Välikohtaus vaatekaupassa

Kahden raa’an rehellisen sekä kaikesta kiinnostuvan ja innostuvan pikkutyypin kanssa on kyllä mahtavaa viettää aikaa! On aika hienoa olla esikuvana pikkuihmisille, jotka näkevät minut maailman tärkeimpänä olentona ja imevät kaikki tekemiseni ja mielipiteeni itseensä. Toisinaan se on toki myös harmillinen asia, kuten tänään, kun tyttäreni alkoi vaatekaupassa riisumaan takkiaan, todeten samalla viileän rauhallisesti; ”mulla on ihan saatanan kuuma”.

lapsen piirrustus

Äiti-minä, tunsi hetkellisesti kovan piston omatunnossaan ja uskoi tapahtuneen olevan todiste täydellisestä epäonnistumisesta kasvattajana, sillä myönnän tyttäreni saattaneen poimia kirosanan tai mainitsemansa lauseen kokonaisuudessaan minulta iltseltäni. Pyrin lasten seurassa asiallisuuteen, mutta silloin kun pyrkimys ei johda täydelliseen onnistumiseen, minulta saattaa päästä sammakko.

Todettuani nopealla vilkaisulla, ettei kukaan vain ollut kuuloetäisyydellä meistä, häpeän rinnalle nousi huvitus. Naurattaa yhä edelleen, kun kelaan mielessäni sitä röyhelömekkorekkien välistä, heleällä äänellä kuulunutta saatanaa.  Mulla lienee outo huumorintaju, kun mun mielestä juuri tällaiset välikohtaukset vaatekaupassa ovat niitä hauskimpia. Kasvattaja minussa sai kuitenkin piilotettu hymyn ja kutristettu kulmat. Katsoin kiroilijaa vihaisesti ja totesin, ettei noin kuulu sanoa, ainakaan ääneen. Sitten tilanne oli ohi ja kävelimme kassalle maksamaan sitä tyttäreni pyytämää pörröpaitaa, mitä varten sinne kauppaan oli tultu.

lastenohjelmia

Vaateostosten jälkeen poikkesimme vielä ruokakaupassa, jossa satuin kuulemaan kuinka eräs mutsi totesi, ettei hänen lapsensa ollut ansainnut lauantaikarkkia. En valitettavasti kuullut syytä, miksi napero jäi ilman namia, mutta en vieläkään pysty keksimään ainuttakaan syytä, miksi minun jälkikasvuni ei olisi ansainnut viikottaista karkkipäiväänsä. Mielestäni mitään niin pahaa ei näin pieni lapsi voi tehdä, etteikö siitä selviäisi anteeksipyynnöllä ja hetkellisellä katumuksella.

Olisiko sun lapselta jäänyt pörröpaita tai lauantaikarkit saamatta?

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Just ruokapöydässä söin jotain kuopuksen jämää ja edikoinen siihen huusi ”voi vittu se oli *pikkuveljen nimi*” ? kyllä nauratti hyvin pitkään…

Avatar

Mun poika kantoi yksi päivä lelujaa sänkyyn ja osa tippui lattialle, siihen tyyppi totesi vaan ”oh shit” 😀 kyllä siinä yritin selittää 2veelle ettei niin saa sanoa mut kyl me naurettiin kans 😀

Avatar

Onko sun lapsille tulossa sisarus isänsä puolelta? Kun noissa kuvissa näyttäisi olevan piirroksia vauvasta mahassa.

Avatar

Huippupostaus taas! 🙂 Just tätä tarttin tähän iltaan. Kaamee vko takana.

Eveliina

Voi että kiitos! Ja minä tarvitsin just tätä kommenttia tähän iltaani!
Tsemppiä sulle huomiseen ja uuteen viikkoon.

Avatar

Mun lapsi jäi ilman karkkipäivää tällä viikolla. Syynä oli se, että hän potki ja löi minua. Ikää lapsella on pian 6v eli mistään pikkutaaperon uhmasta ei ole kyse. Jos tuolla lailla hölmöilee niin kyllä meillä perutaan karkkipäivä. Oli eka ja toivottavasti vika kerta, kun jouduin sen perumaan.

Voihan myös olla, että ko. perheessä lauantaikarkit ansaitaan tekemällä asiat x ja y, ja nyt lapsi ei ollut niitä tehnyt. Tai jotain.

Avatar

En vaan voi lakata tirskumasta ? Yritän olla nauramatta ääneen, etten herätä tota 1weetä, (joka ei vielä puhu) Mutta voin kuvitella itseni vastaavaan tilanteeseen tulevaisuudessa vaikka toki yritän parhaani ne sammakot puheestani karsia. Kiero huumorintaju sitten mullakin mutta kyllä tää vaan naurattaa…
Samoin kuin kummipojan, 5v. toteamus tänään telkkaria katsoessa: onpa isot tissit ?

Eveliina

Haha! Mukava kuulla jos tekstistäni ja Adeliinan lausahduksesta oli iloa. Hauska tuo sun kummipojan toteamus myös, lasten jutut on parhaita!

Avatar

Meillä ei ”rankaista” ottamalla pois jotain ns etukäteen sovittua normia. Ihan vaan koska emme miehen kanssa ottaisi omiakaan etukäteen suunniteltuja kivoja juttuja pois, miksi siis lapsiltakaan. Ei virheistä tarvitse lasta nöyryyttää ja muistuttaa montaa kertaa ja koko päivää, en hyväksyisi esim mieheltäni/esimieheltäni tai vastaavalta jatkuvaa muistutusta jostain epäonnistumisestani. Yritän aina soveltaa tilanteen omaan elämääni, vaikka miettien työelämän kautta asiat. En laita lastani jäähylle, koska en hyväksyisi semmoista kohtelua itseäni kohtaan työyhteisössä omista virheistäni jne. Lapsetkin on ihmisiä, ei niitä kuulu ruotia ihmisiksi

Eveliina

Allekirjoitan sanomasi täysin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä