eveliina matilda - Banneri

Musta tuntuu että Alexin kanssa meillä on melko haastava vaihe meneillään. Poika on todella vauhdikas ja utelias, eikä tunnu lainkaan ymmärtävän puhettani, kun innostuu jostain. Tiedän että 1,5 -vuotias on jo todella fiksu, tietäähän hän tasan tarkkaan mistä minä hermostun ja mistä minut saa nauramaan, mutta korvat hänellä tuntuu silti olevan vain koristeena.

Adeliinan kanssa meillä taas sujuu parhaillaan kaikki aivan upeasti. Nautin todella paljon tästä iästä kun lapsen kanssa pystyy jakamaan jo hieman monimutkaisempia ajatuksia ja saan jutuilleni vastakaikua.  Vauvat on ihania joo, mutta myönnän että nautin ihan suunnattomasti tästä kun lapset kehittyvät ja kasvavat pieniksi ihmisiksi. Miten ihanan helppoa on kysyä mikä vaivaa ja saada kysymykseen vastaus!

Vietän melko harvoin kahdenkeskeistä aikaa kummankaan lapsen kanssa. Ollaan aina kaikki yhdessä, tai sitten lapset ovat isällään. Nyt minulla ja Adeliinalla oli kuitenkin kokonainen iltapäivä sekä ilta yhteistä tyttöjen aikaa, kun Allu-täti kävi päiväunien jälkeen nappaamassa Alexin luokseen. Mummi on aiemmin ehdottanut että hän voisi välillä ottaa lapsenlapsia yksi kerrallaan mukkilaan, niin molemmat lapset saisivat samaa aikaa aikuisten täyden huomion. Hieman itsekkäästi olen aiemmin ajatellut, ettei siitä olisi jeesiä, koska kaksi menee siinä missä yksikin, joten olen mielummin aina lähettänyt lapset samaa aikaa mukkilaan. Nyt kuitenkin muutin mieltäni, sillä meillä oli Adeliinan kanssa ihan erilaista ilman Alexia. Jotenkin huolettomampaa ja tiiviimpää yhdessäoloa. Me käytiin kaupungilla ihastelemassa syksyistä Turkua, istuttiin hetki kahvilassa ja shoppailtiin Adeliinalle synttärreitä varten pinnejä ja prinsessaharja. Illalla kävelimme Adeliina reppuselässä keikkuen Emppu -kummitädin luokse syömään makaroonilaatikkoa.

Seuraavaksi on sitten Alexin vuoro hengailla mun kanssa ihan kaksistaan.

”Voi ei, miksi sä Adeliina kaadoit ne hiekat tähän olohuoneen lattialle?”

”Ne oli mun hupussa. Halusin ne pois.”

”Nyt mua harmittaa että lattia on hiekkainen..”

”Ei se haittaa, koska mä oon taapero. Aina sä voit äiti imuroida.”

”Oi kun sä toit hienon nuken kummitädille!”

”Joo!” 

”Mikä sen nimi on?”

”Ou fuck” 

”Öö, ai siis OUTI??”

”Ei kun OU FUCK!” 

”Kuinka paljon sä Adeliina täytät?”

”Yksi, kaksi…kolme!”

”Oho, en tiennytkään että osaat laskea noin hyvin.”

*huoh* ”yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi!” 

”Alex on äitin vauva ja minä olen äitin iso tyttö. Mutta olen kuitenkin äitin ja isin pikkuvauva aina.”

Kommentit (8)

Hahha 😀 sanojen kanssa saa olla tosi varovainen! Kerran eteisessä kirosin ääneen jotakin, ja vierestä kuuluu ” xblmsvittuklmbx”. Hups. Toivottavasti 1,5v ei muista tuota tarhassa…..

Lisää tämmöisiä tekstejä, piristävät päivää 🙂

Sydän suli tuolle Adeliinan viimeiselle kommentille, että on iso tyttö, ja silti aina äitin ja isin pikkuvauva <3 🙂 Meillä tyttö on nyt 4-vuotias, ja samat tunteet on mulla kun hän kasvaa. Vaikka kasvais kuinka isoksi, jokin lapsessa muistuttaa aina siitä, kun hän oli ihan pieni vauveli sylissä <3 Ja tosi hyvä kun voit viettää yhden lapsen kanssa kerralla aikaa. Tuntuu että lapsetkin kovasti kaipaa hetkiä kun saa vanhemman täyden huomion, tekee heillekkin hyvää 🙂 Adeliina vaikuttaa jo tosi fiksulta ja ajattelevaiselta pieneltä.

Ei voi sanoo ku ♡ Adeliinan jutuille :’)

Luin postauksen,menin jo pois, mutta sitten oli pakko tulla takas kommentoimaan. Koska voi apua miten ihania lausahduksia Adeliinan suusta! 🙂 noi on parhaita kun lapset on niin vilpittömiä (itse olen päiväkodissa töissä ja siellä kuulee vaikka mitä ihania juttuja lasten suusta 🙂 )

Mikä päivä kuukusi ja vuosi lapset ovat syntyneet?Adelina on todella kaunis tyttö ja sun blogia on mukava lukea.Mukavaa syksyn jatkoa teille.

Hieno nukke teillä! Meillä puolitoistavuotias hokee onneksi vain oh god! Lelu tippuu sohvalta tai kirjapino kaatuu, taaperolta kuuluu oh god!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X