eveliina matilda - Banneri

Samalla sekunnilla kun painoin kotioven perässäni kiinni, puhelimeni pirahti. Äiti soitti ja kertoi parhaillaan lähtevänsä työpaikaltaan kotia kohti. Äitini työpaikka sijaitsee aivan meidän lähettyvillämme, joten päätimme liittyä matkaseuraksi.

Isäni oli kävellyt bussipysäkille äitiä vastaan, joten Adeliina ja Alex pääsivät yllättämään ukin hyppäämällä ulos bussista. Puolisen tunnin päästä tästä, lapset istuivat mummin pöydän ääressä ja söivät päivälliseksi kanakeittoa.

Ruuan jälkeen lapset lähtivät mummin kanssa ulkoilemaan ja minä siirryin alakertaan kuntoilemaan.  Mummin ja ukin leffahuoneessa on sohvan sijaan crosstrainer, juoksumatto sekä soutulaite. Nopeaan kuluneen tunnin treenin jälkeen löysin yläkerrasta myöskin vanhempieni keittiöön eksyneet siskoni Annin ja Allun.

Joku ehdotti että lähdetään mamman ja pappan luo ja vartin päästä oltiin koko porukka menossa. Mummi ja ukki pyörällä, minä, Anni, Allu, lapset ja koirat autolla. Matkanvarrella napattiin kaupasta jälkkärijäätelöt mukaamme. Hiekkatiellä meitä vastaan ajeli mamman ja pappan luota juuri pois lähtenyt serkkupoikani ja määränpäässä pihalla seisoskeli tätini Alexia hieman vanhemman serkkutyttöni kanssa. Ilta sujui mukavasti mamman ja pappan luona jäätelöä syöden. Lapset leikkivät tyytyväisinä ja kun kello alkoi olla jo yön puolella ihmiset alkoivat pikkuhiljaa valua pois. Me päätettiin lasten kanssa syödä puurot ja jäädä tänne yöksi.

Lapset tuhisivat tyytyväisinä sängyissään. Minä ja mamma istuskeltiin kahvikuppeinemme vielä pitkälle yöhän tuvassa ja jutskailtiin.

Kun mamma meni untenmaille, minä lähdin ulos ihastelemaan täysikuuta. Vieressäni lepäsi hiljainen musta lampi ja ympärilläni oli loputtomasti metsää. Taivasta valaisi kaunis täysikuu ja yön rauhallista äänimaailmaa kiusasi allani natiseva trampoliini. Hypätessäni vedin keuhkoni täyteen yön kosteaa ilmaa ja ulos hengittäessäni tunsin kuinka kaikki ahdistus pakeni kehostani. Jokainen pomppu paransi minua ja lopulta löysin itseni yksin öisestä metsiköstä, ääneen nauramasta, selkä vasten trampoliinin märkää mustaa pintaa. Oli erinomainen päätös lähteä pois kaksiosta.

Aamulla heräilimme puurokattilan jo poristessa keittiössä. Pitkän aamupalan ja kahvin jälkeen kaivettiin lapsille lainavaatteet ylle ja lähdettiin tietysti pihalle.

Puutarhan ihmettelyä, trampoliinilla hyppelyä, hiekkakakkuja, leppäkerttujen bongailua ja traktoriskaba. Voiko pienen ihmisen aamupäivä muka olla tämän parempi?

Ulkoa tietysti lämpimän kasvisruuan ja vastaleivotun leivän äärelle. Jos joskus jostain syystä saan hermoromahduksen, niin turvaudun tähän paikkaan ennen kun hassaan aikaani mihinkään psykiatreihin tai hoitolaitoksiin. Mun isoäiti on paras!

Nyt lapset nukkuu päiväunia ja kiisselikattila on tulilla. Oma puhelimeni on suljettuna, mutta siskoni osasivat kaipaillla minua mamman puhelimen kautta ja kävimme pitkän kolmoispuhelun. Välipalan jälkeen varmaan lähdetään etsimään seuraavaa vapaata sohvaa…

Kommentit (6)

Aivan super hieno ja hyvä postaus?

Kuulostaa siltä, että teillä oli aivan mahtava päivä! Lapset nauttivat varmasti seurasta ja kaikesta puuhastelusta. Olen pahoillani, että jotkut ihmiset näkevät oikeudekseen puuttua toisten asioihin ja tuottaa harmia. Olet selvästi rakastava äiti ja osaat varmasti toimia lastesi parhaaksi. Tsemppiä!

Kyllä minä ihmettelen, kun toitotetaan, ettei pitäisi jäädä yksin murehtimaan.. Sitten kun ei jää, vaan lähtee liikkeelle, niin tehdään lasu? Mitä ihmettä ? Eihän ne lapset spontaaniudesta (liekö meni edes oikein?) mene rikki? Hullua. Ihanaahan se on, että on tuonkaltaiset tukiverkostot kuin sinulla ☺️

Joo, nyt mullakin jo keittää. Ei herttinen sentään noita keittiöpsykologeja. Ihan turhaa toisten elämän diagnosointia. Etköhän sinä pärjää elämässäsi keskivertolukijaasi paremmin, epäilen niin. Älä anna noiden puoskaripsykologien vaikuttaa toimintaasi tai ajatuksiisi. Mielestäni on enemmän kuin ymmärrettävää, että isossa perheessä ja suuren suvun ympäröimänä ei viihdy yksikseen nyhjäten hiljaisten seinien sisällä. Siitä ei kyllä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Siis jos joku näin rakkautta ja lämpöä huokuvan postauksen jälkeen on tehnyt lasun, niin voi hyvää päivää. Olen pahoillani puolestasi, että joudut kestämään idiootteja ihmisiä. :/

No huhhu niinpä… Kaikkia on niin kovin vaikea miellyttää samaa aikaa.
Kiitos sympatiasta.

Vastaa käyttäjälle Hanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X