eveliina matilda - Banneri

Terkut täältä Italiasta!

Rooma on kyllä ehdottomasti rakkauden kaupunki. Niin kaunis, lämmin ja romanttinen paikka kuin vain olla voi. Ihania maisemia ja nähtävyyksiä sekä kadut täynnä luokseen kutsuvia ravintoloita.

Tällä kertaa reissaan yhdessä ystäväni kanssa, eikä matkaseurassa ole mitään vikaa, mutta kyllä me tuossa ravintolan terassilla iltaa istuessamme pohdimme ääneen, kuinka ihanaa täällä olisi vierailla sen oman rakkaan kanssa. Suklaakakku, musiikki, (etenkin) viini ja kaunis kesäyö viritti tunnelman romanttiseksi ja sai meidät sinkkumatkailijat haaveilemaan miehistä, parisuhteista ja tulevaisuudesta.Haaveillessamme unelmiemme kumppaneista, tulin siihen tulokseen, ettei minulta todellakaan löydy mitään mahdottoman pitää vaatimuslistaa mieheltä. Ei oikeastaan ole mitään yksittäisiä juttuja, mitä toisen olisi mielestäni pitänyt elämässä saavuttaa tai olla saavuttamatta, vaan loppupeleissä kaiken ratkaisee se kahden ihmisen kemia. Mulla kipinä voi syttyä hyvinkin erityyppisten ihmisten kanssa mitä olettaisin. Olen treffaillut ns. ”paperilla täydellisiä’ tyyppejä, mutta kohtaloksi on koitunut se etten millään ihastu. Toinen voi olla mukava, tasapainoinen ja kanssani samalla aaltopituudella, mutta mun puolesta juttu saa jäädä friendzonelle, koska väliltämme puuttu sellainen jännite. Sitten taas eräästäkin alunperin inhoamastani miehestä on pikkuhiljaa tullut minulle tosi tärkeä ja oikeastaan paras ystävä, vaikka me tuskin koskaan tullaan sopimaan toisillemme pariskuntana elämäntilanteidemme osalta. Se kemia ei kai sitten vain aina katso näitä elämäntilanteita, taustoja ja tulevaisuudentoiveita…

Turha siis asettaa kumppaniehdokkaalle mitään ehdottomia kriteerejä, mutta muutamista pikkujutuista olen ottanut itselleni ohjenuoria täällä miesviidakossa (not) seikkaillessani.

Ehdottoman tärkeä asia mistä en tingi, on se, että mies kantaa kauppakasseista vähintään puolet. Tämä kertoo toisesta tosi paljon, mutta asiaa on turha selitellä enempää, ymmärrätte ehkä mitä ajan takaa!

Kauppakassien lisäksi olisi mahtavaa jos miehellä olisi hallinnassaan kypsyyttä sekä toive perheestä ja pysyvyydestä. Nykyisten kokemuksieni mukaan itseäni vanhempi ja jo lapsia omaava henkilö, ehkä saisi eniten irti tästä kolme yhden hinnalla -tarjouksesta mitä minä olen valmis antamaan. Mun lapset ei saa olla toiselle mikään pakollinen paha. Itse olen myös valmis sitoutumaan ihmiseen, jolla on menneisyytensä ja jälkikasvua.

Enempää en keksi listalleni jatkoa, mutta varmasti parempi niin. Olisi hienoa jos minutkin otettaisiin aina vastaan ihan vain ihmisenä itsenäni. Nyt mä vedän peiton korviin ja palailen blogiin sitten myöhemmin kameran kuvien ja matkajuttujen kera. Minähän oon Turussa takaisin jo tämän viikon perjantaina.

Malttamattomimmat voivat käydä kurkkaamasssa Instagramista @eveliinamatilda, mun päivityksiä.

P.S. Tää juttu on nyt näpytelty kokonaisuudessaan puhelimella, hotellin tökkivällä wifillä, joten ulkoasu voi myös olla sen mukainen.

Kommentit (5)

Osu tää teksti tosi lujaa! Terveisin, itse parikymppinen opiskelija, reppureissaaja ja osa-aikatyöläinen, joka rakastui ja sitoutui mieheen neljä yhden hinnalla 😀 Lapsettomana koen ottaneeni lapset osaksi arkeani hyvin ja oikeastaan meillä on nykyään yhteinen arki vaikka käytännön syistä vielä erillään asummekin. En vaihtais mitään! Ne kolme ovat ottaneet mun omakseen ja tulleet mun sydämeen. Miehen kanssa klikkasi kovaa aikanaan ja rakkautta meillä riittää. Ei se tosiaan katso välttämättä edes elämäntilanteita!

Samaa mieltä! Mä oon ollut muutaman vuoden sinkkuna ja ”vaatimuslista” on typistynyt tähän: välillämme on kemiaa, mies ei käytä (liikaa) alkoholia tai tupakoi, mies pystyy ottamaan lapseni osaksi elämäänsä ja mielellään haluaa omiakin lapsia. Lisäksi täytyy olla sillä lailla ryhtiä elämässä, että on töissä/opiskelee/jokin toteutettavissa oleva suunnitelma. Kaikki muu on aika lailla ”anteeksi annettavissa”, jos kemiaa on riittävästi ja mies on fiksu tyyppi.

Hei! Itsekin sinkkuäitinä olen tullut siihen tulokseen, ettei maailmasta löydy kovinkaan montaa miestä, kenelle toisen miehen lapset eivät ole se pakollinen paha. 🙁 ja kyllähän sen ymmärtää, ihmisten biologiaan on koodattu tarve jatkaa OMIA geenejä, ei toisen lapsilla ole mitään tekemistä sen kanssa. Ei toisen lapsia vain voi rakastaa kuin omiaan. Surullista mutta totta.

Tää on nyt taas ihan naurettava väite Anska. Jotkut eivät voi, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö jotkut toiset voisi.

Eipä kannata tossakaan asiassa yleistää. Mä tiedän monia uusioperheitä, joissa toisen lapsia rakastetaan ihan yhtälailla kuin omiaan.

Vastaa käyttäjälle E Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X