Eka sinkkuvuosi taputeltuna

Teksti

Takana on nyt aikuiselämäni ensimmäinen vuosi sinkkuna

Uskon, että kuluneen vuoden tapahtumat ovat olleet minulle erittäin arvokkaita. Olen kehittynyt ihmisenä ja kasvanut henkisesti vahvemmaksi. Tiedän nyt seuraavan askeleen elämässäni.

Eikun siis hetkinen… Sittenkin olen entistäkin enemmän pihalla elämästäni ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Olisi hienoa sanoa, että ensimmäinen vuosi eron jälkeen olisi ollut elämäni mahtavin; olisin matkustellut, löytänyt tosirakkauden, kirjoittanut kirjan tai edes laihduttanut. Todellisuudessa olen kyllästyttänyt ystäväni ihmis-suhdehuolillani, juonut itseni humalaan, retkahtanut silloin tällöiseen tupakointiin, päivittänyt farkkukokoni extra small:ista vain small:iin, itkenyt tyynyliinani pilalle, luovuttanut koirani siskolleni, laiminlyönyt blogityötäni ja hyvästellyt lapseni aivan liian monta kertaa.

En siis kutsuisi tätä ihan elämäni tuotteliaimmaksi vuodeksi, mutta toisaalta erittäin tapahtumarikkaaksi ja ikimuistoiseksi. Onhan kuluneihin kuukausiin mahtunut yllämainittujen lisäksi paljon hyviäkin juttuja. Kuten öiset naku-uinnit, tyttöjen maailmanparantamis-kalsarikänni-illat, siistit veneseikkailut, laivamatkat, kylpyläreissu ilman kylpylässä käyntiä, uusia ystäviä sekä tietysti kivaan mieheen törmääminen. Nämä kokemukset ovat olleet ihania, mutta jollain tapaa myös kovin hetkellistä ja pinnallista iloa. Aina kun lapset ovat lähteneet isänsä luo, olen irtautunut arjesta ja unohtanut kaiken mikä minua harmittaa. Toisaalta varmasti ihan tervettä, näin täysin puun takaa tulleen eron jälkeen, mutta ihan oikeasti onnelliseksi minut tekee aivan erilaiset asiat kuin pelkkä hauskanpito.

Noh, ehkä kuluneen vuoden aikana olen sitten oppinut sen, että oikeaa onnea on oma rakas perhe. Olemmehan me lasten kanssa jo pieni perhe, mutta haluaisin taas olla jollekin rakas muutenkin kuin vain äitinä. Olisihan se ihan siistiä, että joku aamulla kertoo että hampaassani on huulipunaa, ennen kuin sen on päivän aikana ehtinyt näkemään puoli Turkua.

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Eveliina!
Todella hyvä kuittaus tuohon viestiin. ❤ Paremmin ei voisi vastata! Kaikkea hyvää sinulle elämääsi, toivoo Sinikka.

Avatar

Luovuttanut koiran? Kokonaan vai? 🙁 Anteeksi, lapsettomana koiraihmisenä tartun vain tähän kun harmittaa sun puolesta. Mun koira on mulle maailman tärkein ja voin vaan kuvitella sitä tuskaa jos oot joutunu hänest luopumaan <3 Muuten kuulostaa samalta mitä mun eka sinkkuvuosi joskus oli. Oot rohkee ja vahva nainen! Luota siihen että unelmat kyllä toteutuu kun niiden aika on.

Eveliina

Kiitos!
Fido asuu tuossa naapurissa ja häntä edelleen näen niin usein kuin tykkään. Eipä mulle ollut sillä tavalla kova paikka antaa koira siskolle, kun tiedän että sillä on hyvä olla.

Avatar

Niin ja parempi se on varmaan sullekin, oishan se harmi jos miehen metsästystä ois hidastamassa joku lemmikki 🙂

Eveliina

Päin vastoin, Fidohan on metsästyskoira. Siitähän sattaisi olla jopa apua miesmetsällä.

Avatar

Ihan mahtava kuittaus! 😀

Avatar

Miten musta tuntuu että tekstisi on nykyään useimmiten vain ”sinkkuutta” käsittelevää.. Onhan ero tietysti iso asia ja käsiteltävä sellainen. Mutta elämässä on niin paljon muutakin kuin ”olla sinkku tai varattu”.

Eveliina

No juu, tää nyt vaan on ajatuksena minulla paljon pinnalla.

Avatar

Todella harvoin kommentoin mitään postauksia, mutta nyt on semmoinen fiilis, että pakko!
Tasan vuosi sitten itsekin erosin monta vuotta jatkuneesta suhteesta, jonka luulin ja osaltaan toivoin kestävän loppuelämän. Toisin kuitenkin kävi ja toisen naisen ilmaannuttua kuvioihin tämä viimevuosi on ollut yhtä tunnemyrskyä, kuten varmasti hyvin tiedät.

Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja nyt kun olen saanut seurata viime vuottasi sinkkuna toipuen erosta, on se tuonut mulle paljon lohduttavia ja tsemppaavia ajatuksia siitä, että en ole ainoa joka käy läpi ja pohtii näitä asioita omasta riittävyydestä ja arvosta, sekä pettymyksestä ja myös uusien ilahduttavien asioiden löytämisestä. Vaikka tilanteemme ei täysin samanlainen olekaan; minulla ei ole lapsia ja vuoden olen viettänyt kierrellen ympäri Suomea sekä maailmaa, on ollut ihana seurata ja tunnistaa samanlaisia ajatuksia ja tunnetiloja, joita olet blogissasi jakanut.

Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtämään, että tämänkaltaiset pettymykset kuuluvat elämään ja niistä voi päästä yli, kunhan asiat käsittelee kunnolla. Vaikka yhdestä ihmisestä irti päästäminen voikin olla ihan helvetin vaikeaa, on mahtava huomata että pienin askelin niin tapahtuu koko ajan, ja on aina vain helpompi olla ajattelematta vanhaa suhdetta sekä suunnata katseensa tuleviin mahdollisuuksiin.

Viime vuosi on kyllä ollut täynnä erilaisia kokemuksia, tapahtumia ja miehiä, ja olen tajunnut että kaikesta huolimatta en tällä hetkellä haluaisikaan olla muussa elämäntilanteessa kuin nyt olen ja se on ihanaa!

Nuoriahan tässä vielä ollaan, ihan varmasti se rakastava ihminen rinnalle vielä löytyy 🙂

Kiitos vertaistuesta ja ihanaa jatkoa teille!

Avatar

Niin ihana ja rehellinen postaus! Arvostan <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä