En suostu stressaamaan! -vinkkini sterssittömään elämään

Teksti

Äitini kutsuu minua usein lempinimellä Hulda Huoleton, sillä minulla ei ole tapana ottaa pikkuasioista tai edes hieman suuremmista asioista stressiä. En ole omaksunut stressittömyys-oppejani elämäntapaoppaista, vaan olen jostain syystä syntynyt tällaiseksi. Turvalliset ja tasapainoiset lapsuusoloni ovat varmasti osaltaan myötävaikuttaneet huolettoman perusluonteeni syntyyn. Koen olevani tässäkin suhteessa onnekas, sillä uskon stressin olevan jopa päihteitä vaarallisempi, hiljainen tappaja, joka vähintäänkin vanhentaa meitä ja laskee elämänlaatuamme.

Elä itsellesi, älä odotuksille!

Huoleton elämäntapa ei minun kohdallani tarkoita sitä, että laskut maksetaan viivästymiskorkoineen, myöhästytään joka paikasta tai ollaan täysin kyvyttömiä suunnitelmallisuuteen. Olen hyvinkin tarkka esimerkiksi taloudellisista seikoista, aikatauluista ja suunnittelusta. Idea lymyää siinä, että keskitän energiani asioihin, jotka ovat minulle luonnollisia ja minua kiinnostavia. Stressittömyyteni pohjautuu pitkälti siihen, että elän tätä elämää itselleni. Tietysti Suomen lakien puitteissa, mutta ilman tarvetta miellyttää muita liiaksi tai toimia aina täysin ympäristön odotusten mukaisesti.

Jos en kevätkauden päätteeksi keksi päiväkodin henkilökunnalle lahjaa, jätän lahjan hankkimatta. Arvostan lasteni parissa työskenteleviä aikuisia äärettömästi, mutta mitä väliä, jos lasteni  kevätlahja loistaa lahjapöydässä poissaolollaan? Voin tuoda arvostukseni ilmi heille sanoin tai sitten voin syksyllä kiikuttaa henkilökunnan taukotilaan kahvi- ja keksipaketteja, sillon kun muistan ja jaksan. Tämän taktiikan olen muuten testannut erittäin toimivaksi! Herkut ovat ilahduttava kulutustavara ja perinteisestä lahjomispäivästä poikkeava huomionosoitus erottuu joukosta.

Valikoi mitä teet

Kun minulle tulee olo, että jotain ärsyttävän epämiellyttävää on pakko tehdä, kysyn itseltäni; mikä on pahinta mitä voi sattua jos jätän asian tekemättä? Jos pahin skenaario on se, että lapseni kuolee keuhkokuumeeseen, keskitän tietysti kaikki voimani tilanteen ratkaisuun. Jos asian hoitamatta jättämisen pahin seuraus taas on se, että perhekahvilan muut mutsit miettivät ”taas se toi omalla leivontavuorollaan kaupan valmispitkon”, en suostu stressaamaan.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä partioryhmän vetäjänä. Laittamalla kokoontumisiin ja toiminnan suunnitteluun likoon omaa vapaa-aikaani sekä  hankkimalla materiaalia, mahdollistin lapsiporukalle harrastuksen. Sain vapaaehtoistyöstä enemmän kuin annoin. Tällä hetkellä asetelma ei olisi niin päin. Talkootyötä voi tehdä muulloin kun sillon, kun on perheen ainoa vanhempi kahdelle pikkulapselle. Minä sanon erittäin mieluusti kiitos ei vanhempaintoimikunnalle, joulumyyjäisten järjestämiselle ja jopa joulukorttien lähettämiselle. On ihanaa saada joulukortteja, mutta en minulle osoitettuja hyvän joulun toivotuksia lukiessani koe velvollisuutta vastavuoroisuuteen. Ehkä innostun partioharrastuksesta sitten kun omat lapseni ovat partioikäisiä ja ehkä minulla on eläkkeellä aikaa ja ideoita väkertää joulukortteja. Tällä hetkellä annan muille ihmisille itsestäni jotain muuta kuin liiaksi sitoutumista tai vaivannäköä vaativia asioita. Olen esimerkiksi luotettava ystävä, lainaan tarvittaessa rahaa, kutsun kyläilemään, kuskaan viikonloppuna ravintolaan tai teen ihan mitä vain mistä minun ei tarvitse stressata.

Stressittömyyttä edesauttaa turhan tiedon karsiminen aivoista

Mikä sitten kenellekin on turhaa tietoa. Itse en esimerkiksi muista kenenkään muun syntymäpäiviä kuin itseni, lasteni, ex-mieheni ja yhden kuolleen koiran. Olen lokeroinut merkkipäivien ulkoa muistamisen niin alas tärkeysjärjestyksessäni, että vaikka kuinka pinnistelen, en nyt saa päähäni kuin neljän ihmisen (ja yhden koiran) syntymäpäivät. Ei ole välinpitämättömyyttä, jos ei kaikkien työasioiden, hammaslääkärien, harrastusten ja muiden asioiden lisäksi muista lähettää kavereille onnitteluviestiä oikeana päivänä. Tällaisten pikkuasioiden suhteen ainakin minulta löytyy ymmärrystä ystäviäni kohtaan ja jos joltain ystävältä ei sitä löydy minua kohtaan, kuinka todellinen ystävä hän on? Ystävyys-suhteiden tulisi muutenkin olla meille voimaannuttavia, ei stressiä aiheuttavia.

Jokaisena lasten kanssa vietettynä päivänä muistan kertoa heille rakastavani heitä. En kuitenkaan muista kummankaan sosiaaliturvatunnusta, eikä minua nolota Mehiläisen kassalla luntata tietoa Kela-korteista. Sitä varten ne minun mielestäni on kirjoitettu kortteihin! Jos tämän tiedon aivoista puuttumisen pahin seuraus on kassatädin tuomitseva tuijotus, niin turha luulo että ottaisin asiasta stressiä. Ehkä ne kirjain-numero-yhdistelmät jäävät joskus itsellään mieleeni, ehkä eivät koskaan.

Valikoivasta muististani ei ole toistaiseksi ollut minulle muuta todellista haittaa, kuin että poliisilaitoksella minulle ei  henkilöllisyyden todentamiskuulustelun päätteeksi meinattu myöntää passia, kun en tiennyt ainoankaan sukulaiseni sotua tai syntymäpäivää.

Stressi tuntuu olevan pinnalla näin joulun aikaan

Ymmärrän etenkin vähävaraisten vanhempien stressin luoda lapsilleen mielekäs joulu. Meidän muiden, yltäkylläisyydessä elävien ihmisten joulustressiä en ymmärrä.

Päiväkirjamerkintäni yksitoista vuotta sitten, kaksi päivää ennen jouluaattoa.

Aattona menen syömään ravintolan valmiiseen pöytään ja ruokailun jälkeen ojennan tasan neljä joululahjaa. Annan lahjat kummipojalleni ja -tytölleni sekä annan myös yhden 10 euron arvoisen, meidän aikuisten kesken arvotun lahjan. Haluan myös muistaa yhtä läheistä ystävääni pienellä lahjalla. En vielä ole hankkinut ainuttakaan lahjaa, mutta minulle on syntynyt jo muutama idea. Jos en keksi kummilapsilleni mitään järkevää, annan rahaa. Sekin on kaiken tavaran keskellä oikein hyvä lahja! Omille lapsilleni en osta ainuttakaan lahjaa, sillä he viettävät joulun isällään. Tiedän heidän myös saavan muutaman paketin minun puoleni sukulaisilta ja se riittää oikein hyvin. Voimme joulun jälkeen ostaa alennusmyynnistä lapsilleni jotain mitä he tarvitsevat tai haluavat. Tärkein lahja minkä lapsilleni annan on rento, rauhallinen ja stressitön joulunaika.

Kommentit

10 kommenttia

Asiat voi käsittää väärin, mikäli ne haluaa käsittää väärin. En itse tekstistä ainakaan ymmärtänyt, että tarve oli korostaa varakkuutta, kyllä mielestäni oma perheenikin elää yltäkylläisyydessä, koska perusasiat ruoka, vaatteet ym ovat kunnossa. Varakkuudesta ei tässä mielestäni ole kyse.

Itse en myöskään osta lapsilleni joululahjoja. Eri asia on sitten kun lapset tietävät, että joulupukkia ei ole olemassa. Tällä hetkellä kun luulevat pakettien tulevan joulupukilta, olen samoilla linjoilla kanssasi, että on aivan turhaa ostaa lisää lahjoja kun niitä tosiaan sukulaisilta jo tulee kymmenittäin…

Kiva, jos olet elämänfilosofiasi kanssa sinut.
Itselleni kuvailemasi tilanne saa pintaan kiukun tunteita: siinä on jotain sellaista vapaamatkustamisen meininkiä, mikä mielestäni ei vain ole oikein.
Voit viettää stressittömästi lapsesi syntymäpäivän, kun tila, tarjoilu ja ohjelma on automaattisesti hoidettu puolestasi. Joulukin tulee kivasti ravintolassa, mutta osallistuitko varauksiin ja kustannuksiin itse laisinkaan?
Ei, selitykseksi ei riitä se, että vanhempasi tykkäävät kyllä tehdä mielellään.
Hän, joka jättää lapsensa rokottamatta, elää vähän samalla filosofialla: lapseni on kyllä turvassa vaaralllisilta taudeilta, kun toiset tykkäävät rokottaa omansa.

Itse koen vastuuta aikuisena ihmisenä myös ystävieni ja läheisteni hyvinvoinnista. Haluan esimerkiksi muistaa jouluna kortilla sitä yksinäistä, jolle tervehdykseni voi olla ainoa laatuaan. Vaikkei minun joulustressini kyllä saavu lahjojen ostamisesta tai korttien kirjoittamisesta lainkaan muutenkaan.
Jos kaikki eläisivät, kuten sinä ajattelet, ei kokonaisuus toimisikaan.
.

Eveliina

Osallistuin kustannuksiin, ravintolan etsintään ja varauksen tekemiseen. 🙂
Kyse ei ole vapaamatkustamisesta, vaan siitä että tekee yhteiskunnan ja muiden ihmisten hyväksi asioita jotka eivät tuota itselle stressiä. Stressittömänä ja näin ollen jaksavana ihmisenä olen paljon hyödyllisempi muille!

Kai lapsille olisi voinu ostaa yhdet lahjat edes, vaikka jotain käytännöllistä..

Eveliina

Olisi mukava kuulla, että miksi? Käyttäisinkö taloutemme (=myös lasteni) rahoja hyädykkeihin, jotka voidaan hankkia mahdollisesti edullisemmin joulun jälkeen? Olisinko epäekologinen ja hankkisin turhaa vain periaatteen vuoksi? Minkä ihmeen takia ostaisin mitään, kun tiedän lapsieni saavan KYMMENIÄ lahjoja muutenkin? Lapseni elävät yltäkylläisyydessä ja heitä hemmotellaan joululahjoin monen sukulaisen ja kummin toimesta. Jos lapseni viettäisivät joulun kanssani, eivätkä saisi lahjoja kuin minun toimestani, niin tietysti silloin ostaisin heille lahoja. Tällä kertaa teen mielummin extrasiirron lasteni rahastoihin.

Juuri näin… Ja eihän tuon ikäiset lapset oikein ajattele että keneltä on saanut tämän ja tämän paketin. Tai ainakin jos nyt teen karkean oletuksen että Adeliina ja Alexander uskovat joulupukkiin 😀 Pääasia että lapset saavat kivoja lahjoja ja ainakin yhden mitä on itse osannut toivoa. Minun pitäisi ottaa Evestä jossain määrin mallia, sillä minusta lahjojen ostaminen ja antaminen on niin mukavaa puuhaa että en meinaa oikein pysyä aisoissa.. mukavaa joulua sinne Turkuun 🙂

Jotenkin lukijana nolottaa tuo jatkuva todistelu yltäkylläisestä elämästä. Kyllä varmasti yksinhuoltaja äiti laittaa rahaa ennemmin lastensa rahastoihin kuin ostaa heille lahjoja. Varmasti on mistä laittaa. Tulee mieleen että tunnetko alemmuutta kun jatkuvasti korostat että olet varakas? Tuntuu oudolta tuoda sitä jatkuvasti esiin ventovieraille ihmisille. Miksei varakkuus näy teidän perheen elämässä? Itse luen blogia koska meillä samanikäkset lapset. Olen vähän surullinen kun alkuun sinusta tuli niin lämminhenkinen perhekeskeinen mielikuva. Mutta aikansa kutakin.

Eveliina

Yltäkylläisyydellä tarkoitan sitä, että on katto pään päällä, vaatteita mihin pukeutua, ruokaa, mahdollisuuksia leikkiä ja harrastaa. Yltäkylläisyys ei ole mielestäni sidoksissa rahaan, vaan voi tarkoittaa myös sitä, että on hyvä olla.

Enkä ole koskaan sanonut olevani varakas. Päin vastoin, olen kertonut ottaneeni pankkiLAINAA, kituuttavani kuukauden 200€ ja yrittäväni rahaston korkoa korolle efektin turvin säästää lapsilleni pientä turvaa. (ja kyllä, jos sinulta löytyy eurokin tililtä pakollisten menojen jälkeen, niin sinullakin ”on mistä laittaa”) Jos olisin kovin varakas, en ehkä turvautuisi tällaisiin asioihin? On kurjaa, ettei Suomessa saa puhua taloudellisista asioista ilman, että joku pahoittaa mielensä.

Jotenkin tuntuu että ihmiset ymmärtäneet hieman väärin tämän tekstin ajatuksen. Itse ainakin käsitin sen niin että nimenomaan antaa ihmisille itselleen hyväksi kokemalla tavalla. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tehdä samalla tavalla asioita. Ymmärrän jos se ärsyttää että eletään muiden siivellä mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Antaminen on ihanaa silloin kun sen tekee sydämestään, ei väkipakolla ja suorittamalla. Muutenkin on hyvä muistaa, että kaikilla ei ole samanlaisia voimavaroja ja joskus joku jaksaa tehdä jotain ja toinen taas toisen asian..
Joulumieltä kaikille!

Eveliina

Juuri näin! 🙂 Luulen, että tekstin väärin käsittäneitä ei ehkä ole suhteessa montaa, mutta juuri he ovat intoutuneet ottamaa kantaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä