eveliina matilda - Banneri

Tämä on historiallinen hetki, sillä luet parhaillaan blogini (lähes) ainutta reseptipostausta! Olen viimevuodet vältellyt ruuanlaittoa erittäin hyvällä menestyksellä, mutta nyt muuton jälkeen, olen ottanut uuden keittiön haltuuni!

Viime viikolla vavisutin puutaloidyllimme rauhaa, sillä kokkailuistani aiheutuneen savun takia, korttelissamme kaikui muutaman minuutin palovaroitin-konsertti. Säntäilin huutava palovaroitin kädessäni ympäri asuntoa, kun en tiennyt kuinka laite hiljennetään. Yritin tukahduttaa piipityksen peittämällä laitteen tyynyllä, samalla kun ruoka paistui yhä kiivaammin liedellä… Lopulta ymmärsin ottaa palovaroittimesta patterit pois, mutta ruuan kannalta oli jo liian myöhäistä. Sitkeästi kuitenkin söimme tuotosta (-jota en enää tässä kohdassa kehtaa kutsua ruuaksi) ja yllätyin miten kala voi olla pinnasta musta, mutta sisältä jääkylmä. Lapset eivät pyytäneet lisää. Kumma juttu.

ruusukaalicurry

Ruusukaalicurry

En kuitenkaan lannistunut kala&muusi -episodista, vaan jatkoin harjoittelua. Onneksi, sillä tästä tuli mun uusi lemppari arkisafka.

Kävelin ruokakaupassa kori käsivarrella keikkuen. Olin ahdistunut ja hukassa, kuten aina kaupassa käydessäni, sillä tälläkään kerralla en ollut tehnyt minkäänlaista suunnittelutyötä tai ostoslistaa. HeVi-osastolla harhaillessani näköpiiriini osui kutsuvan näköinen paketti, täynnä pieniä ruusukaalipalleroita. Muistelin ystäväni kokanneen minulle joskus ruusukaalista kastiketta, johon tuli kookosmaitoa ja currya. Kolmen aineksen kastike tuntui liian yksinkertaiselta, joten päättelin ruokaan menevän lisäksi myös sipulia, sillä sitä menee aina kaikkialle.

Sitten itse kokkaukseen:

Pistin pannulle voita ja pilkoin perään yhden sipulin. Muille aloitteleville kokeille vinkkinä, että sipuli kannattaa pilkkoa ennen kun voin heittää pannulle. Sillä sipulin pilkkomisessa tuli jäätävä paniikki, kun samaa aikaa vieressä tirisevä tulikuuma voi alkoi muuttua ruskeaksi. Lopulta hermoni ei enää kestänyt silputa sipulia hienoksi, vaan sipulisilppu vaihtui sipulilohkoiksi.

Sipulisilpun ja sipulilohkojen kuullottuessa, pesin ruusukaalit, leikkasin kannat pois ja halkaisin isoimmat pallerot. 

Ruusukaalit sipulin kaveriksi pannulle ja perään kookosmaito (tai ruokakerma) sekä mausteet. Tähän sopii varmasti kumpi vaan; currytahna tai perinteinen curryjauhe. Laitoin lisäksi suolaa, mutta muuta tämä ei mun makuun vaatinut.

ruusukaali

Tykkään että ruuassa on pureskeltavaa, joten en mitenkään turhan kauaa pehmennellyt ruusukaaleja. Tuohon kylkeen keitin vielä jotain super-pika-riisiä ja koko setin tekemiseen meni ehkä vajaa vartti. Tuli tosi hyvää! Lapset söivät mielellään, vaikka tosin nuo mun nyt syövätkin ihan mitä vaan. Tästä kasvisruuasta ei ainakaan mulle tule yhtään sellainen jotain puuttuu olo, mikä joskus lihattomista ruuista tulee.

Kokkaan aina ilman reseptiä, koska ainut ilo minkä ruuanlaitosta saan, on se oman luovuuden käyttö, kokeilu ja intuitioon luottaminen. Ohjeen seuraamisen sijaan on mukavampaa heitellä pannulle tavaraa oman fiiliksen mukaan. Ohjetta seuratessa alkaa vain harmittaa, kun puolet aineksista puuttuu ja paistoaika venyy vahingossa yli.  No, harmitti vähän ne palaneet kalatkin, mutta sellasta mun keittiössä on; 50/50 mahdollisuus onnistua ja epäonnistua.

Oishan tuohon kylkeen voinut vielä vääntää jonkun salaatin tai lisukkeet, mutta ei lähdetä heti tavoittelemaan liian kunnianhimoista suoritusta. Olin tyytyväinen näinkin!

Kommentit (4)

En tiedä onko kukaan aiemmin tästä sanonut, mutta sun postaukset ei oo päivittynyt Blogloviniin sitten helmikuun! Seuraan sen kautta blogeja ja nyt satuin avaamaan blogisi ig:n kautta ja huomasin, että olen missannut ja paljon. Onneksi nämä kerkeää lukea jälkikäteen, olinkin ihmetellyt miksei sinusta ole kuulunut enää mitään. Olet yksi suosikeistani, joten ihanaa ettet ollutkaan lopettanut niinkuin luulin! 🙂

Näyttää hyvältä ja juttu oli tosi symppis! Tolleen mäkin häsellän 😀

Hei, tosi harmi! Kiitos tiedosta, muutkin ovat kertoneet samaa. En tiedä mikä siinä on vikana, olen koittanut selvittää asiaa tuloksetta..

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X