eveliina matilda - Banneri

En muistanut tänä aamuna pestä lasten hampaita. Olen äiti paska.

En jaksanut edes esittää kiinnostunutta kun esikoiseni heilutti edessäni nukkea, jolle hän oli vihdoin onnistunut pukemaan pikkukengät. Käännän selän ja painan pääni takaisin tyynyyn. Olen äiti väsynyt.

Pitkän pukemis-session päätteeksi olemme myöhässä. Toista työnnän raivokkaasti rattaissa, toista pientä kättä vedän vihaisin ottein perässäni. Olen äiti tyhmä.

Tietokone sammuu kesken tallentamattoman työn. Samalla toinen puree toista ja toinen lyö takaisin. Lohdutonta itkua. Empatian ja sylin sijaan tiuskaisen kyynelistä kiiltäville silmille: ”ihan oma vika”. Olen äiti epäreilu.

Päivälevolle käyminen on taistelua. Pienet jalat läpsyttävät viidennen kerran vasten lastenhuoneen laminaattia. Kylmin käsin laitan lapsen takaisin sänkyynsä. Olen äiti myrskynmerkki.

Päiväuniajan istun toimettomana ja katson kelloa peläten, että pian lastenhuoneesta kuuluu heräilyn ääniä. Haluan vain kadota sohvatyynyjen väliin. Olen äiti laiska.

Puuta suutelee syksyn tuuli. Kehoituksestani lapset lehtien kahinan kuuli. Olen äiti hymyhuuli.

Lehdet jotka päivällä poimimme, ovat nyt kuivuneet. Levitän lattialle askarteluvälineet ja me liimaamme ja sottaamme sydämemme kyllyydestä. Olen äiti läsnä.

Livahdan olohuoneeseen. Kehystän illan pimentämän ikkunan sisustusvalopalloilla ja lataan tietokoneelle valmiiksi Pikku Myyn unelmat -biisin. Aion olla äiti yllätys.

Kylvyn jälkeen kävelemme hämärään olohuoneeseen. Ja me ihastelemme ikkunaa ympäröiviä kauniita, loistavia palloja, joita on ainakin sata! Sitten kuuntelemme musiikkia ja tanssimme niin hurjasti, että kylpytakit tippuvat lattialle. Olen äiti huvipuisto.

Illalla pesen pikkuhampaat huolellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Olen äiti aivan riittävä.

Kommentit (13)

Joo, kyllä tästä tuli vahva ”ihanaa, en ole ainoa välillä vähän väsynyt” -fiilis! Kiitos siitä! ?

Hyvin sanottu ja kirjoitettu 🙂 Niin totta, ei voi olla täydellinen joka hetki mutta se että on tarpeeksi hyvä, ja lapset kokevat turvallisuuden tunteen.. Se riittää 🙂

Upeasti ja pysäyttävästi kirjoitettu!

Mullekin tuli kyyneleet silmiin -pystyn hyvin samaistumaan. Kyllä tässä hommassa tulee koettua koko tunteiden kirjo. Helpolla ei pääse, ei etenkään, jos antaa itsestään kaikkensa. 🙂

Ihailen kuinka uskallat laittaa itsesi likoon näin julkisesti(kin), vaikka tiedät, että myös inhottavia otuksia löytyy, jotka yrittävät kääntää asioita sinua vastaan (kuten tuli ilmi aiemmassa lastensuojelu-ilmoitus postauksessa).

Olet kyllä aikamoinen pakkaus. Nuoresta iästä huolimatta jotenkin niin viisas ja jalat maassa. (Itse olin sun iässäsi vielä pentuasteella. Kasvoin aikuiseksi vasta 25-vuotiaana, kun esikoinen syntyi.)

Täältä tulee sulle aplodit! *tap tap tap*

Mulla ei ole edes lapsia, mutta oli niin koskettava teksti, että kyyneleet tuli silmiin. Olet taitava kirjoittaja!

Iha super hyvä ja mahtava postaus ❤?

Oivaltava ja runollisen kaunis kirjoitus, kiitos!

Ihan loistava teksti, kiitos! Uskallat ihanasti laittaa itsesi likoon blogissa. Varmasti jokainen äiti pystyy samaistuun tuohon.

Mä oon monestikkin tuollainen ylläoleva äiti ja tietysti se hävettää ja vihastuttaa kun ei ole aina läsnä 🙁

Mutta tän tekstin luettua, tuli hymy 🙂 Olen aina kadehtunut sinua kun sinä olet vaikuttanut sellaiselta äidiltä jollainen itse haluaisin aina olla. Olet vaikuttanut niin rauhalliselta ja joka puhuu lapselle aina lempeästi.
Olen helpottanut, että minun silmissä sinä täydellinen äiti väsyt myös välillä lapsiin ?

upea kirjoitus eveliina! sun blogi on kyllä niin huippu! ja laadukas!

Itku pääsi itselläni. Pitkään ollut hieman vaikeaa joka elämän osa-alueella ja tämä kyllä iski suoraan päin kasvoja. Onneksi kuitenkin munkin elämä nyt hymyilee ja tulee jopa enemmän oltua äiti hymysuu, kuin myrskynmerkki. 🙂

Ihana kirjoitus! Kaikilla on hyviä, huonoja, väsyneitä, laiskoja, pirteitä ja iloisia päiviä – se sallittakoon jokaiselle! 🙂 ja kahden pienen lapsen äitinä on aina ihanaa kuulla että muitakin välillä väsyttää, muutkin välillä tiuskivat lapsilleen – silloin ei ole itselläkään niin epäonnistunut huonoäitiolo 😉

Niin hyvin kirjoitettu jälleen kerran. Lohdullista luettavaa riittämättömyyden tunteeseen ja paska äiti- fiilikseen 😀

Vastaa käyttäjälle Emppulli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X