Puuhella toi kodikkuuden tupaan ja toivotti syksyn tervetulleeksi

Teksti

Herättyäni eilen tähän uuteen työviikkoon, sängystä nouseminen oli minulle merkillisen vaikeaa. Tuntui inhottavalta poistua lämpimän peiton alta ja sitten kun varpaani viimein kohtasivat kylmän lattian, minä tunsin sen – syksyn. 

Puuhella

Edessä on ensimmäinen talveni uudessa kodissa, joten suunnitelmani voi vielä tulla muuttumaan, mutta yritän lämmittää asuntoni mahdollisimman pitkälti puilla ja turvautua sähköön vain äärimmäisessä hädässä. Tämä puuhella tulee siis olemaan ensi kesään asti tärkein ystäväni, tai vihamieheni. Jälkimmäistä vaihtoehtoa jännittäessäni, olen viime viikkoina yrittänyt tutustua hellani sielunelämään mahdollisimman hyvin. Olen selvittänyt hormin kuntoa, nuohousvälejä, peltien tarkoituksia ja käyttöohjeita. Olen saanut hyviä nippelitietoja ja lämmittämiseen liittyvää yleistietoa, mutta jokainen neuvonantaja on aina lopuksi todennut, että nämä yli satavuotiaat, kodin sydämet ovat kaikki yksilöitä. Jokainen toimii kuten toimii ja käytön oppii vain kokeilemalla.

puuhella

Kuulin joitakin kertomuksia, kuinka vetämisen sijasta kylmä hormi puskee savun asuntoon ja tilanteen korjaamiseksi joutuu lämmittämään hormia hiustenkuivaajalla tuhkaluukun kautta ja pahimmassa tapauksessa katon piippua pitää pidentää, jotta toivoton tilanne saadaan korjatuksi. Minua myös varoiteltiin häkämyrkytyksestä sekä siitä, että valkoinen kotini ei ekan lämmityksen jälkeen ole välttämättä enää valkoinen. Olin siis jokseensin pelokas, kun aamuisten syksy-vibojen siivittämänä päätin, että työpäivän jälkeen on aika sytyttää tuli!

Ensin putsasin ja imuroin hellan sisukset parhaan taitoni mukaan. Avasin vasemmalla olevan kesäpellin sekä sen vierestä löytyvän talvipellin. Toiselta reunustalta löytyvän, suoraan ulos johtavan ns. liesituuletin-pellin jätin kiinni. Laiton sytkärin liekin tulipesään ja kuinka ollakaan, liekki taipui heti hormia kohti. Vetoa! Testasin vedon voimaa sytyttämällä sanomalehden palan tulipesässä ja isosta liekistä huolimatta, kaikki savu ohjautui suoraan hormiin. Seuraavaksi uskalsin sytyttää jo pienen koivuklapin palamaan. Puu paloi ja rätisi iloisesti tulipesässä, levittäen ympärilleen mitä mahtavimman tuoksun. Henkiin herätetty hella teki puutaloasunnosta jotenkin aidon. Ajatella, että sata vuotta sitten täällä on ollut aivan erilaista. Asunto on näyttänyt erilaiselta ja täällä on asunut aivan erilaisia ihmisiä, jotka ovat eläneet hyvin erilaista elämää. Nyt, sata vuotta jälkeenpäin, täällä kuitenkin sykkii sama kodin sydän, kuin sillon kauan sitten. Asunnossani ei enää haissut maali, uudet huonekalut tai pesuaine. Nyt täällä tuoksui siltä miltä piti; entisiltä ajoilta, lapsuuden mummolalta, kiireettömyydeltä ja kodikkuudelta. Rakastuin kotiini!

puuhellan pellit

Onnea hihkuen hyppelin pihalle asti ihmettelemään, tuleeko piipusta savua. Savu oli kuitenkin niin hentoa, että se hävisi ulkoilman viimaan ilman, että sitä ehti näkemään. Koska tätä hellaa ei ole käytetty melkein pariin vuoteen, lämmitys pitää aloittaa hiljalleen. En siis vielä tällä kerralla ladannut tulipesää täyteen, vaan aion nyt muutamana päivänä lämmitellä ihan pienellä liekillä. Halusin kuitenkin ottaa tästä onnistuneesta kokeilustani heti kaiken mahdollisen irti ja pienestä liekistä huolimatta, kokeilin lämmittää kattilaa keitinlevyllä. Vesi alkoi porista melkein samantien ja valmistin siinä sitten itselleni iltapuuron. Jos puuhellaa lämmittää lämmityksellisistä syistä, siinä on samalla hyvin kätevä valmistaa ruokaa. Isolla levyllä on paljon enemmän lämpötila vaihtoehtoja kuin normaalilla sähköliedellä. Kattilaa siirtelemällä sopivan lämmön löytää hetkessä, kun taas sähköliedellä lämpötila muuttuu pienellä viiveellä. Kaurapuuro hautui ihanaksi hellan reunalla.

Hellani kyljestä löytyy myös uuni. Ehkäpä puulämmityksen salat opittuani, innostun vielä hyödyntämään uuniakin. Lupaan paistaa siinä vähintään edes sen jouluaaton riisipuuron.

Mun täytyy vielä keksiä villasukille joku ihana kori, jotta kyläilijöiden varpaatkin pysyvät lämpiminä. Sitten syksy on meidän kotiin tervetullut.

Kommentit

4 kommenttia
Eveliina

Ei oo hellan edessä mitään. Lasi oli harkinnassa, mutta päädyin toistaiseksi jättämään ilman, kun tuo tulipesä on tosiaan hellan päällä. Että jos ne kekäleitä sieltä johonkin lentää, niin ei se lasi siinä hellan edessä oikein lohduta.. Mut kiitos vinkistä 🙂

Avatar

Häkävaroitin on puulämmitteiseen taloon ehdoton hankinta.

Pesässä voi polttaa kesäaikaan myös kynttilöitä, kun halutaan saada hormiin eloa.

Kotona kannattaa olla ktse paikalla silloin, kun nuohooja on kylässä. Usein heiltä saa ihan huippu-vinkkejä juuri oman tulisijan käytöstä. Esimerkiksi meillä nuohooja aina myös kertoo siitä, mitä on piipusta nuohonnut, sillä se kertoo hänelle, kuinka paljon ja millaista tavaraa on tulisijoissa poltettu.
Puuhella keittiössä on ehdottoman hieno juttu!

Avatar

Puuhellalla saa niin suloisen lämmön kotiin! Meillä oli pari v sitten silloisessa kodissa puuhella suurehkossa keittiössä, sen lämmittäminen oli lempikotitöitä! Esim lämpimät voileivät oli aivan uskomattoman hyviä puuhellan uunissa valmistettuina, eikä siinä tarvinnut tarkasti tietää edes hellan lämpötilaa, kunhan oli kuumana vaan. Ihanaa syksyä sinne tulen rätinää kuunnellen! Ja se häkävaroitin luo kummasti mielenrauhaa varsinkin nukkumaanmennessä, jos illalla on ollut tulet. 🙂

Avatar

Onko sulla tossa hellan edessä sellaista peltiä tms. lattialla? Suosittelen hankkimaan jos ei ole, sillä hiilenkekäleet polttaa muuten tosi ikäviä jälkiä lattiaan. En kyllä tiedä, vaikka sellainen olisi pakollinen varuste, mun muistot puuhellasta kun jää kauas lapsuuteen, mutta muistan vain kun meillä sen lattiapellin vieressä oli pari ”palanutta” kohtaa, kun kekäleet olikin tipahtaneet ohitse. Mutta pelti suojaa suurimmat vahingot.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä