Elän kuukauden 200 eurolla

Teksti

Kerroin edeltävän kirjoitukseni sivulauseessa, että talouteni taitaa olla elämässäni ainoa kontrollissa oleva asia. Aihe ansaitsee tulla sivulauseesta pääaiheeksi, sillä koen tällä hetkellä suurta mielenkiintoa sitä kohtaan.

Kulutustottumukset kuriin

Maltillisempi (ja näin ollen ekologisempi) kulutus sekä ruokahävikin ja ostosten vähentäminen ovat oman varallisuuden kartuttamisen positiivisia sivuvaikutuksia.

Ostin tammikuussa asunnon, jonka remontointiin ja miellyttäväksi sisustamiseen käytin rahaa. Tämä oli minulle selviö, sillä ympäristön muokkaaminen itseni näköiseksi on minulle henkisesti hyvin tärkeää. Kun koti on raikas ja selkeä, minun on helppo keskittyä muihin asioihin, – kuten esimerkiksi säästämiseen. Uskon asunnon yleisilmeen päivityksen myös kohottaneen asunto-osakkeeni arvoa.

Nyt koen olevani pisteessä, jossa olen tyytyväinen ympäristööni ja haluni katkaista materian hankkimisen kierre, on suurempi kuin haluni uudistaa. Miksi en laajentaisi tuota halua muuhunkin kulutukseen, kuin vain sisustustavaraan ja huonekaluihin? Miksi minulla ei muka ole mitään päälle pantavaa, vaikka vaatekaappini on täysi? Miksi haluan koko ajan lisää, vaikka minulla on jo tarpeeksi, ihan kaikkea? Näiden kysymysten herättelemänä, ryhdyin toistaiseksi voimassa olevaan ostolakkoon. Aiemmin tehty, useiden eri palveluiden käytön karsiminen ei ole laskenut elämänlaatuani lainkaan, enkä usko näin käyvän myöskään tavarahankinnoista kieltäytymisen kohdalla. Heinä-elokuun taitteessa tehty päätös on jo nyt saanut minut oivaltamaan, että saan enemmän mielihyvää ostamatta jättämisestä kuin ostamisesta. Tarkoitukseni ei ole lakkoilla loppuelämää, vaan havahtua siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja kuinka tehdä siitä tärkeästä taloudellisesti kestävää.

Kuukausibudjetti

Mistä keksin 200 euron budjetin

Keksin 200 euron määrän siitä, että jokin budjetti oli vain asetettava. Jollekin summa saattaa olla ruhtinaallinen, minut se haastaa tiukille. Toivon äärimmäisen niukan budjetin olevan vaikuttava herätys säästeliääseen elämäntyyliin. 200 euroa tuntui summalta, joka sulaa älyttömän nopeasti esimerkiksi tavarahankintoihin sekä ravintoloihin, mutta jolla voi huolellisella ruokaostosten tekemisellä pärjätä yllättävänkin pitkälle.

Kuinka saan rahan riittämään

Kuukauden ensimmäisenä päivänä maksan tililtäni asuntolainan lyhennyksen korkoineen, taloyhtiön vastikkeen sekä kuukausittaiset laskut, joita ovat sähkölasku sekä lasten päivähoitomaksu. Siirrän myös harvemmin maksettavien autoverojen sekä vakuutusten kuukausikohtaisesti jaetun summan suojaan erilliselle tilille, jossa raha sitten odottelee valmiina saapuvaa laskua. Pakollisten menojen lisäksi maksan käyttövaratililtä vain auton polttoaineen, johon minulta menee joitakin kymppejä kuussa.

Koko kuukauden ruokamenot, sekä mahdolliset hygieniatarvikkeet hoidan 200 euron suuruisesta käteiskassasta.  Kun rahaa on lompakossa juuri se x-määrä, jonka yli ei yksinkertaisesti voi kuluttaa, alkaa kertakäyttöisten tiskirättien vaihtaminen vuosia kestäviin bamburätteihin tuntumaan merkitykselliseltä. Pullojen palautus ja pieneksi käyneiden lastenvaatteiden myyminen tuntuu lähes lottovoitolta, kun eurot kilahtavat niukan talouskassan jatkeeksi. Voin koittaa suunnitella ruokabudjettia exceliin, keräillä ostoksista kuitteja myöhempää tarkistelua varten sekä asettaa käyttötililleni vaatimuksia, mutta kaikkein parhaiten hahmotan rahaa ja sen kulutusta jäädyttämällä Visan itseltäni ja elämällä pelkällä käteisellä.

Olen nyt elänyt asettamani budjetin rajoissa seitsemän päivää. Rahaa lompakossani on jäljellä 158 euroa ja viisi senttiä. Näistä seitsemästä päivästä lapset ovat viettäneet kanssani viisi, joten rahaa on mennyt ruokaan hieman enemmän kuin mitä minulla menee yksinäni. Olen tyytyväinen ensimmäiseen viikkoon ja odotan innolla tulevia viikkoja sekä penninvenytys-tilanteita.

Raportoin tänne sitten kuun lopussa kuinka tämän 2oo euron budjetin ja ostolakon kanssa oikein kävi! Toivottavasti tekin saisitte inspiraatiota tarkastella kulutustanne ja ehkä ryhtyä kanssani ostolakkoon. Olisi mukava vaihtaa aiheesta ajatuksia!

Kommentit

34 kommenttia
Eveliina

Moikka!
Mä teen asiasta yhteenvedon. 🙂

Mielenkiintoista! Itse en tuohon kyllä ikinä pystyisi mutta jään innolla odottamaan miten sinulla meni ja ehkä siitä saan jotain mietittävää itsellekin! 🙂

Olis kiva tietää mikä sun kokonaisbudjetti on, jos kaikki menot lasketaan. Mutta tietysti ymmärrän jos et halua kertoa.

Oispa tosi mielenkiintoista koittaa elää tuolla 200 eurolla käyttörahaa. En osaa yhtään sanoa, olisiko helppoa vai vaikeaa. Suurin osa rahoistani menee totta kai laskuihin (auto, bensa, talo, sähkö, jätehuolto, vesi, puhelin, netti, sali) mutta itseasiassa minulla ei ole hajuakaan, paljonko minulla menee rahaa muuten! Itselleni en juuri mitään omasta mielestäni ainakaan osta, mutta kalliseen harrastukseen menee paljon rahaa (treenimaksut, kisamaksut, varusteet). 200 euroa tuskin riittäisi. Ja siihen vielä ruoka ja välttämättömyystarvikkeet päälle, apua!

Musta on niin ihanaa nähdä aina kun joku nainen uskaltautuu puhumaan rahasta! Raha-asioista puhuminen tuntuu olevan Suomessa ihan valtava tabu. Okei, ei kenkään tarvitse julkisesti kertoa palkkaansa tai velan määrää, mutta mua ainakin kummastuttaa se miten rahasta puhuttaessa ihan vain yleisellä tasolla, moni yrittääkin vaihtaa puheenaihetta. Itse ainakin puhun mielelläni säästämisestä ja sijoittamisesta, koska samalla voi vaihtaa vinkkejä ja oppia toiselta jotain uutta.

Suomessahan se nimenomaan ei ole tabu ja rahasta puhutaan koko ajan.

Hei tosi hyvä aihe! Itse olen kanssa tarkastellut kulutuksiani ja minulla meneillään elokuu etten osta yhtäkään vaatetta (kaappi täynnä). Ruokabudjetinkin olen ottanut tarkastukseen. Tsemppiä sullekkin!

Hyvä aihe ja kiinnostavaa kuulla, miten onnistuu.

Itsestäni tuntuu, että _aina_ silloin, kun olen koettanut elää esim. juuri yhden kuukauden minibudjetilla, ilmaantuu kaikenlaisia yllättäviä pakollisia menoja: lapsi sairastuu (ja esim. lääkkeisiin menee rahaa), kännykkä hajoaa tms, mikä tarkoittaa sitä, että viimeistään puolivälissä on pitänyt turvautua säästötiliin. En tiiä sitten, onko kyse Murphyn laista, vai meneekö tuollaiset menot normaalisti ohi ilman, että niitä sen kummemmin ajattelisi 🙂

Etkö sä maksa itse puhelinlaskua, nettiä jne? Jos sulla on maksettavana päivähoito ja sähkö vaan kuukausittain. No eipä se varmaan ketään haittaisi jos joku muu makselisi kuluja, jäisi sillä tavalla enemmän rahaa muuhun käyttöön.

Eveliina

Mitäköhän tarkoittaa ne: ”ja niin edelleen”? Ei, minulla ei ole muita laskuja kuin sähkö ja päivähoito.
Minulla ei ole kotona nettiä mistä maksaisin.
Puhelimella käytän ilmaista whatsappia, joten puhelinlaskuni koostuu kuukausittain vain muutamasta eurosta. Tämän muutaman euron laskun maksavat vanhempani. Olen siitä erittäin kiitollinen, vaikkakaan lasku ei omassakaan taloudessani juurikaan vapauttaisi rahaa ”muuhun käyttöön.”

Mikä ja millainen liittymä sinulla on puhelimessasi? Vaihdoin itse juuri liittymää ja kilpailutin paljon ja halvimmillaan (riittävän nopean) netin sisältävä liittymä oli 16,90€. Ja netti liittymässäsi on oltava kun WhatsAppia käytät ja oletettavasti teet myös postaukset/somejutut kännykällä jollei kerran nettiä muuten ole maksettavana? Mites lasten vaatteet ja kengät yms, saatko/ostatko niitä käytettynä? Itsellä menee niihin aika lailla rahaa kun nuo mukulat kasvaa sitä tahtia että joka vuodenajalle täytyy ostaa taas isompaa säänmukaista vaatetta…

Eveliina

Mulla on joku ikuisuuden vanha liittymä, kympin luokkaa. En kirjoita postauksia kännykällä, vaan jaan netin kannettavalle silloin kun julkaisen tekstin. En tiedä kuinka nopea netti mulla on, ei mikään huippu.
Kuukaudessa nuo lapset nyt eivät kasva niin, että täytyisi ostaa vaatteita. Kyse on siitä, että yritän elää tämän kuukauden 200 eurolla. Kuten tekstissä sanoin; ostolakossa olen niin pitkään, että jotain oikeasti tarpeellista tarvitaan (=lapset tarvitsevat hankintoja). Tällä hetkellä mitään ei tarvita. Yhtälailla myös lasten isä hankkii lapsille heidän tarvitsemiaan asioita.

Sairastuttuani jouduin pakon edessä tilanteeseen, jossa minulla on pienet tulot (sairaseläke). En voi vaikuttaa tuloihini tekemällä esimerkiksi extratöitä, vaan nyt on pärjättävä sillä, mitä tulee.
Koska kuitenkin optimistisesti oletan, että työelämästä syrjäytyminen on kohdalla i vain väliaikaista, en ole halunnut lähteä karsimaan perheen elämästä sellaisia kuluttaviakin elementtejä, kuten esimerkiksi asunto tai auto. Näillä tuloilla omakotitalossa asuminen ei tietenkään olisi järkevää, mutta pelkän sairauden takia en toisaalta koe mielekkääksi kääntää lasten elämää ja elinpiiriä täysin ympäri.

Meillä ruokamenot yritetään pitää pieninä. Tosin, kun taloudessa asuu jo teini-iän saavuttaneita lapsia, ruokaa kului ihan hulluja määriä. Niinpä on pyrittävä tekemään mahdollisimman paljon itse, käytettävä mahdollisimman vähän niitä kalliita lihoja jne.
Lisäksi nuo samaiset kasvavat nuoret tarvitsevat isompia kenkiä ja vaatteita lähes kuukausittain. Kyse ei ole edes tyylistä tai muodista, vaan ihan reilusti oikean kokoisista vaatteista.

Lasten harrastuksista pitäisi tinkiä, jos elämä eläkkeen varassa jostain syystä pitkittyisi. Harrastuksiin, harrastelineisiin ja perheen lemmikkieläimiin menee uskotommoman paljon rahaa. Usein muuten juuri näin elokuussa ja tammikuussa harrastuskausoen vaihtuessa.

Sähkön, veden, jätemaksun ja asuntolainan lisäksi maksetaan usempaa puhelinliittymää, vakuutuksia ja tietysti näitä omia sairaalamaksuja ja lääkärikäyntejä.

Kiinnostava aihe!

Niin kyllähän sitä varmasti säästää ruokakuluissa, kun vie itsensä ja lapset syömään useasti viikossa vanhempiensa luo, kuten sinä monien postauksien perusteella taidat tehdä. Ei 200 e riitä mitenkään kolmen ihmisen ruokkimiseen kuukaudessa, kun siihen lisää vielä hygieniatarvikkeet kuten wc-paperit ym. lasten tarvitsemat asiat, ilmeisesti vanhempasi maksavat nekin. Tai sitten elätte pelkillä iduilla, vedellä ym., lihaa ja kalaa ei ainakaan tuolla summalla montaa kertaa osteta kuukaudessa, ainakaan normaalihinnalla. 😀

Eveliina

Ihanaa, että aihe herättää keskustelua!
En vie lapsiani ja itseäni useana kertana viikossa vnhemmilleni syömään. Laitamme usein sukuni kanssa yhdessä ruokaa, jolloin kaikille ollaan jaettu mitä kukakin tuo paikan päälle. Maksan kyllä oman osuuteni, toki kimpparuuanlaitto tuntuu tulevan edullisemmaksi, kuin että kaikki raaka-aineet ostaisi itse. Suosittelen sinullekin tällaista ystävien tai sukulaisten kanssa yhdessä toteutettavaksi! 🙂

Muistutan myös, että lapseni asuvat puolet kuukaudesta isällään, jolloin he syövät hänen piikkiinsä. Minun luonani ollessaan, lapset taas syövät aamiaisen, lounaan ja välipalan päivähoidossa, jolloin kotona syötäväksi jää vain yksi lämmin ateria. Yhdessä asiassa olet oikeassa; me emme syö kotona lihaa lainkaan. En muista, että olisin ostanut kotiin lihaa tai kalaa vuosiin.

Mielenkiintoista, miten joillain tuntemillani ihmisillä (ja varmasti monilla muillakin) valitettavasti jää laskujen jälkeen vain tuo pari sataa euroa ruokaan, silloin on vain pärjättävä… Noh, tämän kuun päätteeksi nähdään kuinka minun kävi.

Itse en epäile ollenkaan etteikö 200e voisi riittää, se vain vaatii sitä että todellakin karsitaan ihan kaikki ylimääräinen pois ja vertaillaan hintoja. Kyllä sitä ihminen oppii pärjäämään pienemmällä summalla jos vain on pakko, kaikki on kuitenkin vain itsestä kiinni. Ja tuollainen tiukan budjetin laatiminen koko kuukaudelle on hyvä tapa haastaa itseään löytämään lisää tapoja säästää ja löytämään elämästään samalla ne oikeasti tarpeelliset asiat.

Meidän taloudessa 200€ riittää helposti kolmen hengen (kaksi aikuita +3v lapsi) ruoka/hygieniakuluihin. Me syömme pienestä kulusta huolimatta laadukasta ja terveellistä ruokaa.

Onko teillä lapset hoidossa vai kotona? Se vaikuttaa yllättävän paljon..

Hyvä aihe! Raha ei tuo onnea, ehkä jonkin tavaran/vaatteen hankkiminen voi tuoda hetkellisen hyvän mielen,mutta usein se on loputon suo. Tunne kestää hetken ja on taas ostettava jotain saadakseen taas se sama tunne.

Pitäisi oikeasti miettiä mikä on tarpeellista. Kestäviä valintoja itsensä haastamista. Yksinkertaistettuna. Lapsi tarvitsee päälleen ehjät sään mukaiset vaatteet, ei kalliita merkkivaatteita. Ihminen tarvitsee ravintoa, ei kalliita dinnereitä ravintolassa, ihmisillä on mielitekoja,mutta on eriasia onko ne tarpeellisia hyvinvoinnin kannalta.

Nykypäivänä tuntuu,että ihmisillä on hukassa se,mikä hänet itsensä tekee onnelliseksi. Mitä tarvetta todella toteuttaa ostaessaan jotain. Mikä on se perimmäinen syy tiettyyn toimintaan.

Sitä voi jokainen miettiä omalla kohdallaan,mikä on perimmäinen syy, (kateus,viha, tunnevaje, oikeutus, ulkopuolisuus ja mitä näitä nyt on) kun tulee tänne toisia arvostelemaan. Kehittävä keskustelu on täysin eriasia,kuin toisten arvostelu. 🙂

200 euroa kolmelle (tai yhdelle ”kokonaiselle” ja kahdelle ”puolikkaalle”, kun lapset kerran asuvat puolet kuusta toisessa taloudessa) on ihan kohtuu summa.
Kun se ei edes sisällä asumiskuluja ja päivähoitomaksuja, on käytettävissä olevan rahan lisäksi rajattu ”kokeilussa” ulos myös ne kulukohteet.
Kuukauden voi hyvin elää ostamatta esimerkiksi vaatteita tai kenkiä, tai käymättä ulkona syömässä. Kuukauden aikana ei ole pakko (jos nyt koskaan on) käydä maksullisissa aktiviteeteissa, kuten sisäleikkipuistoissa tms.
Oikeasti pienillä tuloilla elävien ongelma onkin enemmän se, että kitkuttelu jatkuu kuukaudesta toiseen. Joskus vain tulee se piste, jolloin tiski-/pyykinpesu-/ tai muu kodinkone vaatii uusimista, talvitakki pitää ostaa tai kampaajalla käydä. Tai apteekissa tai lääkärissä.
Pelko on kokoajan läsnä siitä, ettei vaan mitään isompaa nyt sattuisi…
Jo ihan ne arkisetkin hankinnat, kuten vaikka sukat ja alusvaatteet ovat tosi kalliita silloin, kun niitä pitää ostaa kerralla parillekin lapselle tai nuorelle. Ja kuitenkin ovat sellaisia hyödykkeitä, joita pitää olla, tietenkin, mutta joiden hankinta ei varsinaisesti näy missään.
Puhumattakaan sitten polkupyöristä tai luistimista. Ei peruskoulua käydä ilman joka jotista hankintaa. Uimapuku ei tunnu isolta hankinnalta, mutta jos se pitää sisällyttää siihen 200 euron kuukaudibudjettiin, niin voi loppukuussa tiukkaa tehdä.

Itseä kiinnostaa kovasti kaikki rahaa käsittelevät aiheet ja kirjoitukset. Rakastan budjetointia, suunnittelua ja tarkoitus olisi myös perehtyä sijoittamiseenkin hieman syvemmin ja hoitovapaan jälkeen sijoittaa myös osan palkasta omaa ja lasten tulevaisuutta ajatellen.

Mitä tuohon yhteen kommenttiin tulee, mielestäni on hienoa kuinka paljon omat vanhempasi osallistuvat teidän elämään. Minun äiti työskentelee matalapalkkaisella alalla ja yksin asuessa suuri osa palkasta menee jo pelkästään asumiseen ja muihin pakollisiin kuluihin, joten hän ei rahallisesti pysty meitä tukemaan (enkä missään nimessä sitä odotakkaan(!), vaan hän on itse sitä harmitellut).

Hän kuitenkin haluaa aina yhden vapaapäivän viikostaan viettää meidän kanssa, monesti ollaan tehty jotain pientä erityistä, lähdetty lenkille tai ajelulle piknik eväiden kanssa tai läheiseen kotieläinpuistoon. Olen monesti sanonut, että en halua hänen tuntevan sitä velvollisuudekseen, enkä odota hänen joka viikko suunnittelevan meille jotain uutta, mutta hänelle se on tärkeää ja lapset tarkastavat mummoaan ja odottavat aina mitähän ensi viikolla tapahtuu. Vastaavasti taas mekin yritämme muistaa häntä mahdollisimman usein, oli se sitten kukka oven takana odottamassa työpäivän jälkeen tai yllätysleffailta herkkuineen.

Mun ja äidin välit ovat lähentyneet vasta mun muutettua kotoa pois ja nyt olemme melkeinpä toistemme parhaat ystävät. Ja mikä hienointa, niin mun lapset tietää että heillä on paljon rakastavia läheisiä ympärillä..

Olipas rönsyilevä kommentti, mutta taisi sielä vähän asiaakin olla :’D

Juotteko maitoa Kuinkas paljon? Meillä menee yli litra päivässä. Tosin meillä lapset kotona ja niitäkin yksikön enemmän kuin sulla. Joskus laskin että meillä menee sellainen 100€ viikossa ruokaan… Vaikka kuinka paljon yrittäisin niin eipä tuosta kauheasti saisi karsittua. Tietenkin sulla helpompi kun lapset noin vähän kotona ja osan ajasta isällään.

Eveliina

Ei me juoda maitoa lainkaan. 😀 Vesi janojuomana. Joskus ostan kerran 1-3kk litran, jos lapset syö muroja.

Kiinnostaisko sinua tehdä postaus, mitä teillä syötiin tuon 200 euron budjetin aikana kotona?

Eikö teillä juoda maitoa ruuallakaan? Onpas erikoista. Vettäkö lapset juovat aamupalalla ja iltapalalla ja lounaalla ja päivällisellä silloin kun ovat koko päivän kanssasi?

Eveliina

Kyllä, sillä en ole Valion aivopesemä. Maito on lehmän jälkeläisen eli vasikan ruokaa. Siitä ei ole minkäänlaista hyötyä ihmisen lapselle. Ravintoaineet saa paljon tehokkaammin muualta. 😉

Minusta taas on erikoista juoda maitoa

Eveliina

Sama juttu!

Eikö lasten pitäisi saada monipuolista ruokaa, johon sisältyy lihaa, kalaa sekä maitotuotteita?

Eveliina

Se, ettei osta MAITOA, ei tarkoita sitä, etteikö ostaisi maitoTUOTTEITA. 🙂 Monet kasvisruokailijat syövät monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin lihan ja kalan käyttäjät. Proteiininlähteitä löytyy valtavasti muitakin. Huomautan vielä sinullekin, että lapseni syövät päiväkodissa (joka arkipäivä), isällään (joka toinen viikko), ravintoloissa sekä sukulaisten luona kyläillessä lihaa ja kalaa. Kotiin minä en osta kalaa, lihaa tai maitoa. En myöskään eineksiä, valmisruokia tai esimerkiksi vaaleita jauhoja sisältäviä valmisteita…

Huippu postaus!
Hoitovapaalta töihin palattuani, huomaan muka tarvitsemani paljon erinäisiä asioita, vain koska niihin on nyt taas varaa. Vielä hetki sitten, pienellä budjetilla eläessäni, en tuntenut edes tarvitsevani juuri nyt uusia kenkiä, uutta huonekalua tai ravintolalounaita.
Pitää tietoisesti pysähtyä fiilistelmään, kumpi tuottaakaan nyt enemmän mielihyvää, hankkiminen vai hankkimatta jättäminen.

Hei! Voisitko tehdä perus ruokaostoksistasi postauksen? Ja vaikka viikon ruokailuista? Olisi kiva saada inspistä omiin ruokailuihin ja siihen mitä kaupasta kantaa kotiin.

Hei Eveliina! Tulin kurkistamaan, joko olet ehtinyt kirjoittaa tästä 200e budjetista. Minä ainakin inspiroiduin tarkastelemaan meidän perheen kuluja ja olisi kiva kuulla, miten 200e teillä riitti koko kuukaudeksi 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä