eveliina matilda - Banneri

Kuten aiemminkin täällä avauduin, elämä on kuljettanut useat ystäväni eri suuntiin kuin minut. Ala-asteelta löydetyt sydänystävät eivät yhteisen ajanpuutteen takia toki katoa mihinkään, mutta pelkästään puhelimen päässä olevat kaverit eivät kuitenkaan ihan riitä. Ainakaan minulle, jonka murheet puolittuvat ja ilo tuplaantuu, kun ne voi jakaa jonkun kanssa.

Olen viimeaikoina yrittänyt katsella ympärilleni silmät ja sydän avoinna; vaihtanut kuulumisia naapurin naisen kanssa, pitänyt seuraa bussia odottavalle tuntemattomalle ja lähtenyt after workeille uuden työkaverin kanssa.

Uusi ystävä

Hiljattain sain taas tilaisuuden saada itselleni uuden ystävän, kun odottelin kaupungilla kavereitani, joiden kanssa mun oli tarkoitus viettää iltaa. Kävelin Tall ships racen ansiosta ihmisiä vilisevällä Aurajoen rannalla ja odottelin ystäväni veneen saapumista mereltä. Huomioni kiinnittyi pian lähistöllä istuvaan naiseen. Oliko hän vain yksin vai yksiäinen? Päätin ottaa selvää, odottaako hän jo jotakuta vai voisiko hän kenities kaivata just mun seuraani. Otin riskin, että hän pitää täysin tuntematonta, juttusille saapuvaa Turkulaista idioottina ja kävelin käsi ojossa esittäytymään.

Aloitin tavalliseen tapaani kevyen, kyselevän keskustelun, joka eteni nopeasti small talkista paremmille vesille. Juttumme kävivät hyvin yhteen ja jo pian keskustelimme (mistäpä muusta kuin) ihmis-suhteista. Minä kerroin ihastuksestani, tilanteeseemme liittyvistä vaikeuksista ja toiveistani. Naisella tuntui olevan kanssani identtinen tilanne meneillään ja hänkin tuntui saavan paljon irti keskustelustamme. ”Jes!” Mietin mielessäni, hän todellakin ymmärtää minua.

Viimeistään yhteisen juoman jakamisen jälkeen olin varma, että nainen ei pitänyt minua tunkeilevana idioottina.

Olisimme voineet keskustella siinä kylmällä kivellä varmaan loputtomiin, mutta Tall ships racen kunniaksi järjestettävä ilotulitus sai meidät liikkeelle. Kävelimme joen toiseen päähän katsomaan taivaan ja rakettien taideteosta, jonka jälkeen ostimme vodkavissyn kahdella pillillä. Viimeistään yhteisen juoman jakamisen jälkeen olin varma, että nainen ei pitänyt minua tunkeilevana idioottina. Kutsuin hänet jatkamaan iltaa ystävieni kanssa, jotka juuri parhaillaan lipuivat Aurajokea pitkin meitä kohti.

Iltamme oli hyvin onnistunut ja hauska. Olin onnellinen, kun minulla oli seuranani se ihastuksen kohteeni sekä aivan uusi, huippumukavan oloinen tyttökaveri. Illan päätteeksi vaihdoimme vielä puhelinnumerot ja minä varoittelin ottavani häneen yhteyttä heti seuraavalla viikolla.

Nainen on naiselle susi

Sanani mittaisena tyyppinä, yritin seuraavalla viikolla kysellä naista kanssani iltapalalle. Hän ei vastannut puheluun, mutta pisti myöhemmin perään viestiä, ettei ollut huomannut soittoani. Myöhempiin yhteydenottoihini vastaamatta jättäminen oli myös ihan OK. Minua ei haittaa, jos toinen sai kaiken kaipaamansa siitä yhdestä ainoasta yhteisestä illasta. Kaikkia ei ehkä vain kiinnosta solmia pidempiä ystävyysliittoja.

Tilanne mikä johti tämän kirjoituksen syntyyn ja sai mut noudattamaan otsikon sanomaa, tapahtui seuraavana viikonloppuna:

Näin tämän ystäväporukalleni esittelemäni naisen kaupungilla, yhdessä ihastukseni kanssa. Ensin ajattelin että ”hei jee, hän on sittenkin päättänyt tulla mukaan porukkaan”. Ihmettelin hänen kylmää suhtautumistaan minuun kun tulin juttusille, mutta pian minulle selvisi, että nainen oli ystävyyden hieromisen sijaan päättänyt kiilata minun ja kyseisen miehen väliin.

Okei joo, kaikki saavat kiinnostua kenestä vain, mutta missä on rehellisyys? Tai empatia toisen ihmisen tilannetta kohtaan? Minulle tuli todella loukattu olo, kun olin parhaani mukaan yrittänyt tehdä tuntemattomasta itselleni kaveria ja sinisilmät kimmeltäen kuunnellut hänen parisuhdevinkkejään. Kaikesta huolimatta, hän päätti käyttää luottamustani hyväkseen, toimi selkäni takana ja haavoitti entisestään herkkää tilannetta. Yllättäen, mustasukkaisuuden sijaan, päällimmäinen tunteeni oli pettymys.

Nyt minä, sydäntäni tuntemattomalle raottanut, tunsin itse itseni idiootiksi.

En jättänyt asiaa sikseen

Meistä ei enää koskaan tulisi ystäviä, en siis menettäisi mitään yrittäessäni selvittää vastausta päässäni pyörivään kysymykseen; miksi? Pettymyksessä pari päivää kieriskeltyäni, otin puhelimen käteen ja omaan suoraan tyyliini soitin naiselle. Asiallisen rauhallisesti, kerroin hänelle tuntemukseni ja kysyin eikö hän kokenut tekevänsä minua kohtaan väärin. Ei kokenut, ei antanut selitystä, ei pahoitellut. Vain totesi; tervetuloa kilpailuun.

Tämä oli viimeinen vilpitön ystävystymiseni, naiseen

Miespuolisista ystävistäni osan olen tuntenut jo kymmenisen vuotta ja osaan olen tutustunut vasta näin kaksikymppisenä. Miesten kanssa kaveeratessa, sillä yhteisellä historialla ei kuitenkaan ole samanlaista painoarvoa kuin naisten keskuudessa. Voidaan luottaa ja olla rehellisiä, ilman että ollaan pidetty napakasti yhtä sieltä hiekkalaatikolta asti. Tälläkin hetkellä mun paras ystäväni on mies, jota en ole tuntenut kovin pitkään. Olen ihminen, joka ei todellakaan kaipaa elämäänsä yläpuolella olevan kertomuksen tyylistä draamaa. Miesten kanssa siltä on paljon helpompi välttyä. En ehkä jatkossa uskaltaa poiketa tältä linjalta.

Kommentit (15)

Siis oikeasti? 😀 tämä juttu kuulostaa suoraan jostain leffasta, miten voi olla mahdollista että olitte kiinnostuneet samasta miehestä? Tapasiko hän miehen siis sun kautta vai ennen vai mitä ihmettä?kylläpä on härskiä toimintaa, joskus ylästeella toi oli ihan ok mutta tuon ikäisenä… Mutta mielenkiintoista lukea, että noin avoimesti menit juttelemaan hänelle, toivottavasti jatkossa tuollainen uskaliaisuus palkittaisiin!

Ps. Eihän se nainen ole näissä kuvissa?

Ymmärrän kyllä ettei teidän tuttavuutenne ystävyys-potentiaali ole yhtä kiinnostava kuin romanttinen ihastus. Mutta en voi mitenkään kunnioittaa tuollaista vilpillisyyttä, että selän takana toimii. Olisi rehellisesti sanonut että ” Kääk, mäkin oon tosi kiinnostunut samasta miehestä, sori!” Vaikkei olisikaan luovuttanut miehen suhteen.
Mä en halua uskoa kilpailuun. Se mies valitsee mitä haluaa, eli jos se valitsee sen toisen naisen, et sinä ole hävinnyt kisaa. Uuvuttavaa ajatella että aina pitäisi jotenkin kynsin hampain pitää kiinni ettei toinen ”karkaa”. Se oikea ei lähde.
Toivon että luotat ja uskallat jatkossakin. Sydän tarvii avointa mieltä ja uskoa hyvään, jotta siihen tarttuisi lisää niitä rakastettavia.

Voi luoja ihmisiä, kyllä osataan olla julmia! Mutta jos kaipaat ystävää Turusta, Niin täällä kirjoittelee henkilö, jonka Äitiyden myötä on kaverit jättäneet ulkopuolelle ja ystävän kaipaus on suuri. Oon 24v
?

Mä voisin itse nähdä itseni toimimassa samoin kun sä, mutta aiemmin jo oppineena ettei se kannata. Parhaiten ystäviä saa ihan sattuman kautta. Tiiän hyvin ton ”ystävänkaipuuun”, itsellä jäänyt kaupungin vaihtojen yhteydessä niin lapsuudenkaverit kun muutama satunnainen muukin ystävä. Uusia löytynyt kyllä mutta mielellään ottaisin muutaman lisääkin 🙂

Asia vaan on niin et mihinkään väliin ei pääse jos siinä ei oo tilaa …ja se tila ei ole taidettu antaa sun puolelta vaan miehen puolelta. Älä tuhoa luottamustas ihmisiin siks et haluat olla miehen kanssa joka haluaa olla myös muiden naisten kanssa. Hanki mies ketä haluaa vaan sut ja tutustu rauhassa kaikkiin maailman naisiin.

Huhhuh! 😮 Itsekkin tuun paremmin juttuun jätkien kanssa. Tai jotenkin helpompi tutustua miehiin kun naisiin..

En voisi toimia samalla tavalla kuin sinä, koska en luota ihmisiin. Tarinasi todisti taas sen, ettei ihmisiin ole luottamista. Tosi härski tuo nainen 🙁

Luottavainen saa joskus nenilleen, mutta toisaalta taas ”sydän avoinna” kulkeminen on tuonut myös paljon hyvää.

Kuulostaapas törkeältä käytökseltä tältä naiselta. Mites tämä sinun ihastuksesi, miten tämä ”kilpailu” päättyi? Oliko tällä miehellä pokkaa sanoa tälle uudelle ”ystävällesi” että no thanks, vai tekikö tämä mieskin sinulle ohrasesti ja otti tämän toisen naisen?

Nooh, kukaan ei ole ”ottanut ketään”, enkä minä ainakaan mihinkään peleihin ole lähtemässä mukaan. Luulenpa että ihan rauha on laskeutunut maahan.

No on siinä ihminen. Onnea hänelle vaan omaan ”kilpailuunsa”. Mitä tuollaiset ihmiset saavat muuta kuin synkän ja katkeroituneen sydämen. Todella paska kokemus. Ja uskoni ihmisiin rapisee jälleen. ?

Harmillinen kokemus. Itse olen huono ystävystymään uusien ihmisten kanssa sillä kuten parisuhteissakin, myös ystävyydessä etsin usein sitä ”täydellistä matchia”, jonka seura tuntuu luonnolliselta ja jutut käyvät kuin itsestään yksiin. Siksi varmaan olenkin jäänyt hieman yksin. Vaikutat lämpimältä ihmiseltä, sellaiselta jonka ystävyydestä kannattaa pitää kiinni. Älä anna huonojen kokemusten ja katkerien ihmisten lannistaa. 🙂

kiitos kommentistasi, ihanasti sanottu. Yritän olla lannistumatta.

Nainen on naiselle susi. Ensirakkauteni kiersi koko kaveriporukkani läpi (ja se oli iso kaveriporukka se…) eikä kukaan kertonut minulle kokonaiseen vuoteen. Kaikki kyllä kuuntelivat sujuvasti kun kehuin tai purnasin kumppaniani. Yritin antaa tämän anteeksi parhaalle ystävälleni, joka lopulta iski puukon selkään uudelleen. Tapasin ajan kuluessa uuden, ihastuin. Paras ystäväni jäi hänen kanssaan vartiksi yksin ja ehdotti hänelle jo yhteistä yötä. Onneksi ihastukseni oli suoraselkäinen ja paljasti koko jutun niin ettei ystävällekään jäänyt muuta vaihtoehtoa kun tunnustaa. Hän valitsi minut. Tarinamme kesti muutaman vuoden ja olemme edelleen ystäviä.

Sain kerran mahdollisuuden kostaa tälle parhaalle ystävälle. Voi luoja että se kutkutti kun hänen pitkäaikainen poikaystävänsä ruinasi minua mukaansa ja lupasi kuun taivaalta tulevaisuutta ajatellen. Päätin etten lähde siihen. Olisin ainoastaan menettänyt itsekunnioitukseni.

Tuollaisten ihmisten kanssa ei kannata lähteä kilpasille sillä he eivät pelaa reilusti. Tsemppiä!

Voih, kamlilta kuulostaa sun kokemukset. Vielä paljon suuremassa mittakaavassa oot joutunut kestämään, kuin minä. Olen samaa mieltä, että kosto ei ole oikea reitti!

Vastaa käyttäjälle Tiina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X