eveliina matilda - Banneri

Luota ensivaikutelmaan

Tämänkin hienon deittailusäännön opin minulle tyypilliseen tapaan; kantapään kautta.

Ensitapaamisemme päättyi minua todella kovin loukanneihin sanoihin ja olin pitkään mieli maassa. Pian sinisilmäisyyteni kuitenkin vei voiton harmitukselta ja tutustuimme toisiimme uudestaan, puhtaalta pöydältä.

Pikkuhiljaa kuoren alta paljastui hyvästä kasvatuksesta kielivää herrasmiesmäisyyttä. Epäilin aluksi saamani ensivaikutelman pettäneen, kun ensimmäistä kertaa lähdimme hänen autonsa kanssa liikenteeseen. Luulin joutuvani kuskiksi, kun mies käveli avaamaan hanttarin oven. Pienen hölmistyneen hetken jälkeen, ymmärsin hänen avanneen auton oven minulle. Ai, tätä tapahtuukin muuallakin kuin elokuvissa? Pian kaikki tekemisemme oli kuin elokuvasta; mut haettiin kotoa avoautolla veneilytreffeille, kukkakimpun kera tietysti. Veneilimme kesän mitä hienoimpiin paikkoihin, hienoimpana varmasti erään ystävän mökkisaari, jossa pääsin kokemaan ainutlaatuisen koskettavan retken pieneen, metsän piilossa olevaan minikirkkoon. Hiljaisuuden vastapainoksi pääsin kiljumaan ja pelkäämään mönkijän kyydissä sekä kokemaan uskomattomat navettatanssit. Elämäni hienoimman kesän jälkeen, kylmä talvikin sujui nopeasti, seuratessani miehen puuhia. Opettelin mm. käyttämään sirkkeliä, naulaamaan naulapyssyllä ja hitsaamaan. Arkiset autotalli-illat olivat hänen seurassaan ihan yhtä huikeita kuin hienostelu viikonloppu kylpylän sviitissä.

Lopetin ensivaikutelman nimeen vannomisen ja rakastuin.

Viime kesänä kaikki muuttui, kun aloin kaipaamaan suhteellemme syvällisempää titteliä kuin pelkkä ystävyys. Yritin parhaani mukaan ymmärtää, ettei hän ollut siihen valmis. Tuntui vain käsittämättömän typerältä pitää ovea raollaan, kun luulin vieressä olevaa sielunkumppaniksi.

Leijuttuani vuoden verran pää pilvissä, pudotus oli kova, kun toinen yhtäkkiä ilmoitti seurustelevansa toisen naisen kanssa. Oltuani pari päivää shokissa, koko ”seurustelu juttu” olikin hänen mukaansa vain typerä vale. Lopetin mykkäkoulun, teimme sovinnon ja suunnittelimme käyttävämme vihdoinkin hänen vuosi sitten minulle ostaman risteilylahjakortin. Ajattelin asioiden taas järjestyvän parhain päin. Kohta pitäisin laivan siivitissä hauskaa, yhdessä parhaan ystäväni kanssa.

Pian huomasin vuoristoradassa olevan vielä matkaa jäljellä, kun mies oli muutaman päivän epätavallisen kiireinen. Yhteydenpito oli muutaman päivän kovin yksipuolista ja kun vihdoin sain häneen keskusteluyhteyden, hän ei halunnut tavata minua, vaan lykkäsi treffimme aina seuraavaan ja sitä seuraavaan iltaan…

Muutaman, ikuisuudelta tuntuneen päivän jälkeen, vihdoin ja viimein tapasimme.  Istahdettuani hänen autoonsa, sateisen mustalla marraskuulla, pitkään jatkuneella alakuloisuudella tai edes kivellä kengässä ei ollut enää merkitystä. Tärkeää oli vain se hetki, toisen hymy ja huomio. Olin taas iloinen.

Ilon ja naurun täyteisen illan päätteeksi, hän lähti ajamaan kohti kotiani.  Pitelin laukkuni hihnasta kiinni niin kovin, ettei sormissani enää kiertänyt veri. Jännittyneenä odotin, milloin hän  heittää ilmoille yökyläkutsun. Muutama sataa metriä ennen kotiani, hän päätti hiljaisuuden, mutta odotukseni eivät aivan täyttynyneet, kun hän kertoikin asuvansa nyt toisen naisen kanssa.  Voisimme kuulemma jatkaa nykyisellä linjalla, minä en vain enää olisi tervetullut heidän luokseen. Laukku tippui käsistäni ja  tunnottomuus levisi sormista sydämeen.

Kommentit (15)

Todella surullista kuulla! Paljon sinulle tsemppiä ja kyllä se kunnon mies vielä löytyy, joka ansaitsee paikan sun ja lastesi elämässä! Tsemppiä!

Jatkoa edelliseen, en siis tiedä oletteko enää fb-kavereita tän mun ihmisen kanssa mut joskus ainakin mielestäni olitte. Tai ehkä instassa. Jossain anyway. Nyt en näe enää mitään niin ei voi tarkistaa.

Hei,
kyseessä ei ole sama ihminen.

Tämä henkilö ei myöskään ole missään somessa, ei instassa tai facessa.

Oi ei! Tiedän kyllä miksi olit sinisilmäinen, annoit anteeksi, uskoit ja toivoit parasta – koska olit niin lääpällään siihen tyyppiin. Olen kokenut todella samanlaisia tunteita ja tilanteita. Kunnioitan itseäni ja tiedän oman arvoni kuten sinäkin selvästi, Mutta: rakkaus on sokeaa. Sen olen todennut itsekin. Omalla kohdallani mies pelehti julkisesti (sama työpaikka) milloin kenenkin kanssa, mutta suljin siltä silmäni ja nielin mustasukkaisuuteni ja toivoin, että hänkin syvällä sisimmässään olisi kiinnostunut Vain Minusta. Hoh, mitä harhaisen mielen kuvitelmaa. Kyllä piparia ympäröivä lihasmassa (suomeksi perse) kiinnosti kovasti, mutta muu ei sitten senkään vertaa. Tsemppiä hirveästi ja muista, pääset tuosta tyypistä kyllä yli. Minäkin pääsin, enää en huolisi. Äläkä suotta syyllistä itseäsi sinisilmäisyydestä, rakastuneena toisen kasvojen näkeminen saa kaiken aiemman paskan unohtumaan.Älä katsele sen miehen kuvia äläkä elättele ihania muistoja – sillä vain ruokit harhaisia ja vaaleanpunaisia kuvitelmia, jotka olivat vain kuvitelmaa.

Kiitos. Tuo viimeinen lauseesi on hätkähdyttävän totta. ”Älä katsele sen miehen kuvia äläkä elättele ihania muistoja – sillä vain ruokit harhaisia ja vaaleanpunaisia kuvitelmia, jotka olivat vain kuvitelmaa.”

Moikka Eve!
Tulin kommentoimaan näin ensimmäistä kertaa ja haluan kertomaan että blogisi on aivan mieletön. Tämänkin tekstin mukana elin, kuin se olisi tapahtunut minulle. Sanavalintasi on aivan nappi, lauseet täydellisen paksuja täynnä yksityiskohtia. Niin elävää tekstiä!
Kaikkea hyvää sinulle ❤️ Toivottavasti tuuli kääntyy ja lämmin tuulahdus voisi muuttaa elämääsi pysyvästi vielä jonain päivänä.

Kiitos kehuista, ihanaa saada tällaista palautetta. Toivon sinulle myös paljon hyvää!

Iän mukana sitä varmaan vähän kyynistyy, mutta silti pakko kysyä, miksi jatkoit tapailua, mikäli miehestä lapset oli niin perustavanlaatuinen ongelma?

Itsekin äitinä poistuisin varmaan treffeiltä samantien noin törkeän kommentin jälkeen (siis tuo ”markkina-arvo nolla”).

Jatkoin hänen tapaamista, koska en ajatellut hauskan pidossa olevan mitään väärää. En silloin tiennyt tunteiden kasvavan muusta kuin hyvän päivän tutusta pidemmälle.

Minulle on käynyt ihan samalla tavalla monta vuotta sitten. Eräänä päivänä näin facebookissa että mies, jota tapailin, olikin parisuhteessa toisen kanssa. Lopetin yhteydenpidon ja kärvistelin särkyneen sydämeni kanssa koko kesän, kunnes mies viestitti, että hänellä oli ikävä. Tapasimme syksyllä ja hän kertoi eronneensa. Puolen vuoden kuluttua minulle selvisi, että hän asuu edelleen yhdessä tyttöystävänsä kanssa (tästä oli toki paljon merkkejä ilmassa mutta en halunnut uskoa niitä). Kysyessäni asiasta hän jatkoi valehtelua, kunnes ei enää kyennyt kiistämään asiaa. Toivotin hänelle hyvää loppuelämää, enkä ole sen jälkeen ollut häneen yhteydessä.

Muutama viikko tapahtuneen jälkeen tapasin nykyisen kihlattuni, jonka kanssa olen nyt seurustellut 8,5 vuotta.

Jätä tuo mies omaan arvoonsa äläkä yritä löytää syitä hänen käytökselleen. Hän ei ole sinulle se oikea kumppani. Joku muu on, ja tämän kokemuksen jälkeen osaat arvostaa häntä vielä enemmän, kun hän elämääsi astuu.

Voimia viikkoosi <3

Voi että, olet myös joutunut emlkoiseen pyöritykseen. Ihanaa kuulla että kaikki on nyt hyvin ja pääsit tyypistä eroon. 8,5 vuotta on jo hieno määrä yhteisiä vuosia. Kunpa minäkin joskus..

No mitä ihmettä, miksi et olisi tervetullut? Jos kerta miehen mukaan olette vain ystäviä niin voi kai hän sinut kutsua heidän kotiin kylään ihan kuin miespuoleisia kavereitaankin. Ihme touhua. Jättäisin tuommoisen ”ystävän” ihan omaan arvoonsa.

Hyi yök, en tajua kuinka miehet voi käyttäytyä näin.
Ei mitään kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Kokemusta on omalla kohdalla kuinka mies vaihtaa toiseen naiseen ja pelailee pelejänsä vuodesta toiseen.
Stemppiä!

Kiitos. Tuntuu pahalta, että sanot hänestä noin.. Hän ei tahallaan ole tehnyt mitään väärää, meistä kumpikaan vaa ei osannut tehdä jutulle stoppia, ennen kuin oli jo myöhäistä. Mies ei ole mikään ”pelin pelaaja”, kai hän vain on niin ristiriitaisissa tunnelmissa, että päätyi loukkaamaan minua kuin vahingossa.

Vastaa käyttäjälle L Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X