Hiihtolomaviikon kuulumisia

Teksti Eveliina

Turussa on nyt hiihtolomaviikko. Hiihtoloma ei ole juurikaan vaikuttanut mun ja lasten elämään, vaan ollaan näinä lähipäivinä tehty ihan samoja juttuja kuin normaalistikin.

Käytiin mummin ja ukkin luona kyläilemässä. Siskoni oli tehnyt hyvää ruokaa ja porkkanakakkua, joita sitten nautittiin isolla porukalla kun mukkilaan tuli vieraita kauempaa Suomesta. Lapsilla oli hauskaa mummin ja ukkin kanssa pelaillessa.

Illanvieton päätteeksi lähdimme ajelemaan kotiin. Autonratissa mietiskelin sitä äskeistä onnellisen oloista pariskuntaa, joka istui pöydän toisella puolen. Olin iloinen heidän ihanasta perheestään, mutta samalla myös kovin kateellinen. Yhtäkkiä liikennevaloissa havahduin siihen, että olin ajamassa ihan väärää tietä. Tietä mitä pitkin aina ennen ajoin kotiin, entiseen kotiini. Olin ajatuksissani ajanut haarautuvasta tiestä väärään, mutta niin oikealta tuntuvaan suuntaan. Ja siinä se sitten jo olikin silmieni edessäni; entinen kotini. Sekunnin mietin mielessäni, että mitä jos mitään ei koskaan olisikaan sattunut? Millaista olisi jos kaikki olisi ennallaan ja mä vaan ajaisin siitä pensasaidan ärsyttävän kapeasta aukosta tuttuun pihaan, nappaisin väsyneet lapset takapenkiltä ja kolistelisin kuistilta sisään. Millaista elämä sitten olisi, onnellisempaa vai surullisempaa kuin nyt? En tiedä. Jatkoin matkaani kohti nykyistä vuokrakaksiotani. Lenkki ei onneksi tuonut kotimaatkaani kuin pari ylimääräistä kilsaa.

Myös toisena päivänä meidät kutsuttiin mukkilaan ja mehän tietysti mentiin.

Ja kyllä, sain lapset vietyä mukkilaan elossa. Hieman tatuoituina piirrustuspaperin loputtua kesken, mutta elävinä, ilman myrkytystiloja.

Allu oli keksinyt Adelle ja Alexille hauskaa tekemistä. He maalasivat kermaviilipurkit kauniiksi ja istuttivat herneenversoja kasvamaan. Täytyykin tässä parin päivän sisällä käydä katsomassa miten herneet ovat lähteneet kasvamaan.

Päivä kului mukkilassa syöden, leikkien ja nukkuen. Iltapäivällä Mirella soitteli mulle Helsingistä ja kaipaili sinne itselleen ystävää. Lapset jäivät mukkilaan yökylään ja minä lähdin vielä illansuussa ajelemaan Mirkun luokse.

Ilta Helsingissä sisälsi viiniä, pakastealtaan mutakakkua, Yle Areenan Skamia, tyttöjen juttuja ja yhden lentoaan odottelevan miespuolisen sohvalla bunkkaajan. Seuraavana päivänä syötiin iltapäivän puolella noutoaamiainen, jonka jälkeen lähdin ajelemaan takaisin Turkuun. Olipa mukava pieni breikki. Automatkatkin on mielestäni jotenkin mukavia nykyään. On kivaa vain istua, ajaa ja kuunnella musiikkia tai juorua kuulokkeiden kautta maratonpuheluita ystävien kanssa.

Niin ja ollaan me hiihtoloman kunniaksi myös ulkoiltu. Yksi päivä vietettiin suvun lasten voimin suolla pulkkailemassa ja tänään vedin Adeliinan ja Alexin pulkan kyydissä puistotoimintaan.

Tässäpä otteet meidän viimepäivistä, hauskaa hiihtolomaa kaikille!

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Moi, kuka tuo viides lapsi kuvassa on? Tai siis kenen lapsi, ei tietty nimee tarvi sanoa. En muista, että olisit puhunut, että muilla siskoillasi olisi lapsia. Silti on hirveesti Avan ja Aden näkönen tyttö! Ei tarvi tietenkään vastata, jos lapsen vanhemmat haluaa yksityisyyttä tai jotain. Uteliaisuuttani vain kysyn, just kun menis ihan sun lapsien tai Avan (ja tietty nii ollen myös Noahin) siskosta, kun on niin samannäköinen heidän kanssaan 🙂

Avatar

Se minkälaisen kuvan näistä kirjoituksista saa, niin minun mielestä sä elät ihanaa elämää! Vaikka se varmasti tuntuisi täydemmältä toisen aikuisen kanssa, niin sinun/teidän arki on oikein ihanan kuuloista ja näköistä! Pidän sun rennosta asenteesta ja tavasta toimia!

Avatar

Niin ihana postaus! Tulen aina hyvälle mielelle sun blogia lukiessa.?

Avatar

Mukavat kuulumiset. Ihana Mukkila teillä. Olette onnekkaita !

Vastaa käyttäjälle Minä vain Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä