eveliina matilda - Banneri

Tänään rutistan rakkaimpani jälleen syliini. He kertovat minulle kilvan, mitä kaikkea ihmeelllistä heidän maailmassaan on viime päivinä tapahtunut. ”Kuinka hauskaa!” ja ”Onpas teillä ollut kivaa ohjelmaa!” -vastailen samalla kun koitan kuvitella miltä poikani riemu näytti pulkkamäessä ja mietin miten kovin olisin halunnut olla letittämässä tyttäreni hiukset ennen kaverisynttäreitä. Rutistus rinnassani ei johdu sylissäni rimpuilevista raajoista. Tämä rutistus löytyy äidillä, joka menettää puolet lapsensa elämästä.

Olen täynnä itsekästä onnea siitä, että lapseni ovat jälleen vaikutuspiirissäni. Pienen poikani pehmeä poski on suukkojeni ulottuvissa. Esikoiseni vaaleat kiharat kulkevat sormieni väleissä. Ikäväni on ohi, mutta  iloani varjostaa sääli siitä, että he joutuvat viikko toisensa jälkeen kertomaan kaiken tällä tavalla uudelleen. He joutuvat järjestämään pehmolelunsa ja itsensä taas uuteen ympäristöön, aikatauluun ja perheeseen. Heidän iloaan varjostaa ikävä toisaalle. Jatkuva ikävä varjostaa heidän loppu lapsuuttaan.

Havahdun mietteistäni, kun tyttäreni kutsuu minua vahingossa isiksi. Sitten hän repeää nauruun ja minä yritän painaa mieleeni mahdollisimman tarkkaan tuon toiselle poskelle ilmestyneen hymykuopan. Viikon päästä he ovat taas poissa, järjestämässä elämäänsä taas uudessa paikassa. Se särkee sydämeni.

Kommentit (3)

Voisit kirjoittaa vaikka kirjan tunteistasi, niin hyvin ne uppoaa varmasti moneen saman kokeneeseen. Ja itse eroperheessä kasvaneena lohdutan että hyvää lasten elämään kuuluu varmasti aikuisenakin vaikka ikävä asia vanhempien ero onkin. Teillä vielä tuntuu olevan hyvä tukiverkosto ympärillä, siinä on hyvä lapsen kasvaa vaikka toisaalla olisikin isoja muutoksia ❤Kaikelta ei lapsiaan voi suojella vaikka niin kovasti haluaakin ❤ Voimia ja viisautta arkeesi!

Ymmärrän tunteesi ja olen tavallaan kiitollinen, että ymmärrät noin hyvin, mitä on olla erolapsi. Se on paskaa. ikävä ja riittämättömyyden tunne varjostaa yhä aikuisenakin. Mutta toivottavasti juttelet lastesi kanssa avoimesti tunteista heidän kasvaessaan. Heidän kannaltaan olisi myös tärkeintä itse olla vahva ja jättää hyvästit reippaasti, ettei riittämättömyyden tunne saa lisäpotkua avoimesti ikävöivistä vanhemmista.

Kirjoitat asiaa. Äiti(tai isä) saa toki ikävöidä lapsia heidän poissaollessaan ja kertoa sen heille heidän palatessaan. Pitää kuitenkin muistaa, että lapsille ei saa sanoa ettei pärjää ilman heitä tai on tylsää tai tyhmää, ettei äiti pääse tekemään heidän kanssaan jotain.

Eroperheen lapset saavat olla onnellisia ollessaan kummankin vanhemman seurassa, eikä niin, että lapsi kieltäytyy kaikesta kivasta, koska se toinen vanhempi ei pääse mukaan.
Syy vuoroviikkoasumiseen on kuitenkin vanhemmissa (molemmissa, vaikka ero olisikin vain toisen päätös), joten lapsen on saatava iloita ja nauttia elämästä kaikkina viikkoina.

Vastaa käyttäjälle Erika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X