Päiväkodin sijasta lastenhoitaja kotiin?

Teksti

Oon viihtynyt lasten kanssa kotosalla, mutta lähitulevaisuudessa kuviot tulevat muuttumaan.

Adeliinaa odottaessani päätin, että haluan lykätä oman lapseni hoitoon laittoa mahdollisimman vanhalle iälle. Kotihoito on ollut lapsilleni erittäin arvokasta; he ovat saaneet kasvaa tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten ympäröiminä. Minä olen päässyt näkemään heidän ensimmäiset askeleensa sekä opettamaan ja kasvattamaan heitä juuri toivomallani tavalla, ilman huolta siitä että mitäköhän niille lapsilleni nyt siellä jossain kuuluu? Sosiaalisia taitoja lapseni ovat päässeet harjoittelemaan yhdessä kanssani avoimessa päiväkodissa, perhekahviloissa sekä ystävien ja serkkujen kanssa aikaa viettäen. Sittemmin lapseni ovat päässeet kokeilemaan omia siipiään lyhyitä aikoja ilman minua puistotoiminnan muodossa. Kuitenkin samassa ryhmässä, toisiinsa turvaten.

Olen työskennellyt muutaman pätkän päiväkodissa ja vaikka kyseinen päiväkoti oli työntekijöineen erittäin ihana paikka, niin ajatus omista lapsistani päiväkodissa tuntuu epämiellyttävältä.

Päiväkodissa askarrellaan, mutta entä jos vierustoveri tahallaan pilaisi oman lapseni teoksen ja harmista johtuvasta parkukohtauksesta läksytettäisiinkin omaa, vielä kenties puhetaidotonta lastani? Ihan vain siksi, ettei kukaan nähnyt mitä tapahtui.

Päiväkodissa syödään, ehkä jopa laadukastakin ruokaa, mutta entä jos oma hitaasti ruokapöydässä nautiskeleva lapseni ei ehtisikään syödä tarpeeksi kun olisi jo kiire ulkoilemaan. Ulkoilisiko hän siellä sitten vatsa kurnien, ihan vain koska ei ehditty odottamaan?

Entä jos vielä vaippaa käyttävältä lapseltani unohtuisi vaihtaa märkä vaippa? Tai jos ulkoillessa kävisi vahinko, mitä kukaan ei huomaisi?

Mitä jos lapsellani ei päiväuniaikana olisikaan väsy, joutuisiko hän siellä sitten nököttämään kohtuuttoman pitkän ajan hiljaa paikoillaan?

Minua pelottaa ne pienet epäkohdat, joita lapseni saattaisivat päivittäin joutua kohtaamaan päiväkodissa. Minua pelottaa, että suuri ryhmä ja siitä johtuva joustamattomuus, suuret desibelit sekä liian vähäinen ja siksi kiireinen henkilökunta opettaisi lastani lähinnä selviytymään päivästä. Itse olin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen stressaantunut, enkä halua edes kuvitella miltä niistä jopa yhdeksän tuntia vuorokaudessa päiväkodissa viettävistä vauvoista tuntui. Hassun hauskan leikkipäivän sijaan uskon, että päiväkotipäivä on lapsen työpäivä.

Kaikkien näiden lisäksi minua kieltämättä myös pelottaa mahdolliset sairaudet, mitkä tarttuvat helposti suurissa lapsiryhmissä. Toistaiseksi meillä on selvitty täysin ilman kihomatoja, täitä ja muita ällötyksiä, enkä pistäisi yhtään pahitteeksi jos näin sujuisi jatkossakin.

Kuten tuolla ensimmäisessä lauseessa jo lupailin, niin muutosten tuulet puhaltavat ja minun on aika katsoa varovasti eteenpäin, uusia lastenhoitokuvioita kohti. Päiväkodin lisäksi on toki olemassa muitakin hoitomuotoja, mutta mikään ei ole vielä sytyttänyt minua niin kuin seuraava idea; lapsille oma hoitaja kotiin!

Pikkusiskoni Allu valmistuu koulustaan ihan näillä näppäimmillä ja hän olisi halukas olemaan tätinä olon lisäksi myös hoitotäti Adeliinalle ja Alexanderille. Mikä voisi olla mahtavampaa, kuin että lapset saisivat jatkossakin kasvaa kotonaan? Ero on jo jakanut heidän elonsa kahteen eri osoitteeseen, joten kuviota monimutkaistamaan ei kaivata enää kolmatta (päivä)kotia. Heille hyvin tuttu ja turvalliseksi osoittautunut sukulainen saapuisi aamulla leikkimään, puuhailemaan, kokkaamaan ja kasvattamaan sinne omaan kotiin. Lapsia ei tarvitsisi aamuisin repiä sängyistään, eikä meidän vanhempien tarvitsisi omien pitkien päiviemme päätteeksi hakea kahta lasta, kahdesta eri ryhmästä, vaan vain hoitaja vaihtaisi paikkaa. Jos lapset alkavat asumaan vuoroviikoin meidän vanhempiensa luona, niin jokatoisena viikkona Allu hoitaisi lapset mun luona ja jokatoisena viikkona lasten isän luona.

Idea on jo pidemmän aikaa kypsynyt mielissämme ja olen siitä todella innoissani. Allukin on erittäin motivoitunut ja lapsista kiinnostuneena tyyppinä hän saattaisi saada tästä mahdollisuudesta itsekin paljon irti. Nyt toivon myös ex-puolisoni lämpenevän ajatukselle. Adeliina ja Alex ovat lämmenneet jo!

Täytyy tässä kohdassa todeta, että vaikka meillä on ollut vaikuksia, kuten Alexin vauvavuotta varjostanut surullinen ero ja siitä johtuvat suuret muutokset. Ovat nämä lasten hoitokuviot menneet juuri niin kuin olen toivonutkin, meille parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kaiken kokemani kuran keskellä, olen todella tyytyväinen siihen miten lapseni ovat saaneet viettää nämä elämänsä ensimmäiset ja merkityksellisimmät vuodet lähellä vanhempiaan.

Kommentit

30 kommenttia
Avatar

Turussa erinomainen yksityisen hoidon tuen kuntalisä, joten talous ei välttämättä este, etenkin jos lapsia useampia kuin yksi, toinen alle 3v ja osaviikkoinen hoitaja. Työnantajakustannuksia toki on, palkka.fi ja asian selvittäminen auttaa.

Avatar

Kuulostaisi kyllä ihanteelliselta vaihtoehdolta! Tälleen vieraan näkökulmasta kuulostaisi vain erittäinoudolta, että Allu menisi exäsi kotiin hoitamaan lapsia ja toisaalta ymmärrän lasten isää jos hän vastusteleekin ajatusta. Eikö lapset voisi mennä vaikka Allun kotiin niinä aikoina hoitoon kun lapset olisivat isällään? 🙂

Eveliina

Minkä ihmeen takia? Se että minä ja lasteni isä olemme eronneet, ei tarkoita että lasten isä olisi eronnut lastensa muista sukulaisista. Eron ei tarvitse koskettaa kenenkään muun välejä kuin meidän kahden eronneen. Exäni on edelleen tervetullut vanhempieni (eli myös Allun) kotiin, enkä itse näe syytä miksi Allu ei olisi tervetullut lasteni toiseen kotiin.
Erosta ei tarvitse tehdä mahdollisimman hankalaa kaikille. Isä on iso osa lasteni elämää, enkä ymmärrä millä tavalla hänen (tai tässä tapauksessa hänen kotinsa) eristäminen lasten arjesta palvelisi lapsiani?

Avatar

Ihana olet! Juuri niin; vaikka teidän parisuhde ei toiminut, voi jaettu vanhemmuus toimia! Olisi todella mahtavaa jos tuo hoitokuvio toteutuisi. Seuraavaksi paras voisi olla perhepäivähoito.

Avatar

Voi apua, jos kaikki osaisi ajatella noin kypsästi kuin sinä, maailma olisi edes vähän parempi paikka!

Avatar

Sinulla on niin oikeat ajatukset. Kun vanhempani erosivat he silti kävivät toistensa vanhempien luona yms. Isäni kävi korjaamassa äitiniäidin sähkö ongelmia, kävi äitini veljen luona ja puhui yhä serkkujeni kanssa normaalisti. Näin vastavuoroisesti teki äitinikin. Meille lapsille (vaikka olimme jo vanhempia) painotettiin kovasti että olemme yhä perhe vaikka vanhempamme eivät ole yhdessä. Eihän se alkuun siltä tuntunut, mutta kyllä sitä joissain vaiheessa totesi että perhehän siinä ollaan.

Avatar

toivottavasti maksatte Allulle kilpailukykyisen palkan ettekä jotain riistopalkkaa perhesiteisiin vedoten, ja tarjoatte myös työsopimuksen riitatilanteiden varalta.

Avatar

Kuulostaa ihanalta! Kyllä sinne isoihin lapsiryhmiin ehtii myöhemminkin.

Avatar

Kyllä me tarhatädit huolehditaan, että pienet saavat masun täyteen eikä laiteta nälkäisinä pöydästä pois. Samoin kun perushoidosta huolehditaan, että on kaikilla varmasti kuivat vaipat eikä kukaan jää välistä:) Vaikka kieltämättä paljon lukenut viimeaikoina huonoja uutisia liittyen päiväkotiin 🙁
Toki ymmärrän pointtisi, onhan kotihoito pienelle lapselle parasta mitä voi tarjota!

Avatar

Kuulostaapa hyvältä ajatukselta ja varmasti toimisi käytännössäkin hyvin! 🙂 Olen itse lastenohjaaja ja pakko sanoa noista päiväkotipeloistasi, että lasten askarrellessa aikuinen on aina vieressä ja auttamassa, koska ei lapsia voi jättää yksin saksien, liimojen tai muiden askartelumateriaalien kanssa joita lapsi voisi laittaa suuhun. Askartelut tapahtuvat pienissä ryhmissä juurikin että sitä olisi helppo ohjata ja seurata. Ja jos sattuisikin sellainen tilanne jossa pieni lapsi parkuu eikä osaa puhua ja kertoa miksi, ei lasta läksytetä ilman syytä! Myöskin se, että lapselta unohtuisi vaihtaa vaippa on aika epätodennäköistä, koska vessakäyntejä on säännöllisesti ja lapset käytetään vessahommissa muutama lapsi kerrallaan esim. ennen uloslähtöä, ettei kaikki ole yhtäaikaa vessajonossa ja pukemassa. Päiväunikäytäntö riippuu varmasti päiväkodista ja vanhemman toiveista, esim. olen törmännyt paljon tilanteisiin jossa lapsen vanhempi toivoo että lapsen annetaan nukkua päiväkodissa vaan esim. max puolitoista tuntia jonka jälkeen herätetään. Yleensä kaikkien lasten on mentävä nukkariin eli nukkumahuoneeseen omaan sänkyyn, ja oltava siellä tietty aika jonka jälkeen pääsee leikkimään jos ei nukuta. Näin tehdään sen takia, että päiväkodissa on tietyt säännöt ja työntekijät tekevät paljon muita hommia lasten nukkuessa (hoitovuorot, siivous, vaatteiden laittaminen kuivauskaappiin/naulakoihin, välipalan valmistelu, askartelun tai muun suunnittelu ym.). Lepo on myös tärkeää lapselle varsinkin päiväkodissa jossa voi olla valitettavan kova melu pitkin päivää isoissa ryhmissä, joten senkin takia lapsen on tärkeää saada rauhoittua nukkarissa 🙂 Tällaisia kokemuksia mulla ainakin on päiväkotielämästä, tosin voihan olla että isommilla paikkakunnilla isoissa päiväkodeissa joissa ryhmät ovat valtavia, ei toimita näin.. mutta mukava että olet keksinyt hyvän hoitoratkaisun omille lapsillesi! Ihanaa kevättä teille.

Avatar

Pakko kommentoida tähän sen verran, että ite menin lapsena päiväkotiin jo 1,5 vuotiaana, mutta jo muutaman itkuisen aamun jälkeen totuin ja aloin rakastaa päiväkotia. Oli paljon toimintaa ja leikkikavereita, kavereita, joista osa on säilynyt ihan tänne aikuisuuteen asti. Eli mulla itellä on vaan ja ainoastaan positiivista sanottavaa päiväkodeista, ja mulle päiväkodissa olo pienestä pitäen teki vaan hyvää.

Avatar

Pakko kysyä, että miten tiedät sen tehneen vaan hyvää jos sinulla ei ole mitään vaihtoehtoa mihin verrata? Mieti edes hetki miten hyvää lapselle tekee se, että hän voi kasvaa turvallisessa ympäristössä omien vanhempien luona ensimmäiset vuotensa. Kerhot ja esikoulu on sitä varten, että oppii sosiaalisia taitoja ennen kouluikää ja muutenkin elämää varten…itse olen ollut hetken päiväkodissa töissä ja en ikimaailmassa veisi omaa lastani sellaiseen paikkaan hoidettavaksi, jossa lapseni on hoitajilleen vain työpaikan asiakas…se ei missään nimessä voi olla samanlaista hoivaa ja huolenpitoa ja rakkautta mitä lapsi saisi omalta vanhemmalta kotonaan…

Avatar

Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä, mikä on lapsen paikka. Todellisuudessa lapset ovat kuitenkin hyvin erilaisia puhumattakaan perheistä ja perheiden tilanteista sekä tarpeista. Kaikille kotihoito ei ole paras ratkaisu, toisille taas on. Olen itse päiväkodin työntekijä ja kyllä meidän lapsista useista huomaa, että he todella viihtyvät päiväkodissa ja saavat siitä paljon irti. Mutta osa lapsista taas ei selvästi sovellu isoon ryhmään ja hyötyisi varmasti paljon enemmän kodinomaisesta hoidosta tutun hoitajan kanssa. Karkeasti sanoen, mitä pienempi lapsi, sitä enemmän suosittelisin kotona tapahtuvaa hoitoa tai esim. perhepäivähoitoa.

Ja tuo mitä sanoit, että lapsi on työntekijälle vain asiakas, osui korvaan ikävästi – vaikka tokihan näitäkin tapauksia löytyy. En ole itse kuitenkaan koskaan ajatellut lasta vain asiakkaana. Minulle lapsi on oma arvokas yksilönsä, jonka kasvunpolulla saan olla mukana tukemassa ja seuraamassa. Vietänhän minäkin kuitenkin suurimman osan päivästäni lapsen kanssa ja väittäisin luovani hyvinkin läheisiä suhteita lapsiin. Jos lasta pitää vain asiakkaana tyylillä ”vaihdan vaipan, koska tästähän mulle maksetaan”, on mielestäni syytä pysähtyä pohtimaan omia arvojaan työssä uudelleen.

Siinä olen samaa mieltä, ettei hoitajien antama hoiva ikinä tule korvaamaan lapsen vanhemmiltaan saamaa hoivaa. Mutta ei sen mielestäni niin kuulu ollakaan – nämä eivät ole toisensa poissulkevia vaan pikemminkin täydentäviä asioita. 🙂 Lapsi tuskin kärsii siitä, että hänen elämässään on useita hänestä välittäviä aikuisia.

Tiivistettynä, mielestäni hoitajalla ei ole niinkään merkitystä tässä asiassa, jos se kuitenkin on joku muu kuin vanhempi. Koska hoitaja on kuitenkin aina lasten kanssa niin paljon, että läheinen suhde syntyy varmasti tapahtuipa hoito sitten päiväkodissa tai lapsen omassa kodissa. Ns. ongelma on enemmänkin päiväkodin kohdalla suuret lapsiryhmät ja laadun vaihtelevuus eri ryhmien ja päiväkotien välillä. Koskaan et voi tietää varmaksi, mitä päiväkodissa oikeasti päivän aikana tapahtuu, jos lapsi ei osaa itse vielä kertoa.

Avatar

Tiedän sen tehneen minulle hyvää, sillä olin ainut lapsi, ja kotona ollessa olisin kaivannut jatkuvasti ikäisteni seuraa ja leikkikavereita. Myöskään yksikään ystävistäni, joiden kanssa olen keskustellut päiväkotiajoista, ei ole sanonut, ettei olisi viihtynyt päiväkodissa. Kaikki tuttuni tuntuvat tykänneet. Lapset ovat toki erilaisia, osalle voi olla parempi olla kotona vanhemman kanssa. Mutta monille päiväkoti ei ole ollenkaan huono ratkaisu.

Avatar

ihan kaikella kunnioituksella, niin kyllä ne eskariin ”joutuu” viimeistään ja siellä koulumaailmassa ne kihomadot, täit ja rokot tarttuu myös.

Avatar

Niin, mutta mitä pidemmälle voi niitä tauteja lykätä sen parempi. Omalla koululaisella ei ole mitään rokkoja sun muita ollut, hänelle kasvoi niin hyvä vastustuskyky kun ei koskaan ollut päiväkodissa ja syönyt antibioottikuureja toisensa jälkeen korva ym.tulehduksiin!

Avatar

Itse en usko, että se vastustuskyky tulee siitä välttelystä. Itse olen altistunut pienestä pitäen varmasti ties mille, kun äiti on päiväkodin opettaja ja isommat veljetkin käyneet jo eskarissa ja päivähoidossa minun syntyessä. Itse olen joskus alle kaksivuotiaana mennyt perhepäiväkotiin. Kihomatoja on ollut kerran samoin täitä, mutta molemmat tulivat vasta ala-asteella vastaan. Vesirokonkin sairastin, kun olin kymmenen. Enkä ole lapsena tai nuorena sairastellut pahemmin ja noroltakin olen säästynyt täysin. Nyt ikää se 23-vuotta ja olen kerran elämässäni syönyt antibiootit ja vaikka olen työskennellys lasten kanssa ja opettajaksi suuntaan, niin maksimissaan kerran vuodessa poden jonkun hieman ikävemmän flunssan. Eli kyllä se vastustuskyky rakentuu eri ihmisillä niin erilaisista asioista, toiset sairastelee enemmän kuin toiset ja siihen ei vaikuta se onko niitä tauteja vältelty vai ei.

Avatar

Kuulostaapa kivalta vaihtoehdolta, jos vain järjestyy. Ymmärrän tunteesi hyvin, miekin olin ollut päikyssä harkassa pariinkin otteeseen ja tuntui ihan kamalalta viedä oma lapsi sinne. Nyttemmin olen kyllä tajunnut, että meille se on ollut todella hyvä ratkaisu ja päiväkodissa lapsikin oppii sellaisia asioita, joita minä en voi vanhempana opettaa. Ajattelen päiväkotia sellaisena pedagogisena, kasvattavana ympäristönä 🙂 Molemmissa ratkaisuissa on varmasti puolensa, mutta sitä vain koitan sanoa, että jos ei järjesty, niin ei tarvitse olla mielestäni päiväkodista huolissaan.

Avatar

Aivan ihanalta kuulostaa. Joku vielä oikein haluaa hoitaa lapsiaan itse! Päiväkodissa teemme kaikkemme lasten hyväksi, mutta käytäntö on usein selviytymistä päivästä. Siinä yksilöllisyyteen ei ole aikaa.
Yksikin äiti toivoi että lapsensa sais syliä, itse oli kotona vauvan kanssa.
Ei tää ihmiskunta olis lisääntynyt jos ei olis haluttu/jouduttu huolehtimaan jälkikasvua ihan itse.
Onnea teille, jo asenteesi on kohdillaan vaikka jossain vaiheessa lapsesi menisivät PK. Ovat saaneet jo nyt arvokasta aikaa kotona.

Avatar

Oho, aika paksua kapeakatseisuutta itse päivähoitajan suusta. Mä alan olemaan todisteiden myötä sitä mieltä, että kaikki jotka työskentelevät päivähoidon parissa, pitäisi käydä ”opettele asettumaan vanhempien asemaan ja lopeta tuomitseminen”-kurssi.

Vanhemmuus ja siihen liittyvät ratkaisut ovat hyvin, hyvin henkilökohtaisia ja osoittamasi epäammattimainen kapeakatseisuus ei kyllä tue pienimmissäkään määrin vanhemmuutta.

Päivähoidon pitää olla vanhemuutta tukevaa ja se sisältää edes yritystä ymmärtää vanhempien ratkaisuja. Kys.vanhempi toivoo että sinä pystyt tarjomaan lapsellensa syliä, koska itse ei mahdollisesti pysty tarjomaan sitä juuri sillä hetkellä niin paljon, kun lapsi tarvitsisi.
Jos et vielä ole ymmärtänyt, niin yritä edes vanhemmat osoittaa äärimmäistä luottamusta hoitohenkilökuntaa kohtaan laittamalla lapsen hoitoon. Kunnioita sitä äläkä tuomitse.

Terv.lastenhoidon ammattilainen, joka sairastui toisen lapsen myötä vakavaan masennukseen ja pidennetty hoitoaika esikoiselle oli meidän kaikkien pelastus.

Avatar

Kuulostaa ihanalta, jos vain onnistuu! Ei kannata kuitenkaan pelätä päiväkotiakaan, itekin ajattelin ennen sen olevan paljon ”hirveämpää” mutta päiväkoti on yllättänyt positiivisesti! Tietty taudit tarttuu ja välillä vaihtuu sijaiset usein, mutta kuitenkin ryhmissä on myös omat luottohoitajat, jotka tekee työtä sydämellä. Minulle kuitenkin kriteeri päiväkotiin menoon oli, että lapsi osasi itse puhua, jotta voi kertoa miten siellä on mennyt, ja jutella tätien kanssa.

Avatar

Aivan mahtavaa seurata, miten upean lapsuuden annat lapsillesi ❤ Inspiroivaa tällaiselle toiselle kotiäidille, joka miettii, miten yhdistää tulevaisuudessa lasten ollessa vähän isompia omia projekteja tähän kotiäitiyden rinnalle… ?

Avatar

Meidän pieni aloitti ryhmiksessä heti 1 v synttäreiden jälkeen. Alussa oli hieman totuttelemista tietenkin, mutta nykyään hän rakastaa mennä sinne ja leikkiä kaikkien kanssa. Poika on kuitenkin tosi innokkaasti juttelemassa ja leikkimässä ihan kaikkien kanssa, joten hänen luonteelleen sopii sellainen hoitopaikka, varsinkin kun se ei vielä ole kovin iso ryhmä. Täällä tosin niin pienet pyritään juurikin saamaan perhepäivähoitoon, tai ryhmikseen. Noin 3 vuotiaana aletaan siirtyä sinne isompien päiväkotiin.

Avatar

Meillä käy hoitaja kotona pienempää (nyt 1.5-v.) lasta hoitamassa. Vanhempi lapsi on päiväkodissa, ja nuorempikin sinne on menossa, kunhan paikka aukeaa. Eli hoitopaikkaa odotellessa palkkasimme oman hoitajan. En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta me tuskin voimme kovin pitkään jatkaa tätä hoitokuviota, koska oma hoitaja tulee päiväkotiin verrattuna todella kalliiksi. Vain muutamakin omahoitajan työpäivä viikossa (16h) maksaa jo enemmän kuin esikoisen hoitopäivät (16kpl/kk) päiväkodissa. Se tuntuu kyllä uskomattomalta.

Mutta onhan se oma hoitaja luksusta: lapsi saa täyden huomion ja päivät kuluvat enemmän lapsentahtisesti kuin valmiin, pakotetun aikataulun mukaan. Kuitenkin isomman lapsen suhteen olen kovasti miettinyt myös päiväkodin hyötyjä, isompi lapsi alkaa kuitenkin jo selvästi kaivata niitä päiväkotikavereitakin eikä ne kotiympyrät enää oikein riitä. Tämä on varmasti lapsikohtaistakin. Kaiken kaikkiaan päivähoitoon pitäisi panostaa enemmän ja varmistaa, että päiväkodissa olisi pienet ryhmät ja riittävä määrä aikuisia. Toivottavasti teille löytyy hyvä hoitokuvioratkaisu jatkoon!

Avatar

Minun lapset on menneet noin 2-vuotiaana hoitoon. Pienten ryhmä on molemmilla ollut aivan mahtava. Nuoremmalla on tällä hetkellä ryhmässä 9 lasta ja 3 hoitajaa. Suurin osa lapsista on osapäiväisenä (kuten meidänkin), joten lapsemme on ensimmäisten joukossa tullessaan klo 8 maissa hoitoon. Yleensä sylejä siis riittää, kun aamusta on jo 2 hoitajaa paikalla. Iltapäivällä haen hänet klo 14:30 ja silloin on yleensä 2-3 kaveria vielä paikalla. Joskus olen hakenut vasta klo 15 jälkeen ja pari kertaa on käynyt niin, että hän on ollut kahden tädin hoidettavana :D.

Toki kuopuksemme osaa pitää puolensa ja ilmaista itseään riittävästi ja tuntuu, että tädeilläkin on sydän paikallaan. Isoon päiväkotiin en laittaisi näin pientä, mut tällainen alle 30 lapsen päiväkoti tuntuu mukavan kokoiselta – näkee eri-ikäisiä lapsia ja heiltä on mahdollisuus oppia uutta. Isompi sisarus on eri ryhmässä, mutta leikkivät yhdessä aina pihalla.

Arkaa ja ujoa lasta (kuten esikoiseni oli) en laittaisi paljon ennen eskaria hoitoon. esikoiseni menikin vasta 5-vuotiaana hoitoon ja silloin osasi jo nauttia päiväkotiarjesta – uskaltaa leikkeihin mukaan ja kertoa tädeille jos on joku hätänä.

Avatar

Kuulostaa ihan todella hyvälle, itsekin toivon etten tulevaisuudessa ”joudu” laittamaan lapsiani päivähoitoon vaan keksi jonkun muun ratkaisun, kuten lastenhoitajan 🙂

Avatar

Sinulla on hyviä ajatuksia lastesi hoidon järjestämisen suhteen ja toivon, että jos joskus minulla on lapsia, voisin järjestää heidän hoitonsa samaan tapaan. Olen ollut opiskelujen ohessa paljon sijaistamassa päiväkodeissa. Vaikka päiväkotien hoitajat ovat olleet aivan ihania ihmisiä ja oikeasti välittäneet lapsista (itsekin ehdin parin päivän sijaisuuksien aikana kiintyä lapsiin kovasti), pussailivat, halailivat ja pitivät lämpimin sanoin ja teoin lapsista hyvää huolta, on kantani omien lapsien päivähoitoon viemisestä silti selvä: mielellään ei. Syitä on juuri nuo samat, mitä sinäkin luettelit: on paljon kiirettä, meteliä, riittämättömyyttä, siitä huolimatta, että aikuiset tekevät parhaansa ja varmasti aidosti rakastavat lapsia. Itselläni on taipumusta migreeniin ja melkein joka kerta töissä sijaisena ollessa sellaisen sain, sillä en kestä sitä meteliä ja mekkalaa. Varsinkin pienten ryhmässä se monesti vaan menee siihen, että kun yksi itkee äitiä, kohta itkee kaikki. Jos oma pää ei kestä, miksi se olisi lapselle sen helpompaa?

Kakat siellä on väistämättä melkein kaikkien (pienten) housuissa jossain vaiheessa päivää, pahimmillaan yhtäaikaa. Eikä niitä silloin ehditä sillä sekunnilla vaihtamaan, vaan lasten täytyy odottaa vuoroaan. Nukkarissa pitää pakosta maata, vaikkei nukuta. Ja vaikkapa pihalla, jos tulee paha mieli, ei pääse syliin, jos sylit on jo varattu. Hoitajia ei pihalla ole kuin tietty määrä kerralla, koska osa tekee ruokaa/siivoaa sisällä. Varsinkin pienet itkevät paljon. Heidän tarpeisiin ei pystytä koko ajan vastaamaan. Sellaista se nyt vaan on, enkä halua sitä mahdollisille tuleville lapsilleni. Toki on lapsia, jotka kestävät tällaista enemmän ja moni jopa nauttii siitä. Enkä ihmettele varsinkaan isompien, sanotaan nyt vaikka 5-6 vuotiaiden kohdalla, sillä onhan siellä paljon kavereita ja paljon tekemistä. Mutta silti, mieluummin hoitaja kotiin, kuin päiväkotiin vienti.

Avatar

Minä olen ollut 4,5 vuotta yksityisenä hoitajana perheiden kotona! Ihana hoitomuoto ja perheet, sekä itse tykännyt todella paljon!! Halpaa se ei ole, tai riippuu kuinka paljon oma kaupunki tätä hoitomuotoa tukee. Kahden/kolmen perheen hoitorinki myös jakaa kustannukset samoihin hintoihin kuin yksityinen/kunnan pvkoti! Kaikki toki riippuu kaikesta, suosittelen!! Ihanaa että lapsesi saavat kotihoito mahdollisuuden 🙂

Avatar

P.s. piti vastata erään Annen kommentiin, ei heristää sormea kellekkään muulle xD

Avatar

Hyvä postaus! Se on totta, että päiväkotipäivä on lapsen työpäivä. Päiväkodin johtaja totesi minulle juuri näin, kun oma 2-vuotias tyttöni aloitti pk:ssa. Johtaja painotti sitä, että mitä pienempi lapsi, sitä lyhyemmät päivät pitäisi olla, n. 4-6 tuntia pk:ssa olisi optimi pienelle 2-4 vuotiaalle. Harmi kyllä usein pientenkin päivät ovat heti alusta 8, ellei 9-tuntisia koska vanhemmat käyvät töissä ja työmatkatkin kestää.
Minulla oli onneksi joustava työaika, joten tytölläni oli usein vain 5-6 tuntisia päiviä aluksi.

Hienoa jos omat lapsesi saisivat olla kotihoidossa 🙂 Sekin on ihana, että Allu on jo lapsille valmiiksi tuttu ja rakas, hoidon aloitus ei siis jännittäisi samoin kuin päiväkodin aloittaminen 🙂 Toivon teille hyvää kevään jatkoa ja että hoitokuviot järjestyy parhain päin! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä