Kivitalo vs. puumaja?

Teksti

”Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on…”

Tän biisin sanat on taatusti kirjoitettu sarkastiseen sävyyn. Pakko, sillä mikään ei ole vaikeampaa kuin olla täysin tyytyväinen nykyiseen ja olla vain onnellinen. Päässäni on kai pyörinyt liikaa lause; kehitys loppuu tyytyväisyyteen, sillä mulla on oikeastaan koko elämäni ajan ollut tarve saavuttaa jotain, olla jotakin enemmän, tehdä jotain konkreettista.

Kaikki on tällä hetkellä oikeasti tosi hyvin.

Aamulla vien lapset puistoon leikkimään ja nautiskelen aamupalani lähikahvilassa, samalla kun teen maailman parasta työtä. Seuraavaksi kävelen lemppari kaupunkini katua pitkin takaisin puistoon, jonka portille saavuttuani, kaksi tähtisilmäistä lasta juoksevat luokseni kädet ilmassa. Lounaan jälkeen lapset nukahtavat päiväunille ja minä järjestelen pikku kotimme taas täydelliseksi. Iltapäivällä lapset juoksevat kilpaa isin autolle ja kun perävalot näkyvät, olen vapaa tekemään omia juttujani. Vietän aikaa siskojeni, sukulaisteni tai ystävieni kanssa. Miesten treffailukin on muuttunut vähän enemmän miehen treffailuksi. Yritän siis kertoa että kaikki on oikeasti superhyvin!

Mutta minusta tuntuu, että olen jollain tapaa jumissa. Ihan kuin elämäni ei etenisi mihinkään tai en saisi mitään aikaan. Tietysti lasten kasvun seuraaminen on mahtavaa ja olen hyvin ylpeä äiti kun lapseni jatkuvasti kehittyvät ja muuttuvat. Kuitenkin minulla on suuri palo ylittää itseni jollain tapaa. Minulla on ollut harrastuksia, jotka ovat vaatineet paljon keskittymistä, sitoutumista ja tahdonvoimaa. Viimeisimpänä otin raskaudet ja synnytykset vastaan haasteena, minkä valmistautumiseen käytin aikaa ja aivojani. Nyt minulla ei oikeastaan ole mitään projektia aivoilleni ja käsilleni. Kerrostaloasumisen ja läppärillä työskentelyn vastapainoksi olisi mahtava löytää joku aikaa vievä the juttu.

Suurin haaveni on rakentaa oma talo, mutta se nyt on tällä hetkellä hieman kaukaisempi tavoite. Minulla on ihan järjetön kivitalo-kuume ja olen jo haaveillut millaisen talon haluan ja minne. Talon rakentaminen todellakin vaatisi aivoja ja käsiä. Kaiken lisäksi se olisi tosi hyödyllinen projekti, mikäs sen hienompaa kuin ikioma talo! Ainoa asia mikä mua ihan huolella vituttaa on tää vuokralla asuminen… Tähän väliin olisi kuitenkin kiva keksiä jokin hieman vähemmän kunnianhimoinen juttu ja yhtenä vaihtoehtona olen haaveillut  oman veneen ostamista. Sen ei tarvitsisi olla kovin kummoinen vene, sellainen pieni matkavene mitä laittelisin Adeliinan kummisedän kanssa talven kuntoon ja sitten keväällä voisimme pari päivää kurvailla sen kanssa tuolla Turun saaristossa. Kaikki haaveeni kuulostavat paljon  typerämmiltä nyt näin kirjoitettuna ja eräs miespuolinen ystäväni onkin joka kerta palauttanut minut takaisin maan pinnalle, kun olen suunnitellut ääneen. Äitikin käski hautaamaan veneiden ostelut ja rakentamaan heidän pihalle vaikka puumajan, jos jotain kerran on pakko tehdä.

Kun tuntuu että tämä nykyinen ei riitä ja haluan elämältä aina vain lisää ja enemmän, pitäisi ajatella että maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä, ketkä eivät koko elämänsä aikana tule saamaan läheskään tätä kaikkea mitä minulla jo on. Silti mä lupaan, että vielä joku päivä kannan muuttolaatikoita upouuteen itse rakentamaani (ja rakennuttamaani) taloon. Eihän elämässä olisi mitään järkeä ilman tavoitteita.

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Opiskele! Ja jos rakentaminen kiinnostaa, sähkärin tms. tutkinto ei taatusti mene hukkaan.

Avatar

Opiskele jotain!

Avatar

Sattui tämä postaus silmään facebookissa.

Tässä sinulle ehdotus mistä voisit löytää uutta sisältöä elämään. Itsellä ainakin elämä on monella tapaa rikastunut tässä työssä. Lisäksi työtä motivoi ihanat palkinnot! Ja tuotteet ovat huippuluokkaa! Itse aiemmin kosmetiikalle allergisoituneena, olen voinut näitä käyttää hyvin!

Tässä linkki: http://marykay.fi/fi/uramahdollisuus

Avatar

Kyllähän tuo talon rakentaminen pitää haaveesta muuttaa tavoitteeksi. Olin itse kahden lapsen yksinhuoltajaopiskelija vuokralla vielä muutama vuosi sitten. Olin toki onnellinen, saavuttamassa unelma-ammattiani ja kasvatin kahta upeaa lasta (tämä toki ei ole ohi vieläkään 🙂 ). Nyt rakennusprojekti, joka on kestänyt yli kaksi vuotta, alkaa näyttää siltä, että valmis siitä tulee. Seuraavat viisi vuotta menee varmasti vielä siihen, että koti on pihaa myöten täysin valmis ja toivon samalla, ettei se ole koskaan valmis. Nyt kun saan asua unelmieni talossa niiden kahden lapsen, aika mielettömän miehen ja pienen kirpun kanssa, totean, että hei, matkahan on vasta alussa. 🙂 Elämä on ihanaa. Haaveita pitää olla ja ne kyllä muuttuu tavoitteiksi ja saavutuksiksikin, kun niin päättää. Minä tiesin erotessa aikoinaan, että tämähän ei todellakaan ole tässä. Nyt se vasta alkaa. On niitä paskojakin aikoja, edelleen, mutta kiitollisuus on jo mukana kaikessa. Pohjalta pilviin. 🙂

Avatar

Feel you! Nyt kun vauva arki alkaa helpottamaan ja elämä rullaa tasapaksusti (ja ihanasti!) Eteenpäin niin huomaan koko ajan miettiväni mitä seuraavaksi, mihin tähtään ja mitä nyt rupean tekemään. Ja oikeesti samalla herään ja mietin, missä välissä!? Työt ja kaksi lasta vie kaiken ajan mutta ei sitä sili vaan ”osaa olla” vaikkei todellosuudessa edes paikoillaan ehdi istumaan :p

Avatar

Opiskelu tuli mieleen minullekin.
Se on kuitenkin aina ”projekti”, joka ei mene hukkaan. Sellaista pikku pikku kurssia tai suuren suurta tutkintoa en ole elämässäni käynyt, josta ei jotain hyötyäkin olisi ollut.

Itse tunnistan tuon ”valmiiksi saamisen tuskan”. Kun päivät suurimmaksi osain kuluvat arjen rutiineihin, on ihan pakko ihan välillä myös saada aikaiseksi jotain, joka oikeasti VALMISTUU. Pyykit tai tiskit tai eteisen imurointi, no valmistuvathan nekin tavallaan, mutta eivät oikeasti ole koskaan tehty loppuun. Aina tulee uusi kuppi puhtaalle tiskipöydälle ja lisää hiekkaa eteisen matolle.

Avatar

Oletteko jo viettäneet adeliinan synttärit?

Avatar

Miten olisi opiskelu tai työt? 🙂

Avatar

Tuttuja tuntemuksia! Tosin mua käy ahdistamaan asian ajattelu ja tunnen joskus itseni epäonnistuneeni, kun en ole saavuttanut muka tarpeeksi. Tosi asiassa olen varmasti hyvinkin keskiverto, jos sellaista edes on. Olen siis 24v ja valmistun pian työllistävään ammattiin, olen kihloissa ja vuosi sitten ostimme asunnon. Jotenkin sitä aina miettii, että olisi pitänyt jo tehdä enemmän. Itse olen opetellut tuntemaan kiitollisuutta siitä missä kaikessa olen jo onnistunut tai oppinut. Voisi ajatella, että nuo siteeraamasi laulunsanat ovat olleet mulle ohjenuorana.

Jos kaipaat haasteita itsellesi, niin miten olisi joku opiskelu? Ei välttämättä mikään tutkinto-opiskelu, jos se ei tässä vaiheessa tunnu oikealta, mutta valittavana on vaikka mitä muutakin! Esim joku lyhytkin kurssi (kädentaito, ehkä uusi kieli?) ja oppilaitoksissa on avoimen amk:n ja yliopiston kursseja. Olisiko mitään kursseja, mikä ehkä tukisi unelmaasi talon rakentamisesta? 🙂

Avatar

Opiskelu mullakin tuli mieleen. Voisit aloittaa vaikka avoimen yliopiston kursseilla ja keväällä pyrkiä sisään tutkinto opiskelijaksi? Bloggaaminenkin olisi vielä helppo yhdistää opiskeluun, eli taloudellinen tilanne ei muuttuisi.

Avatar

Oot niin valmis töihin tai opiskelemaan! 🙂

Vastaa käyttäjälle Laura Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä