Takana kolme kamalaa jouluaattoa. Mitä tällä kertaa?

Teksti

Kolme kamalaa jouluaattoa

2015 -vuoden jouluna olin jo hyvän aikaa sitten eronnut lasteni isästä, mutta pidin tiedon tiukasti sisälläni. Paljastin eron blogissa vasta 16.1.2016, eli päivittelin täällä jopa muutaman kuukauden ”kuulumisiani” ilman, että kukaan tiesi minun todellisuudessa selviytyvän eteenpäin yksi minuutti kerrallaan. 2015 jouluaattona istuin sukulaisissa ja peitin hymyilevien kasvojen alle paniikkini siitä, että tämä saattaisi olla viimeinen jouluaattoni.

Seuraavana vuonna vietin ensimmäisen jouluni perheellisenä, ilman perhettä. 2016 jouluaattona hyvästelin isänsä luo lähtevät lapseni, itkin, korkkasin punkkupullon, toivottelin hyvää jouluvitunaattoa itselleni, lähdin baariin ja seuravana aamuna löysin itseni vieraalta paikkakunnalta.

Viimevuoden jouluna iloitsin siitä, että sain pitää lapseni luonani. Räpyttelin silmiäni nähdessäni sen riemun, minkä joulupukki ja lahjat lapsissani herättivät. Jossain kohdassa aattoa huomasin silmistäni pyrkivän ulos muitakin kuin onnenkyyneliä. Tuntui tavattoman raskaalta nähdä ympärillä niin paljon iloa ja onnellisuutta, kun itse olin sisältä tyhjä. Viihdyin lapsuudenperheeni kanssa, mutta olin suunnattoman surullinen, ettei minulla ollut ketään kenen kainaloon käpertyä aattoiltana. Minua suorastaan kuvotti ajatus siitä, että aattoillan päätteeksi raahaisin lapset lahjoineen autoon ja suuntaisin kohti kotia, josta ei löytynyt lainkaan onnea, lämpöä tai edes joulukoristetta. Jäimme vanhempieni luokse yöksi, mutta siellä taas tunsin olevani surkea, oman elämänsä mokannut taakka.

joulupiparin koristelu

Lähtölaskenta on jälleen alkanut

Tällä kertaa olen varovaisesti viritellyt itseäni joulutunnelmaan. Ripustin kotiin jouluvalot ja vierailin lasten kanssa joulumyyjäisissä, josta ostin kotiin kauniin havukranssin. Olen leiponut pipareita sekä joulutorttuja ja aiomme yhdessä ystäväni kanssa hakea joulukuuset koteihimme. En missään nimessä voisi viedä vanhaan puutaloon muovipuuta, joten kuusi haetaan vanhempieni metsältä. Täytyy vielä keksiä jostain muutama maltillinen kuusenkoriste, niin lapset pääsevät koristelmaan puun.

Tänä vuonna lasten on vuoro viettää aatto isällään, mutta yritän siitä huolimatta viettää mahdollisimman tunnelmallisen joulun. Päivällä käyn sukulaisten kanssa ravintolassa syömässä. Ruuan jälkeen kokoonnumme hieman pienemmällä porukalla vanhempieni luona, jossa herkuttelemme lisää ja vaihdamme lahjat. Loppuillan suunnitelmana on tällä hetkellä kavereiden kanssa kokoontuminen. Olen naapurustossani tutustunut muutamaan ihmiseen, joiden seurassa minulla on ollut oikein mukavaa. Kalenterin luukkujen availu ei tällä kertaa ahdista minua, mutta ei tämä ihan pelkkää juhlaakaan minulle vielä ole.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Meillä lapset lähtee isänsä kanssa mummolaan jouluksi ja hyvä niin. En viettänyt aattoa viime joulunakaan kokonaan lasten kanssa vaan lapset olivat osan siitä isällään.
Mun joulu ei mene pilalle siksi että lapset viettää sen muiden heille tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. Ajattelen että heillä (etenkin isällä) on yhtä suuri oikeus viettää joulua lasten kanssa.
Mutta en olekaan ollenkaan jouluihminen, vaan pakottamalla itseni järjestän lapsille joulun joka vuosi kun ovat minun luona.
Ehkä nyt lapsuuden jälkeen saan viettää itselle mieluisan joulun ja iloita siitä että lapsille on mummolassa joulu joka on tehty tunteella.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä