Blogi muuttuu siinä missä sen kirjoittajakin

Teksti Eveliina

Minä olen toisinaan melko huono vastailemaan kommentteihin, jos minulla ei ole antaa kommentin kirjoittajalle takaisinpäin jotain oikeaa ajatusta. Pelkkä liukuhihnalla ”Moi, kiitos, kiva! Hyvää talvea sinnekkin päin.” –vastaaminen 95% kommenteista olisi varmaan fiksua ja antaisi minusta ammattimaisen vastavuoroisen kuvan. Noh, minusta ei aina ole komenttikenttä small talkkiin, mutta aina toisinaan tykkään vastata teidän kommentteihinne ihan perinpohjaisesti, kuten viimeksi tässä postauksessa. Hiljattain taas yksi lukijan palaute osui ja upposi niin, että päätin vastata siihen:

Postaustesi tyyli on kyllä muuttunut todella paljon kun vertaa siihen mitä ne olivat silloin kun olitte ex-miehesi kanssa vielä yhdessä. Tuntuu että nykyään suurin osa perheeseen ja lapsiin liittyvistä teksteistä on jollain tavalla negatiivisia, sinkkuus ja vapaa-aika taas ovat parasta. En siis tarkoita etteikö äiti saisi olla väsynyt, mutta aiemmin kirjoitit lapsista niin paljon enemmän ja hyvin eri tavalla. Kirjoitustesi perusteella (huom. vain kirjoitustesi, en tietysti voi tietää mikä on todellisuus), olet muuttunut melkeinpä vanhan minäsi vastakohdaksi.

Ylemmässä Jonna -nimimerkin laatimassa tekstissä lienee jonkin näköinen totuuden siemen, mutta pallo ei osu ihan täysin maaliin. On totta että blogini tyyli on muuttunut. Sille on hyvin luonnollinen selitys; minä olen muuttunut. Fiktiivisen tarinan sijaan täällä puidaan ihan oikean ihmisen elämää vuoristoratoineen. Tiedän että moni varmaan tykkäisi sen parin minuutin lukukokemuksen aikana hyppiä hattarapilven päällä ja vaipua transsiin tuntemattoman täydellisestä elämästä. Minä kuitenkin toivon, että blogini suola olisi se, että täällä ihan tavallinen ihminen uskaltaa läppärinsä näppäimmistön kautta avautua aidosti omasta elämästä ja ajatuksistaan, ihan kaikissa olotiloissa. Jos kirjoittaessani keskityn liikaa miellyttämään yleisöä, juttuni ei ole enää aitoa.

Tuo että joidenkin mielestä suurin osa perheeseen ja lapsiin liittyvistä teksteistäni ovat negatiivisia, johtunee siitä perheeni hajosi hiljattain ja se oli minulle negatiivinen kokemus. Kun koko elämäni revittiin kappaleiksi, olisi ollut typerää esittää että kaikki on hyvin. Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on välillä ihan älyttömän vaikeaa ja väsyttävää. Vastuun kantaminen on raskasta ja jätetyksi tulemisen myötä minun piti opetalla täysin uudet tavat pärjätä. Kyllä, tämän kaiken vastapainoksi vapaa-aika on välillä ollut parasta. Eikä kukaan joka ei ole minun saappaissani kävellyt, voi minua siitä tuomita. Mun on välillä päästävä eroon jälkikasvustani ja olen sen verran itsevarma äidinrakkauteni suhteen, että uskallan sanoa sen ääneen. Sinkkuus taas on aivan perseestä, en todellakaan viihdy yksinäni ja olenkin mielestäni tehnyt sen täällä selväksi. Kiinnostavaa että olisi väärin nauttia sinkkuudesta, mutta myöskään se ei monen mielestä ole ollut oikein, että en viihdy yksinäni ja kaipaan suhdetta.

On totta, että kirjoitin ennen enemmän lapsistani. Sormiruokailut, kantoliinailut, neuvolakäynnit, vauvan kehityksen seuraaminen ja muut vauvaperhe-elämän jutut antoivat kirjoitusaiheita ihan itsestään. Nyt lasten kasvaessa myös juttu muuttuu ja olen ihan tietoisestikin jättänyt lapsia jonkin verran blogin ulkopuolelle. Äitiys on tietysti valtavan suuri osa minua ja tykkään avata ajatuksiani sen suhteen, mutta lapsia en halua henkilökohtaistaa liikaa, he eivät ole  tehneet valintaa avata elämäänsä täällä.

Hedelmistään puu tunnetaan ja minut tunnetaan ennen kaikkea siitä mitä kirjoitan. Teistä monesta tuhannesta jokainen kokee minut kuitenkin eri tavoin. Jollekin olen malliesimerkki, ihana ihminen, jonka kaltainen äiti haluaisi itse omille lapsilleen olla. Jollekin taas olen esimerkki tämän lyhyen ihmiselämän pohjanoteerauksesta ja se on mulle ihan fine. Kuulutan että blogin perusteella ei vielä kannata tehdä kokonaisvaltaisia päätelmiä toisen elämästä. Täällä näkyy todella pieni otanta elämästäni, eikä muutama kuukausittainen höpöttely ja kuva kerro koko totuutta.

Toivottavasti vastaukseni on tyydyttävä Jonna, hyvää talvea sinnekin. 

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Mikset sitten vastaa edes sellaisiin kommentteihin, joissa on ihan selvä kysymys?

Avatar

Huippu, asiallinen ja tyhjentävä vastaus! Kirjoitat hyvin 🙂

Avatar

Asiallinen ja hyvinperusteltu vastaus 🙂 Ja myös mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Niinhän se on, että jos blogissaan haluaa olla rehellinen fiiliksistään, niin siellä näkyy monia eri tunteita. Ja kuten elämässä yleensä, jotkut vaiheet ja niihin liittyvät tunteet ovat vaihtelevan mittaisia.

Mitä tukee kommenttien vastauksiin niin itse pidän siitä, että blogisti jollain tapaa vastaa. Ymmärsin toki näkökantasi ja se kävi järkeen. Lisäksi ymmärrän, että pienten lasten äidillä voi olla parempaakin tekemistä, vaikka kuinka työkseen bloggaa. Silti näin lukijan näkökulmasta, minun näkökulmasta, on mukavaa saada tietää, että blogisti osoittaa vastavuoroisuutta. Itse olen siis ihan ok, jos vasta kommenttia ei kuulu, mutta pidemmän päälle se harventaa omaa kommentointia. Tulee fiilis, että näinköhän kukaan on lukenut kommenttiani; onko mieltä jäsentää ajatuksiaan kommenttiboxiin?

Kaiken kaikkiaan tosi kiva postaus! Hyvää talvea! 😉

Avatar

Se, että kirjoitat kaikenlaisista tunteista ja ajatuksista, on juuri tosiaan blogin suola. Hattarapilveä ei jaksa kauaa lukea. Hyvä päätös myös jättää lapsia taaemmaksi. Itsekin pohdin näitä samoja juttuja. Miten kirjoittaa rehellisesti ja elämänmakuisesti mutta säilyttää yksityisyys. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää.

Avatar

No näin! Mä en edes jaksa lukea sitä ihanaa liibalaabaa mitä monet blogit pitää sisällään! Siks lukulista on suopee ja se sisältöö näitä aitoja hetkiö ja tunteita. Ne on parhaita. 🙂

Avatar

Todella hyvä ja ”avaava” kirjoitus. Arvostan rehellisyyttäsi! Jatka samaan malliin, kirjoita iloista ja murheista sen verran, kun itse haluat. Sellaista elämä oikeasti on.

Avatar

Oli asia sisältö mitä tahansa niin nautin siunnattomasti sun postauksien lukemisesta ihan siksi, että kirjotat niin mahdottoman hyvin!
Sun tekstin lukeminen tuntuu siltä kun kuvittelisi käyvän ihan keskustelua sun kanssa

Avatar

Mun mielestä ehdottoman tärkeetä ja mukavaa on saada joku ”kuittaus” kommenttiin. Onhan se kohteliastakin jollain tapaa kuitata jos toinen ”vaivautuu” kommentoimaan.
Muuten pidän blogistasi oikein paljon!??

Avatar

Mä tykkään tästä blogista just tämmösenä ja on paljon juttuja joihin samaistun.. Olen yh.

Avatar

Luin blogiasi aiemmin, kun perheesi oli vielä kasassa. Eksyin jokin aika sitten lukemaan taas kirjoituksiasi ja olin kyllä ällikällä lyöty ja hyvin surullinen puolestasi, kun tajusin mitä olet joutunut kokemaan. On varmasti raskasta luottaa enää kehenkään, kun on tullut tuolla tavalla jätetyksi.
Kaikkea hyvää sinulle, tyylisi kirjoittaa on mielestäni todella hyvä! Olet nuori ja lahjakas, elämällä on varmasti vielä paljon ihanaa sinua varten annettavana.

Avatar

Kommentteihin vastaamisesta: pienikin, ei-syvällinen vastaus tuo itselleni hyvän mielen ja aktivoi kommentoimaan toistekin. Tulee fiilis, että ajatukseni on huomioitu. Luen myös lähestulkoon aina toisten kommentit läpi, myös toisten saamat vastaukset kiinnostavat ja syventävät postauksen sisältöä. Toivoisin siis enemmän vastailua kommentteihin, toki omat resurssit huomioiden! 🙂 T. Minni

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi