Tässä minä taas olen, niin kuin olen pian jo kolme vuotta ollut; yksin

Teksti

”M” oli mukavaa seuraa, komea ja kunnollinen, mutta ei minun sielunkumppanini. Hän todellakin herätti kiinnostukseni ja sai minut viihtymään. Kävi kuitenkin niin, kuin on käynyt ennenkin; kiinnostun todella kovin, mutta mitä paremmin opin tuntemaan toista, sitä tuntemattomammalta hän alkaa tuntua. Kun alkuihastuksen tilalle piti astua oikeita tunteita, ymmärsin jälleen kerran, että sydämeni kuuluu toiselle. Toiselle, joka tuntuu tiimikaveriltani, parhaalta ystävältäni sekä sielunkumppaniltani ja jonka olen yksipuolisten tunteideni takia viimeisten kahden vuoden aikana yrittänyt useamman kerran unohtaa. Tämä viimeisin tapailusuhteeni opetti minulle, että jos en voi olla rakastamani ihmisen kanssa, en voi olla kenenkään kanssa.

Elän ihanien lasten ja täydellisen, upean suvun ympäröimänä, mutta sydämessäni olen yksinäisempi kuin koskaan. Suurin haaveeni on aina ollut perhe ja parisuhde. Ehkä minulle annettiin vain se yksi mahdollisuus silloin lasteni isän kanssa. Ymmärsinkö sillon nauttia siitä? En tiedä, sillä muistot niistä ajoista alkavat hälventyä ja pienet jutut unohtua. Se on kuitenkin positiivinen asia, sillä ehkä muutaman vuoden päästä alan unohtaa tämänkin yksipuolisen rakkaudenkohteen. Ehkä.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Yksipuolinen rakkaus on siitä hyvä että toinen on aina täydellinen ja ei voi tehdä virheitä, kun elää vain mielikuvana omassa mielessä. Mä haaveilin vuosia miehestä, hassasin pari suhdetta koska tää mies oli ”se oikea” mulle, ja kun lopulta yli 5v haaveilun jälkeen oltiinkin yli vuosi yhdessä, tajusin että olin rakastunut siihen miksi olin hänet päässäni kuvitellut. Tosiasiassa, hän ei välittänyt musta niin paljoa ja olin säälittävän onnellinen pienistä huomionosoituksista ja tein kaikkeni ollakseni hänen mieleensä ja aina valmis tapaamaan kun hän tahtoi. Yhdessäoloaikana huomattiin että haluttiin parisuhteelta ihan eri asioita ja että toimittiin paremmin kavereina. Tapasin nykyisen mieheni pian tämän suhteen jälkeen ja oli jopa vaikea tottua siihen tunteeseen että joku rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa, mikä on ihan absurdia, koska sellastahan sen kuuluu olla. Mun ainoa neuvo on, että tee itse kuin neuvoisit ystävää tai siskoa, tuskin niille sanoisit että ”wau huikee tyyppi, jatka ihmeessä roikkumista ihmisessä joka on teoillaan tehnyt selväksi ettei halua sua!”. Lopeta haaveilu ja muistelu ja muistojen kultivointi, ja katso eteenpäin 🙂

Avatar

Olipa kaikessa surullisuudessaan ihana postaus. Toivon sinulle sielunrauhaa, kuulostaa typerältä, mutta muutakaan sanaa en keksi sille, että pystyisit olemaan onnellinen ja tyytyväinen tilanteeseesi nyt huolimatta parisuhdestatuksestasi. Vaikka tiedän, että se on vaikeaa. Rakkautta en halua toivottaa, koska jos sitä ei tulekaan, saattaa se tuntua entistä pahemmalta.

Eveliina

Ihana viesti. Kiitos. Sielunrauha kuulostaa just täydelliselle

Avatar

Jos nyt yhden neuvon osaan antaa, niin usko pois, ei kannata antaa valtaa tuolle saavuttamattomalle. Niin kauan, kuin myönnät (julkisestikin), että hänellä on sinuun valtaa ja vara valita, niin kauan löysässä hirressäsi riiput.
Minä tiedän.
Jätin oman löysän hirteni liki 20 vuotta sitten. Poistin puhelinnumeron, en vastannut enää kepeäänkään sähköpostiin.
Ei siksi, etten olisi epätoivoisesti halunnut, vaan siksi, että lopulta minun oli vain pakko tehdä niin.

Asia on kipeä vieläkin, vuosienkin jälkeen. Ensin selvisin siitä vihalla ja kiukulla, vuosien myötä järjellä ja sillä kaikella muulla, mikä elämäni täyttää. En ole koskaan miestä sen jälkeen kohdannut, sillä pelottaa. Pelkään edelleen, että yksikin ilme, ele tai kaunis sananparsi saisi taas vallan minussa. Tuskin tai todennäköisesti ei. Mutta en näe mitään syytä siihen, miksi ottaisin moisen riskin.

Sen verran olen antanut itselleni ”siimaa”, että myönnän tuo vaiheen elämässäni, nuo hetket ja tunteet aidoiksi ja oikeiksi, vaalimisen arvoisiksi aarteiksi. Ne on eletty, nähty ja niistä saa olla kiitollinen. Takaisin ne eivät tule.

Leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä, sanotaan. Tai uusia tuulia.
Suosittelen sinua tekemään omasta elämästäsi parasta mahdollista, mitä vain voit itse itsellesi siitä rakentaa. Ja lapsillesi tietysti myös.
Voit olla illinen lapsistasi – ainakaan sinulla ei ole kiirettä löytää miestä saadaksesi perheen. Sellainen sinulla jo on. Keskity olemaan itsellesi se kaikken parhain versio itsestäsi: lempeä, innostunut, rakastava ja hyvää huolta pitävä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä