Äitinuttura löysällä

Teksti

”Ota rennosti ja anna niiden lasten olla”

…oli tyttäreni neuvonut päiväkodin hoitotätiä. En ihan tarkalleen tiedä kontekstia, jossa lapseni oli jälleen avannut loputtoman sanaisen arkkunsa, mutta lauseen sanoma tuntui minusta ihanalta. Meidän vanhempien olisi vähän väliä tärkeää muistaa tämä tyttäreni nerokas fraasi.

Toivon todella, että omille lapsilleni jää lapsuudestaan muistoiksi elämän helppous ja rentous. Järkkymättömien toimintaohjeiden latelun sijasta olen ennemminkin sellainen keskusteleva kasvattaja. Lasten ottaminen mukaan päätöksentekoon sekä vuoropuhelu pitävät pienen perheemme jäsenet sillä tavalla samalla puolella, että yhteenottoja sattuu varsin harvoin. Tykkään perustella jokaisen ei -sanan itselleni ja minun tulee harvemmin kielletty lapsiltani asioita joista ei koidu haittaa kenellekään. Ihme kyllä, vaikka lapseni eivät kulje talutushihnassa tai elä kurissa ja nuhteessa, niin he ovat tilannetajuisia, kohteliaita ja kyläilemään kutsuttuja lapsia.

Yksi rento iltapäivä

Olen niitä äitejä, joiden lapset on purukumin voimalla lahjottu lähtemään päiväkodista kiltisti kotiin. Siispä tälläkin kerralla minua odotti portin takana kaksi hymysuuta.

Kotimatkalla pohdimme yhdessä mitä tänään tehdään ja syödään. Pääsin perustelemaan miksi me emme tänään lähde Kreikkaan tai syö illalliseksi joulukinkkua. Pyrin kuitenkin siihen, että lapset saavat mahdollisuuksien ja kykyjensä mukaan osallistua heitä koskeviin päätöksiin. Erityisen tärkeäksi koen sen, että jokainen saa itse päättää nälästään, eli syömisestään tai syömättä jättämisestä. En itse tankkaa ruokaa täyteen mahaan, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi kylläisen lapsen pitäisi syödä lautasensa tyhjäksi? Etenkään silloin, kun hän ei ole itse saanut annostella ruokaa itselleen. Tänään päädyimme tekemään yhdessä nakkikeittoa. Tai oikeastaan keittoa, jossa oli muutama nakki, sillä nakit maistuivat lapsille paremmin kylmänä leikkuulaudalta.

Syömisten ja syömättä jättämisten jälkeen lähdimme kaupoille. Ruokakaupassa kaikki saivat valita haluamansa hedelmän, jugurtin ja tuorepaistopisteen leivän. Arkisin en helly ostamaan karkkia, mutta Jyskissä minulla ei ollut sydäntä kieltäytyä ostamasta lapsille parin euron pehmoleluja. Vastahakoisesti myönnyin pehmoleluihin, sillä en mitenkään pystynyt perustelemaan lelujen tarpeettomuutta, kun oma sylini pursui koristetyynyjä… Pohdin jo hetken olevani liian lepsu, mutta kun kassalta lähtiessämme lapset kiittivät kauniisti ja nostivat hyllystä pudonneen esineen (jonka ohi itse kävelin) takaisin paikalleen, ymmärsin heidän ansainneen lelunsa ennemmin kuin mitä minä tyyyni.

Ihanan rentoa viikonloppua kaikille!

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Kirjoitat niin kauniisti lapsistasi, ja muutenkin! Olen lukenut blogiasi alusta asti ja huomaa kyllä miten olet kehittynyt kirjoittajana. Postaus toisensa jälkeen tämä on edelleen ehdottomasti lempiblogini, samaistun niin moneen asiaan ja monesta tekstistäsi olen saanut pureskeltavaa ja mietittävää omaan arkeen, kiitos 🙂

Avatar

En tajua, miten voi noin kauniisti kirjoittaa! Tämä postaus taas esimerkki siitä, miksi luen blogiasi ja innolla aina odotan uusia postauksia, vaikka elämänkuvamme ovat tosi erinlaisia. Tuli taas kerran hyvä mieli, kiitos. 😊

Avatar

Aivan ihana kirjoitus!
Kiitos <3

Avatar

Sana ’kuri’ kuuluu vanhaan suomalaiseen maataloussanastoon.
Kuri on kahden aitarivin muodostama kuja, jota pitkin lehmät ovat kulkeneet laitumelle ja navettaan.
Kuri tarkoittaa siis rajoja, sitä tilaa, missä turvallisesti liikkua.
Mielestäni ihan toimiva rakastavan kasvatuksen määritelmä edelleen.

Avatar

Kuulostat aivan ihanalta äidiltä! <3

Ja tuo loppu, että lapsesi nosti tavaran paikoilleen, melkein tuli tippa linssiin :')

Avatar

Jälkeen kerran herättelevä ja hymyilemään saama teksi! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä