Tasapainoilua muutosten lomassa

Teksti

Viime viikot ovat olleet todella tapahtumarikkaita

Työelämässä olen lyhyen ajan sisällä joutunut sisäistämään miljoona uutta asiaa. Hyppy uudenlaiseen elämään on ollut valtaisa. Ympärillä on yhtäkkiä ihan uudenlainen yhteisö ihmisineen, aikatauluineen ja vaatimuksineen. Olen oppinut, omaksunut ja nauttinut, mutta kaikki uusi asia on tietysti myös kuormittanut. Rutiinin ja oman paikan löytymisen jälkeen, työni on kuitenkin tässä kohtaa juuri täydellinen.

Olen erilainen äiti kuin ennen

Duunin alkaminen on vaikuttanut myös muihin juttuihin ja saanut pohtimaan paikkaani näin muutenkin. Äitiys ei tunnu elämäntehtävältä, kun vietän valtaosan ajasta erossa lapsistani. Törmään heihin vain satunnaisesti, sillä parin tunnin ajalla, mikä jää töistä pääsyn sekä lasten nukkumaanmenon välille. Viimeksi vietimme kunnolla yhdessä aikaa viime viikon perjantaina. Nyt on jo keskiviikko. Tänään he lähtivät isälleen ja tulevat mulle sitten vasta maanantai-iltana. Meidän vanhempien ero etännytti lapsia minusta ja nyt työ vielä lisää, mutta niin se vain menee, kotiäitivuodet ovat toistaiseksi takana.

Muutokset ovat ylettyneet myös ystävyyssuhteisiini

Lähipiirini on kaiken muun mukana muokkautunut aivan uuteen järjestykseen. Äitikaverit ovat jääneet taka-alalle, sillä aikataulumme ja ohjelmamme ovat nykyään niin erilaiset. Ennen äitiporukka yhdisti voimansa arkipäivisin, kun muu maailma työskenteli. Avoimen päiväkodin ja perhekahviloiden tyypeistä en ole enää kuullut mitään. Parin äitikaverin kanssa ollaan jutuissa ja edelleen hyviä ystäviä, mutta tapaamaan ennätään enää vain aivan liian harvoin. Näiden tilalle päiviäni rikastuttamaan olen tietty saanut työkaverit, mutta ajatus siitä, etten enää koskaan kuulisi muutamasta mutsista, on tosi haikea.

Lapsuudenystävistäni kaikkein tärkein on tippunut melko selittämättömällä tavalla pois elämästäni, mikä harmittaa minua suuresti. Tämä lienee niin monen asian summa, että emme varmaan itsekään ole kartalla siitä, mikä lopulta johti yhteydenpidon katkeamiseen. Ehkäpä asiat ovat vielä puhuttavissa ja korjattavissa, kunhan molemmilta löytyy aikaa ja innostusta. Toinen ystäväni taas on löytänyt itselleen muuta vipinää parisuhderintamalla ja kolmas asuu niin kovin kaukana, että yhdessäolo on haasteellisempaa. Olen kuitenkin kuluneen vuoden aikana löytänyt hyvin ainutlaatuisen uuden ystävän, jonka kanssa vietän vapaa-aikani enemmän kuin mielelläni.

Syksy pelottaa

Olen viime aikoina tuntenut itseni paikkapaikoin hyvin onnekkaaksi, etenkin tuon työpaikan takia. Mutta minulla on hiljattain ollut myös huonoja hetkiä, joiden ympärillä ajatukseni pyörivät tiiviisti. Täällä se on ehkäpä näkynyt hiljaisempana kirjoitustahtina sillä kaikkia ajatuksiani en ole toistaiseksi halunnut jakaa tämän julkisen päiväkirjan kanssa. Olen kuitenkin viime viikonloppuna ottanut askaleen eteenpäin asioita ratkaistakseni ja oloni on nyt odottavainen. Tuntuu hullulta että ihan pian on jo elokuu. Uhkaavasti lähestyvä syksy jännittää minua, epäilen että siitä tulee elämäni paras taikka kehnoin.

Kommentit

2 kommenttia

Mukava lukea, että oot löytänyt itsellesi mieleisen työn 🙂 Tsemppiä syksyyn!

Tsemppiä uusiin tuuliin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä