Kerään materian sijasta kokemuksia

Teksti

Esitelmöidessäni ostamastani kämpästä, sukulaiseni kysyi minulta paljonko asuntooni kuuluu varastotilaa.  En osannut vastata, koska en ollut ajatellut asiaa lainkaan. Välittäjä taisi asuntoesittelyssä mainita jotain varastosta, mutta en muista mitä, sillä en kokenut asiaa tärkeäksi. Viimeisimpään kerrostaloasuntooni kuului häkkivarasto, mutta eteeni ei koskaan tullut tilannetta, jolloin minun olisi ollut tarvetta selvittää sen sijaintia. En ymmärrä lainkaan tavaroiden suureellista ja pitkäaikaista varastoimista. Mitkä ovat sellaisia tavaroita, joita ei voi heittää pois, vaan ne on kuitenkin varastoitava, vaikka niitä ei tarvita? Millä tavalla se tavara ketään siellä varastossa ilahduttaa? Itse en saisi unta, jos mulla olisi tavaraa pullisteleva varasto. Jos uuteen asuntooni kuuluu varastotilaa, niin todennäköisesti koko omaisuudestani sinne päätyvät säilytykseen ainoastaan lasten polkupyörät, käyttökertojen välillä.

Onko minulla ongelma?

Joskus laatikoita roinasta läpikäydessäni, mietin mahtaako toimintaani ohjata pakko-oireinen häiriö. Saan valtavaa tyydytyksen tunnetta siitä, kun löydän tavaran, mitä en enää tarvitse ja pääsen hankkiutumaan siitä eroon. Voin viihtyä pitkiäkin aikoja tavaroita tutkien ja pohtien mistä voisin luopua. Minusta ei ole koskaan tuntunut vaikealta lahjoittaa tavaraa eteenpäin tai heittää sitä roskiin. Edes saaduilla lahjoilla ei ole minulle niin suurta tunnearvoa, että ne saisivat jäädä kotiini ilman käyttötarkoitusta tai todellista tarvetta.

Aikaisemmin ajattelin, että olen vain sellainen massan mukana minimalismitrendiin hurahtanut, mutta keskustellessani aiheesta hiljattain äitini kanssa, sain tietää hänen harrastaneen nuorempana aivan samanlaista, järjestelmällistä laatikoiden ja kaappien läpikäymistä kuin minä. Ymmärsin tämän tarpeen kumpuavan minuun jostain hieman syvemmältä kuin lifestyleoppaista. Äitini on sittemmin hieman rauhoittunut, mutta hänenkään kodissa ei juurikaan mitään extraa nurkissa pyöri. Täytyy sanoa, että olen todella kiitollinen, etteivät vanhempani sitten joskus jätä jälkeensä mitään jäätävää raivausta vaativaa kuolinpesää.

reseptikirja

Äidiltä saadulle reseptikirjalle mulla ei ole käyttöä. Tämä on varmaan ainut mun säilyttämä sellainen ”ehkä kuitenkin joskus…” esine.

Saako kastekynttilät heittää helvettiin?

Minua ei ole jälkeenpäin kaduttanut mistään tavarasta luopuminen. Ainoastaan lasteni kastekynttilöiden pois heittäminen mietitytti. Pitelin kädessäni puoliksi poltettua, sydän katkeamaisillaan olevaa kynttilää ja pohdin mitä iloa siitä enää kenellekään on. Tiesin että kynttilää pitäisi ilmeisesti polttaa rippipäivänä ja että sillä on jokin hengellinen merkitys. Päättelin kuitenkin, että jos en kerran tiedä tätä merkitystä, niin en taida olla tarpeeksi uskonnollinen, jotta kynttilät olisi välttämätöntä säilyttää. Heitin kynttilät veks! Lasten rippipäivinä meillä palavat sitten jotkut random-kynttilät.

Mitä ylimääräistä omistan?

Minunkin kodista löytyy turhaa. Minulle on kertynyt melko paljon ihon ja hiusten hoitotuotteita. Nämä eivät kyllä oikeastaan ole ylimääräistä kamaa, sillä ne ovat avaamattomia tuotteita, jotka odottelevat että entiset kuluvat alta pois. Näiden lisäksi olen säilyttänyt vanhentuneen passini, koska näytän kuvassa ihan apinalta ja sitä on joskus hauska katsella. Minulla on yksi sellainen mappi, johon olen kerännyt pieniä muistoja matkanvarrelta, kuten jotain hauskoja lippulappusia, päiväkirjamerkintöjä sekä mm. yläasteaikaisen fysiikankokeen, josta olin saanut arvosanan 4½. Itse aikoinaan väärensin kokeeseen huoltajan allekirjoituksen ja halusin säästää kokeen muistona, jotta sitten kun omat lapseni mokaavat, muistan olleeni itsekin joskus erehtyväinen. Pointti kuitenkin oli se, että minulla on  säilössä yksi mapillinen periaatteessa turhaa, mutta kuitenkin minulle tärkeää ja minua ilahduttavaa, ylimääräistä tavaraa.

muistojenmappi

Mitä hyvää minimalismissa on?

Viimeisin muuttoni sujui mukavasti. Saavuin työpäivän jälkeen kotiin, pakkasin tavarat porukoilta lainattuihin IKEA-kasseihin ja kahteen matkalaukkuuni. Kannoin tavarat autoon ja kuljetin uuteen osoitteeseen. Koko hommaan kului aikaa muutama hassu tunti, sillä kaikki irtotavarani mahtuivat mukavasti yhteen pieneen Fiestaan.

Helpon muuttamisen lisäksi vähäisen tavaramäärän omistamisessa on paljon muitakin hyviä puolia kuten se, että kotiin valikoituu helpommin laadukkaita, aikaa kestäviä tavaroita, joista tulee pidetty paremmin huolta. Omistan paljon mielummin yhdet hyvälaatuiset nahkanilkkurit, joita rasvailen ja kiillottelen, kuin että omistaisin viidet halpiskengät, joista jokaiset kestävät vain sen yhden kauden. Kun kotiin ei halua ylimääräistä roinaa, hankinnat ovat suunnitellumpia, eikä kaupasta tartu niin helposti mukaan heräteostoksia. Ylimääräisenä ilona siinä sivussa säästyy myös rahaa. Niin ja kaikkein parhaimpana asiana; kun tavaraa on vähän, niille kaikille on oma paikkansa, mikä taas edesauttaa aivan valtavasti kodin siistinä pysymistä.

Tavarasta voi usein olla hetkellistä onnea, mutta harvemmin se oikeasti vaikuttaa kokonaisvaltaiseen onnellisuuden tasoon. Itse pärjään hyvin pienellä tavaramäärällä ja huomaan niiden ei välttämättömien tavaroiden tuottavan minulle helposti ilon sijasta ahdistusta. Vaikka minulla on jopa moneen lapsettomaan sinkkuihmiseen verrattuna vähäinen määrä tavaraa, niin minulta ei silti puutu mitään!

matkatuliainen

Nämä mun kämppikseltä saadut sysirumat tuliaiset ovat vielä toistaiseksi välttyneet roskikselta. Saa nähdä selviävätkö ne vielä uuden kodin jääkaapin oveen…

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Kiinnyn tavaroihin, mutta olen opetellut luopumaan ja se on ihanaa puuhaa, vitsi kun saa kaappeihin tilaa!!
Luopuminen ei ole aina helppoa kun voisi pitää luennon siitä mistä mikin on hankittu tai keneltä olen saanut, muistan esim. rippilahjaksi saatujen keittiövälineiden antajat jne… niin ja niistä rippijuhlista on aikaa…….. ?

Reseptikirja on aivan ihana idea – suvun ja perheen reseptit <3 älä ikinä heitä pois!!

Avatar

Meillä on iso koti ja ihan liikaa tavaraa. Olen ”kasaihminen”, jonka koti ei koskaan ole siisti. Tavarasta luopuminen on vaikeaa, enkä koe usein suurtakaan tarvetta käydä kasoja läpi ja heittää turhaa pois.
En ole trendikäs, mutta hyväksyn itseni tällaisena epätrendikkäänäkin. Konmari ei ole minua varten.
No, mitä hyvää on jemma-kaapeissa ja varastoissa? Kuten jo itse huomasit, jonkun on omistettava ne Ikea-kassit, joita te muut voitte lainata. Tai juhlamekko tai -kengät. Löytyy!
Kun on tarve ommella tai askarrella (lapsilla tai äidillä), koota huonekalu tai polkupyörä, järejstää isot juhlat, neuloa sukat, opettaa lasta virkkaamaan tms. niin kyllä vaan, täältä löytyy. Ihan omasta takaa. Minusta on ihan hienoa, että kotoa löytyy piparkakkumuotit jouluksi ja rosettirauta vapuksi. Vaikka noita ei käytettäisikään kuin yhtenä sesonkina vuodessa. Varastoista löytyy nappi tai paljetti kadonneen tilalle.

Ehkä eroa löytyy myös muusta tyylistämme elää. Meillä vietetään paljon aikaa kotona. Pelataan korttia tai lautapelejä, tehdään käsitöitä, luetaan, asiarrellaan, kutsutaan vieraita jne. En voisi kuvitella meneväni työpäivän jälkeen ”hengailemaan” muualle kuin omaan kotiin. Ja täällä ne hengailevat omat lapsetkin ja heidän kaverinsa. Hyvin mahtuvat pinojen, kasojen ja tavaran joukkoon.

Eveliina

En ole ennen kuullut termiä ”kasaihminen”. 😀 Hauska sana! Itse en sitten taida olla kasaihmisiä. Onpa hienoa, että meitä on niin monenlaisia; kasaihmisiä ja ”hengailijoita”. Tarkoitukseni ei ollut tekstilläni sanoa että te kasaihmiset teette mitään väärin. Halusin vain valoittaa vain omaa ajatusmaailmaani.

Avatar

Täälläkin yksi tavaroiden keräilijä! itseänikin tavaramäärä tietyllä tavalla ahdistaa, ja tuntuu että sitä kerääntyy koko ajan lisää varsinkin kun on lapsi perheessä.. Vanhempanikin säilyttävät KAIKEN (sitä odotellessa että aika heistä jättää ja saamme käydä ison omakotitalon läpi..), joten ehkä nämäkin ovat opittuja tapoja, kuten itsekin sanoit?

Mutta säilytän tavaraa useasta syystä. Myönnän suoraan, että kiinnyn helposti tavaraan ja niillä on usein tunnearvoa. Toinen on se, että toisaalta ärsyttää heittää hyvää tavaraa josta on maksanut rahaa pois vaan sen takia, että jostakin pitää nyt luopua. Lahjat ovat hankalia juttuja, sillä en viitsi van heittää pois jotakin jonhon joku muu on laittanut rhaa ja ostanut juuri minulle.

Onneksi hankin myös paljon tavaraa kirppikseltä: niiden kierrätys tuntuu helpommalta. Lastenvaatteita ostan usein uutena ja niistä en sitten raaski luopua. Leluista voisinkin luopua sillä ne vaan lojuu tiellä, mutta toistaiseksi en ole keksinyt kenelle ne kipata. 😀

Eveliina

Juu, mä uskon että voi olla myös opittuja tapoja varmasti.:) Kirppis on mahtava paikka! Ehkäpä voisit sitä kauttaa koittaa laittaa juurikin noista lasten vaatteita eteenpäin? Kun saa pienen summan kukkaroon, niin luopuminenkin on helpompaa?

Avatar

Mä oon samanlainen. Käyn jatkuvasti kaappeja läpi ja etsin tavaraa mitä voin laittaa eteenpäin. Kaapeissa on paljon tilaa. Vaatteita, pyyhkeitä ja petivaatteita on sopiva määrä. On ihanaa ettei tulevassa muutossa ole paljoakaan tavaraa kannettavana.

Eveliina

Muuttamisen helppous <3

Avatar

Meilläkään ei turhaa roinaa säästellä. Tai koriste-esineitä tai epämieluisia lahjoja. Mutta varastoon päätyy auton kesä- tai talvirenkaat, sesonkiin sidotut harrastusvälineet (luistimet, sukset, pulkat), kesällä siellä on koko perheen toppavaatteet ja talvella pylvästuuletin.
Ei sielläkään mitään turhaa ole, mutta esim stigaa tai suksia en säilyttäisi vuoden ympäri eteisessä.

Eveliina

Nuo ovatkin juuri oivallisia asioita varastoida! Ennemminkin tuossa kauhistelin sellaisia varastoja, minkä sisällöstä kukaan ei enää ole perillä 😀

Avatar

Tosi kiva postaus! Itse oon aika samanlainen kun sä tai tohon ainakin pyrin. Turha tavara vaan ahdistaa ja tuntuu hyvältä kun saa heittää/lahjoittaa jotain pois!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä