eveliina matilda - Banneri

Hengissä, passi tallella, jalat hiertymillä ja sairaan väsyneenä, siispä takana on oikein onnistunut kaupunkiloma.

Kaaduin viime yönä kello kolme omiin tuttuihin lakanoihini.

Helle, huikeat nähtävyydet, pizza ja viini olivat enää vain haikea muisto, mutta lapsia kohtaan tuntuva ikävä piti mieleni pirteänä öisen mustalla Helsinki-Turku motarilla. Oma auto on hyvä hengailupaikka, etenkin runsaasti turistimassoja sisältävän loman jälkeen. Kun on ollut muutaman päivän liikkeellä ihmisiä, rakennuksia, ääntä ja valoa vilisevässä tuntemattomassa kaupungissa, on parasta istua sen oman pimeän kärryn kulahtaneella kuskinpenkillä, kuunnella suomipoppia ja vaipua ajatuksiinsa.

Olen reissaaja joka rakastaa ulkomailla oloa, mutta ymmärtää vasta kotiin palattuaan, että rakastaa kotia vielä tuhat kertaa enemmän kuin aiemmin muisti. Uuden maan kokemisen kaipuu kolkuttelee jo, mutta samalla nautin ihan täysin tästä, että saan nyt syödä näitä samoja aamiasmuroja mitä jo parikymmentä vuotta olen syönyt. Sillä tutun makuisella maidolla ja tietysti just sillä mun käteen sopivalla murolusikalla. Tuntuu että oon nyt jossain ihan hölmöissä tiloissa. Pari viimepäivää koin niin paljon kaikkea siistiä ja nyt pohdin, että miten omaa lusikkaa voi oikein rakastaa näin paljon?

Rooma oli mahtava. Loputtomiin ahtaita, mukulakivin päällystettyjä kujia, joiden varsilla kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Lähes joka kuja tuntui päättyvän suihkulähteitä, patsaita sekä upeita rakennuksia omaavalle aukealle. Kävimme toki vartavasten tsekkaamassa Colosseumin ja muutaman muun suuren nähtävyyden, mutta törmäsimme myös sattumalta näkemisen arvoisiin puutarhoihin ja muihin kauniisiin paikkoihin, joissa ei parveillut kasapäin kiinalaisia. Colosseumin lähettyvillä meillä kävi hyvä tuuri, kun pääsimme sattuman kautta ilmaiselle, pienelle porukalle suunnatulle, opastetulle kierrokselle kirkkoon. Sekä kirkon takahuoneisiin ja intiimiin puutarhaan. Puutarha oli korkean mäen päällä, siellä oli kauniit näkymät ja koskematon tunnelma.

Itse en niinkään välitä supersuosittujen rahastusmeiningillä toteutettujen monumenttien katselusta, tuhannen muun töniessä ja kuvia vieressä räpsiessä. Selfietikkuja tyrkyttävät myyjät, taskuvarkaat ja turistien roskat eivät viritä tunnelmaa otolliseksi näkymistä nauttimiselle. Tälläkin reissulla ehkä mukavinta oli unohtaa se kartasta mustekynällä ympyröityihin kohteisiin suunnistaminen. Kartta ja puhelin laukkuun, katse pois kameran ruudusta ja kävelemään, näin Rooma oli parhaillaan!

Hotellimme sijaitsi todella keskeisellä sijainnilla ja liikuimme kaikkialle (paitsi lentokentälle) jalan. Hotelli kelpasi oikein hyvin tarkoitukseensa; nukkumiseen, mutta aamiainen oli huvittavan surkea. Juoksettunutta jugurttia, säilykepersikoita sekä kylmää sakkautunutta kahvia. Vähän eri meininki kuin se Dubain reissun viiden tähden superhotelli. Onneksi sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, sillä toisin kun Dubaissa, hotellin nurkan takaa löytyi paljon pieniä terassikahviloita, joissa nautimme aamiaislattemme, uuteen päivään virittyvien paikallisten touhuja seuratessamme. Loppupäivä kuluikin sitten kaupunkia kierrellessä. Poikkesimme jokaiseen houkuttelevaan vaatekauppaan ja istahdimme lähimpään kuppilaan prosecolle, aina kun jalat kaipasivat lepoa. Lounaaksi ja illalliseksi söimme pastaa, pizzaa ja bruchettaa. Aamiaisen, lounaan ja illallisen välillä rahaa paloi tietty suklaiseen shuffleen, gelato-jäätelöön sekä hävettävän moneen punkkulasiin.

En shoppaillut juuri muuta kuin lasten tuliaiset. Alexille jälleen kerran pikkuautoja; pikkuinen moottoripyörä sekä Ferrari. Adeliinalle tietty Frozenin Elsa&Anna juttuja. Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa etten ostanut itselleni yhtä kivaa uimapukua, mutta sovituskopissa pyöriessäni, näin peilistä kivan röyhelöin koristellun raitakankaan sijaan vain turvonneen mahani ja ajattelin, etten ikimaailmassa kehtaa hengailla uimapuvussa ihmisten ilmoilla – miksi siis panostaa siihen…

Suosittelen Roomaa kaikille kaupunkilomalla viihtyville pariskunnille, juurikin sen romanttisuuden vuoksi. Rattaiden kanssa mukulakivillä ja rappusilla ei ole kaikkein miellyttävintä liikkua, mutta muuten en juuri ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, miten vierailemissani paikoissa oli huomioitu pikkulapset. Iltalia on kyllä kiva maa vierailla Suomesta, sillä lento on lyhyt, aikaero pieni ja valuutta sama.

Mulle on (yhdessä lasten kanssa!) seuraava reissu varattu Kreikkaan. Kylläkin vasta vuoden päähän, mutta ehkäpä ehdin vielä ennen sitä käväisemään jossain.

Tämän perjantaipäivän nautimme Adeliinan ja Alexin kanssa kesäisestä Turusta. Kävimme terassilounaalla ja kuljimme joen yli förillä jokirantaan jätskeille. Lapset lähtivät hetki sitten isälleen viikonlopuksi.

Kommentit (6)

Pakko kysyä, että mikä hotelli kyseessä? 😀 Meillä nimittäin oli aamupala myöskin aivan karsea ja mietin tässä, että onko useammassa Rooman hotellissa sama juttu.

Olipahan absurdin tyhmä kysymys. Missään kuvassa ei vatsa edes pömpötä, että kyllä meitä näemmä on ihan joka junaan. Jessus sentään.

Wau mitä kuvia, rento ja kaunis tunnelma niissä 🙂 Ja kiva kun pääsette lastenkin kanssa ensi vuonna reissuun, kyllä Etelä-Eurooppa on yks parhaimpia matkakohteita, ja ei onneks kaukana Suomesta 🙂

Kauniita kuvia, tuli ihan matkakuume! Rooma on omalla haavelistallani myös aika korkealla. Italiassa olen muualla käynyt kyllä, mutta Rooma on kokematta. Joku kevät sinne täytyy suunnata!

raskaana?? :O

Kyllä sen vauvan sijaan masussa lepää vain kakkua

Vastaa käyttäjälle A Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X