. JA olla yötä pois kotoa. Ja on rikkaus että on suuri, läheinen suku, joka pitää huolta toisistaan. Voimia, luottamusta ja itsevarmuutta sinulle, älä välitä idiooteista. Tiedät itse mikä sinulle ja lapsillesi on parasta. Tosiaan, pysy omana itsenäsi ja jätä arvostelijat omaan arvoonsa!

Siis ei oo totta! Aivan ihanaa elämää lasten kanssa, mä todellakin arvostan. Eletään hetkessä ja tehdään ihania asioita lasten kanssa…menee kyllä aivan yli tää touhu nykyään!!!

Kirjoitin ihan vasta, kuinka meidän rytmi on myöhäisempi mitä ”normaali” lapsiperheen. Tuntuu tosiaan, että lasten kanssa pitäis olla viimeistään 8 aamulla ulkona ja kaikkien taipua samaan rytmiin. Ei koskaan ehditä esim. perhekahviloihin kun ne ovat niin aikaisin. Sitten ne vasta rytmit sekaisin menee kun itse palaan kauppaan töihin.. 😀

Ihan totta, että jokaisella perheellä on omat rytmissä ja tapansa. Ihan totta on myös se, että mammalla yöpymisessä ei ole mitään pahaa. Kuitenkin pakko myöntää, että tuo sohvasurffaus 1 postauksesi oli minustakin vähän ”huolestuttava”. Pienen lapsen mielestä voi olla aika hämmentävää herätä päiväunilta, kun äiti pakkaa tavaroita eikä tiedetä mihin mennään. Vaikuttaa siltä, että olet aika ahdistunut ja pakenet jotain, et viihdy kotona? Ei tuo nyt mikään lastensuojeluasia ole, se on ihan totta, mutta kannattaisi varmaan vähän kuitenkin miettiä rutiineja ja ”turvallisuuden” tunnetta lasten kannalta. Kaikkea hyvää teille, esim. Kasvatus- ja perheneuvolasta voisitte saada apua ahdistukseen ja tarpeeseen pakoilla kotia.

Siis oikeesti mitä?? Meidän elämään kuuluu joka päivään enemmän tai vähemmän spontaanius ja vanhempi lapsi (3v) jo tylsempinä päivinä alkaa itse ehdottamaan että ”mennään lentokoneella johonkin”, ”muutetaan lentokoneella uuteen kivaan kotiin”, ”äiti mihin nyt mennään seikkailulle”. SAIN kasvaa itse lapsuuden paljon paikkoja kokien ja haluan, että omat lapseni pitää mielen avoinna kaikella. Jos joku teistä ahdistuu ajatuksesta, että pitäisi mennä ovesta ulos ilman päämäärää, niin MIKSI teidän mielestä on huolestuttavaa jos joku ahdistuu siitä että edessä olisi ”vaan” se tylsä perus koti-ilta? Eikö ole kyseessä nyt ihan samasta asiasta, mutta päinvastoin…Musta kuulostaa huolestuttavalta, jos äiti ei ahdistuksissaan kykene lähtemään kohti ”tuntematonta”(=tuttuihin paikkoihin…….) lasten kanssa ilman, että asiasta on jankattu monta viikkoa kymmenen ihmisen kanssa.

Olen samaa mieltä!! Ei vaan kuulosta kovin vakaalta ja normaalilta. Ja tuo pakenemis homma tuli mullakin mieleen. Tuntuu olevan kamala tarve selitellä täällä jotain valintoja ja että ei ole avuntarvetta yms. Äitikin saa olla rikki ja hajalla ja hukassa erosta ja perheen rikkoutumisesta, silloin pitää osata ottaa ja pyytää apua ulkopuolelta ja muistaa että on ihan yhtä hyvä äiti kuin ennenkin.

En oikein ymmärrä kommenttiasi, tavallaan puhut itsesi pussiin. Elämäni ei kuulosta vakaalta tai normaalilta, mutta kuitenkin minun pitäisi olla rikki ja hajalla erosta ja perheen rikkoutumisesta? Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä että tekisin oikein?

Niin ja nimenomaan olen ottanut apua vastaan ulkopuolelta; sukulaisiltani ja perheeltäni, joiden seura antaa minulle paljon voimia.
Tämäkin on kuitenkin mielestäsi ”pakenemista”?

Hei oikeasti et voi olla tosissasi!? Mä nautin kotiäitiydessä juuri siitä, että suurin osa päivistä on täysin suunnittelemattomia ja ollaan lasten kanssa vapaita spontaaniuteen. Vaikka pakkaamaan reppuja yhtäkkiä.

Kukaan ei voi olla niin onnekas kuin pieni ihminen, jolla on suuri, rakastava suku. Kaikkea hyvää teille, Eveliina ja lapset!

Haha 😀 lapsi tuskin traumatisoitui siitä että pakkaan reppua kun hän herää päiväunilta. Naurettava ajatus. Minä pakkaan monta kertaa päivässä jotain laukkua tai reppua kun ollaan lähdössä kotoa tai kun isä on tulossa hakemaan lapsia. Täysin normaali tilanne että lapsiperheessä pakataan reppua.

Täysin normaalia on myös se että kahden pienen lapsen vanhempi haluaa viettää aikaa muuallakin kuin kotona. Meillä ainakin lapset käy ihan eri kierroksilla ja hyppii seinille jos tuntitolkulla oleillaan vain kotona, joten on paljon mukavampi mennä ulos tms. kylään.

Ahdistus ei tarkoita sitä että suunnittelen ikkunasta hyppäämistä ja yritän kaikin mahdollisin tavoin vältellä kotiani. Joskus seinät vaan voi kaatua päälle, ilman että apuun tarvitaan perheneuvolan työntekijää.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X