eveliina matilda - Banneri

 

Törmäsin leikkipuistossa yhteen kiinnostavaan mieheen, jonka kanssa päädyinkin kerran tuohon läheiseen kahvilaan istuskelemaan. Oli hauskaa käydä treffeillä niin, että olimme molemmat jo nähneet toistemme lapset ja tietyllä osa-alueella tiesimme vähän valmiiksi että missä mennään. Treffit sujuivat kivasti, vaikka tuon hyväksi hehkutetun uuden kahvilan kahvi oli kylmää ja tarjoilija outo. Seuralaiseni oli kuitenkin oikein lämpimän ja normaalin oloinen tyyppi, mikä oli tietysti tärkeintä. Emme kuitenkaan päätyneet toisille treffeille, ehkä molemmilla oli siinä sitten kiireitä ja lasten kanssa oleilua. Tai ehkä välillämme ei sitten vain kipinät sinkoilleet.

Mulla on paljon ystäviä, osa naisia ja osa miehiä. Miesystävän puuttumisen takia vielä ei ole tullut tilannetta jossa ketään pitäisi miesystävänäni esitellä lapsille, mutta myös niitä miespuolisia ystäviäni Adeliina ja Alexander ovat tietysti tavanneet. Kuten myös erään ystäväni *Villen*. Ville oli sitten yhden hieman pitkäksi venyneen illan päätteeksi jäänyt mun luokse yöksi ja aamulla koko porukka heräsimme ihan normaaliin aamuun täältä meiltä. Vein lapset tavalliseen tapaan puistotoimintaan ja kun sitten vajaan parin tunnin päästä lähdin hakemaan lapsia pois puistosta, törmäsin portilla siihen mun treffikumppaniin. Tilanteessa ei aluksi ollut mitään kiusallista, oli mukava nähdä tyyppi taas, ties vaikka sovittais uudet treffit. -ajattelin mielessäni. Yleensä Adeliinaa saa taivutella lopettamaan leikkinsä ja lähtemään puistosta pois, mutta tällä kertaa hän juoksi iloisesti luokseni portille ja huusi kovaan ääneen ”VILLE ON MEILLÄ YÖKYLÄSSÄ! NUKKUUKO VILLE VIELÄ MEILLÄ?” Jokseenkin kiusallisesti hymyillen moikkasin sitä miestä siinä… Kas kummaa ettei sovittukaan siinä sitten uutta tapaamista.

Mietin siinä mielessäni mitä pahaa tai väärää siinä muka on että aikuisella ihmisellä on seuraa? Täällähän ravaa aina Mirkkua, Emppua ja kaikkia mun kamuja. Kai se sitten vaan kuulostaa jokseenkin pahalta että taapero huutaa treffikumppanin edessä just sen Ville -nimen, kun treffeillä oltiin tietysti käsitelty sitä miten multa löytyy vain noita siskoja. Noh, keräilin itseäni siinä muutaman päivän ja kaikki olikin ihan OK, aina sinne puiston joulujuhlaan asti, missä seisoskelin lasten isän ja sen treffikumppanin välissä, kun Adeliina tulee esityksen jälkeen luokseni ja sanoo että ”MULLA ON VIISI ISÄÄ!”. Voi vittu, apua, tekeekö tuo lapsi tämän tahallaan!? Hänelle kun ei ole esitelty ainuttakaan ”isäpuoli-ehdokasta”! Ex-puolisoni siinä onneksi sitten kysyi että ”Keitäs sun isät sitten oikein on?” ja tyttö vastasi ikuisuudelta tuntuneiden kahden sekunnin jälkeen että ”No, ukki, mummi, iskä…” 

Enää en ole bongaillut itselleni terffiseuraa lasten tapahtumista.

Kommentit (3)

Niin tuttua, niin tuttua… 😀

Hiihihii miten ne lapset osaavatkin ton vanhempien nolaamisen jalon taidon 😉 😀 ihana päivän piristys!

Eikä! ? sun teksteistä näkee et kirjotat sulle ajankohtasista/tärkeistä asioista tai mitä on mielenpäällä. Joka kerta kun luen uuden postauksen, tulee mulle hyvä mieli, olitpa kirjottanu sit mitä tahansa! Oot yks mun suosikki bloggareista, jatka samaan malliin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X