eveliina matilda - Banneri

Työpäivien ja lasten kanssa vietetyn ajan ulkopuolelle jää paljon tyhjää aikaa. Iltapäiviä sekä viikonloppuja, jolloin tyhjää sydäntäni ympäröi tyhjä koti. Jos vain pääni olisi yhtä tyhjä kuin katseeni, minulla ei olisi ongelmaa. Ahdistaa, kun silmät eivät yöllä pysy enää auki, mutta mieli ei sulkeudu. En saa selvää sisälläni olevista ajatuksista, kun ne kaikki huutavat niin samaa aikaa.

Olen epäonnistuja. En pystynyt tarjoamaan lapsilleni ehjää perhettä, enkä tällä hetkellä edes omia huoneita.

Kun lapset ovat poissa, on ihan helvetin kova ikävä. Kun ne ovat täällä, on ihan helvetin raskasta.

Kaipaanko exääni, vai kolmen vuoden takaisen elämäni helppoutta? Kahden aikuisen jakamaa vastuuta.

Mihin tässä mennään, parempaan vai huonompaan? Miksi en ole kolmessa vuodessa liikahtanut senttiäkään eteenpäin?

Enkö enää kykene rakastamaan ketään? Vai enkö minä ole rakastettava? Olen surkea ihminen.

Toisaalta, ehkä olen vain ihminen, jolle on tapahtunut surkeita asioita. Jokaista surkeaa asiaa kohti on kuitenkin tapahtunut monta hyvää asiaa. 

Olen liikkunut kolmen vuoden aikana helvetin monta kilometriä eteenpäin. Välillä kompastellen, mutta suurimmaksi osaksi ilosta hyppelehtien.

Tyhjä koti antaa minulle mahdollisuuden lähteä milloin vain, mihin vain.  Minulla on ajokortti ja auto. Voin terveillä jaloillani kiivetä tämän vuoren päälle, hengittää ahdistuksen ulos ja sitten palata ikiomaan kotiini. 

Kun isot asiat eivät ota onnistuakseen, ilahdun pienistä asioista. Asiakkaiden tervehdyksestä työpaikalla, työkaverin syntymäpäivistä, punaviinilasista, kauniista vaatteista ja hyvän tuoksuisesta käsirasvasta. 

Huomenna uusi ystäväni saapuu kylään. Nyt mua jo hymyilyttää.

Elämässä parasta on kykyni nähdä hyvää.

Kommentit (7)

Oletko pohtinut (varmaan olet, ehkä tyhmä kysymys), olisiko sinun mahdollista löytää työtä, jota voisit jaksottaa niin, että tekisit töitä enemmän kun lapset ovat isällään ja vastaavasti vähemmän silloin kun lapset ovat sinulla.

Itse olen lähiäiti, mutta teen aika usein töitä silloin kun lapsi on isällään. Tämä tuo tosi hyvin arkeen väljyyttä. Ja vastaavasti mielekkyyttä sitten isä-viikonloppuihin, jos ei ole muuten siihen erityisiä suunnitelmia. Tiedän kyllä, että tämä ei kaikissa töissä onnistu.

Pystyn niin samaistumaan sun fiiliksiin. Itelläkin erosta kohta kolme vuotta ja sitä uutta kumppania ei oo vielä löytynyt. Exä löysi uuden ja siellä jatketaan sitä perhe-elämää, mitä just mä kaipaisin. Tosin en sen exän kanssa. Välillä tuntuu kans että en oo liikkunu metriäkää eteenpäin, vaikka paljon on tapahtunukkin.
”Kun lapset ovat poissa, on ihan helvetin kova ikävä. Kun ne ovat täällä, on ihan helvetin raskasta.” Ihan ku mun elämästä.. niin sitä kaipais ihmistä, jonka kanssa jakaa tää kaikki.

Mutta mikään ei tunnu miltään ilman omaa rakasta. Tsemppiä<3

Varmasti ainakin osittain kaipaat vain sitä ”tilaa” ja aikaa joka silloin oli, et niinkään exääsi. Mutta ettet ole liikkunut senttiäkään eteenpäin? Ihan varmasti olet! Olet saanut hyvän kivan työpaikan ja oman asunnon jota remontoinutkin! Lapsesi ovat ihania ja hyvinvoivia. Nyt keskityt vaan itseesi, kyllä se siitä <3

Sä oot tosi hyvä kirjoittamaan ja sanoittamaan ajatukses. Mä jotenkin niin tunnen sun tunteet näitten tekstien läpi. Ja jos mulle kävis noin, niin oon ihan varma, etten pystyis myöskään jatkamaan ihan heti elämää, vaikka miehestä pääsiskin yli. Ydinperhe on ydinperhe.

Mutta mä en itseasiassa oo ite kasvanu ees koko lapsuuttani ydinperhees. Munkin vanhemmat on eronnu. Sekin voi olla ihan hyvä lapsuus semmonen, muista se 🙂 Mulle ainakin ero on tuonut paljon hyvää esim. Isän uuden puolison lapset, jokka on mulle ihan kuin omia sisaruksia. Ja maailman ihanin äitipuoli joka on melkein yhtä äiti mulle, kuin omakin äiti.

Toki ydinperhe helpottaisi monessa asiassa (esim. joulut ja synttärit), mutta lapsi on varmasti onnellinen kahtia jakaantuneessakin perheessä. Sun lapset on lisäks tavallaan onnekkaassa asemassa, ettei ne tuu muistaa sitä, kun vanhemnat oli yhes. Sen ajan muisteleminen vääntää kyllä kieltämättä sydämen vieläkin väärinpäin.

Itse kaipaan usein ns. Idyllistä ydinperhettä minkä aina halusin. Sanon taas kerran sen minkä oon sanonu jo aiemmin monta kertaa. Käy juttelemassa ammattilaiselle. Ite käsittelin eroa ja sen kautta tutustuin aivan uudella tavalla itteeni 1.5 vuoden aikana ja nyt oon valovuosien päässä niistä alun tunteista.

Kaunis kirjoitus! Joskus eronnut ei jää kaipaamaan eksäänsä, vaan ylipäätään parisuhdetta. Usein sinkku kyllä vielä löytää uuden ja onnellisen parisuhteen, jahka ensin oppii elämään arkea itsekseen. Tsemppiä!

Vastaa käyttäjälle Siiri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X