Viisivuotias prinsessa

Teksti

Minusta tuli viisi vuotta sitten äiti

Syliini laskettu vastasyntynyt tuijotti minua tummilla silmillään. Tuijotin takaisin ja hämmästelin ihmettä. Näiden viiden vuoden aikana olen yhä uudelleen ja uudelleen päässyt hämmästelemään ihmettä: haparoivia ensiaskeleita, ensimmäistä ”äiti” -sanaa, perhekerhossa taiteiltua savimöykkyä, koukkuisin tikkukirjaimin väkerrettyä nimikirjoitusta, päiväkodin kevätjuhlalavalla tanssivaa merenneitoa, ilman apupyöriä pyöräiltyjä metrejä ja valtavan monia muita asioita…

Nyt tuo suuri ihme on pieni prinsessa

Hän rakastaa kimalletta, kenkiä, mekkoja, meikkejä, pinnejä, pantoja ja oikeastaan mitä vain missä on vähänkin röyhelöä tai vaaleanpunaisia vivahteita. Tyttäreni antaa minulle auliisti tyylivinkkejä ja valitsee jo edellisenä iltana veljensä seuraavan päivän vaatteet. Omaa asuaan hän hioo aamuisin aina viimeiseen asti, eivätkä edes lastenohjelmien äänet saa häntä jättämään päivän asun pohdintaa kesken.

Kauppakeskuksessa minä vahdin pikkuveljen kamikaze-sinkoilua leikkipaikalla, samalla kun tyttäreni valikoi itselleen uutta tilpehööriä Glitterissä. Viimeksi mukaan tarttui pinkki hiusharja-peili, jonka päällä on pinkki karvatupsu. Hellyin yhdeksän euron ostokselle, koska hiusharja-pörröpallo-peili oli kuulemma pakollinen varuste lapseni olkapäällä keikkuvaan käsilaukkuun. Ymmärränhän minä sen, vaikka aivan kaikkea en aina tahdo ymmärtää, kuten sitä miksi vaatteita on vaihdeltava pitkin päivää. Emme kinaa juurikaan muista asioista, kuin vaatteiden vaihtamisesta. Hiljattain aiheen tiimoilta käyty yhteenottomme päättyi niin, että itkuinen lapsi lähti pää painuksissa päiväkotiin eilisessä (tosin edelleen puhtaassa ja käyttökelpoisessa!) paidassa. Iltapäivällä hain hoidosta iloisen tytön, joka kertoi kuinka päivästä tulikin superkiva kun hän oli minulle ikkunasta vilkuttamisen jälkeen löytänyt varavaaterepusta hameeseensa paremmin sopivan paidan.

Illalla lasten jo nukkuessa pohdin olisiko tiukemman linjan pitäminen ratkaisu vaateongelmaan? Tuntui kuitenkin järjettömältä että näin mitätön asia muodostuisi ehdottomuuteni takia aina valtavaksi väsytystaisteluksi. Yhtäkkiä muistin kuinka itse lapsena mökötän ekaluokan koulukuvassa, sillä äitini valitsi ylleni vihaamani Marimekon raitapaidan. Innostuin kaivamaan koulukuvan käsiini ja opettavaisena sattumana löysin samasta mapista päiväkirjamerkintäni vuodelta 2004:

Päätin että lapsien pakottamiselle ja rajoittamiselle on ehkä joskus paikkansa, mutta meillä se ei ole vaatteiden kohdalla. Pukeutuminen on tyttärelleni niin tärkeä itseilmaisun keino, etten sitä tässä sääntöjen täyttämässä maailmassa halua häneltä nujertaa. Meiltä löytyy nyt prinsessaksi pukeutuva viisivuotias, silloin tällöin extrakoneellisia pyykkiä pesevä äiti ja rauha.

Kommentit

6 kommenttia

En ikinä kommentoi mihinkään somessa, mutta nyt on pakko sanoa et aivan mieletön idea! Teillä on varmaan ollut upeat juhlat vaikka siimat olikin liioittelua 😀

Samaistun. Viime viikolla tyttäreni kanssa tapellessani vaatteista ennen hoitoa (koska tavallinen pitkähihainen paita on kamala) muistin miten paljon itseäni harmitti kun koulukuvaukseen jouduin laittamaan vihaamani paidan ja samalla tytär sai vaihtaa haluamansa uuden mekon päällensä.

Hauska vaateintoilija 😄 Onnistuisiko sitä pyykin määrän vähentämään sillä, että viikkaisit puhtaat hetken käytetyt takasin sinne kaappiin? Niin varmaan itse tekisin tossa tilanteessa, vaikken muuten noin teekään!

Meillä on käytössä ns. puolikäytettyjen vaatteiden säilytyskori. Käytetyt vaatteet, jotka eivät kuitenkaan vielä vaadi pesua, laitetaan koriin ja sieltä taas päälle, kun sopiva hetki tulee. Näin ei tule pestyä ns. puhtaita vaatteita ja turhia koneellisia eikä toisaalta laitettua jo käytettyjä vaatteita vaatekaappiin puhtaiden kanssa. Yleensä toivon päivän asuja valittaessa, että jokin asun osa olisi tuolta käytettyjen vaatteiden kopasta.

Tutulta kuulostaa! Meillä 3-vuotias tyttö joka alkoi jo 1,5-vuotiaana valita omat vaatteensa ja vaihtaa niitä kolmesti päivässä. Onneksi tajusin luovuttaa jo alkumetreillä tästä aiheesta vääntämisen niin ollaan vältytty monelta turhalta kiukulta. Valitse taistelusi 🙂

Anna hänen kokeilla ja koreilla sydämensä kyllyydestä!
Pian voi olla aika, ettei hänelle kelpaa kuin musta ja valkea (ja ehkä ”tyttöjen” harmaan sävy) kun itse toivot väriä (suomalaiseen) pukeutumiseen…

Minusta on hienoa, että (jos) hän saa itse etsiä sen oman tyylinsä. Sillä eivät ne kaikki prinsessat ihan samoilta näytä.

Itse olisin aikanaan tarvinnut isosiskon tai muuten vapaampaa otetta omaan pukeutumiseen. Oman tyylin löytäminen vanhempana ei tunnu helpolta…
Hienoa onkin seurata jo yhdeksän täyttävän tyttären pukeutumista. Hänellä on selkeästi muodostumassa Oma tyyli ja Oma maku vaatteiden suhteen. Eikä äiti voi siihen vaikuttaa, vaikka onkin vahingossa yrittänyt.

Minä huolehdin vain hankinnoista, ehjyydestä ja puhtaudesta. Kun se Oma maku ulottuu joskus niihin risaisiin housuihinkin…

Mitä tulee vähän käytettyihin, laitan niitä naulaan vähän tuulettumaan ja jos eivät siitä pian kelpaa uudelleen käyttöön nostan ne tytön laatikkoon (josta ne kelpaavat kyllä taas käyttöön…)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä