eveliina matilda - Banneri

Kaikki kulkevat kotiini pitkälti eteisen kautta. Siispä ennen kun vieraat pääsevät ihastelemaan somaa hellahuonetta, he kulkevat kapean ja koruttoman käytävän läpi, ihmetellen naulanreikäisiä seiniä ja peläten mihin tämä valju tunnelma oikein huipentuu.

pieni eteinen

Tässä tämä nyt olisi; lapsiperheen pahin painajainen

ahdas eteinen

Lähinnä portaista koostuvaan eteiseen olemme jo tottuneet. Kengät on kiva laittaa jalkaan portailla istuskellen. mutta kaikki muu tässä ympäristössä sitten turhauttaakin.

Ensivaikutelma, eli eteinen remonttiin

Ylläolevista kuvista löytyy paljon extraroinaa, joka ei kuulu eteisen normaaliin varusteluun. Näette varmaan kuitenkin, että miksi vasara alkoi heilua eteisessäni. Tein asuntooni pintaremontin ennen viime kesäistä muuttoa, mutta remontin ulkopuolelle jäivät kuitenkin kämpän eteinen ja kylpyhuone. Molemmat huoneet olivat valkoisine seinineen melko neutraaleja ja kun näissä tiloissa ei juuri vietetä aikaa, en kaiken kiireen keskellä jaksanut panostaa niihin. Nyt kun muu asunto on sisustettu, alkoi koskemattomien huoneiden keskeneräisyys kuitenkin korostua.

Vuosi sitten suunnittelin vuoraavani eteisen seinät jollain mahtavalla tapetilla. Etsin näihin osittain yli neljän metrin korkuisiin seiniin sopivaa tapettia, mutta valinnan vaikeudessa lykkäsin päätöstä. Eilen minuun sitten iski tarve tehdä eteiselle jotain nyt heti, mutta koska kostea vuodenaika on tapetoinnille huonoin mahdollinen, aloin pohtia vaihtoehtoja. Mietin ensin mitä kaikkea seinään voisi laittaa, mutta kiinnostuttuani siitä mitä seinien alta mahtaa löytyä, sain idean kaivaa esille vanhan hirren! En tosin tiennyt lainkaan ovatko kyseiset seinät hirttä, mutta poran, vasaran ja puukkosahan avulla se selviäisi.

Seinien sisältä löytyi pettymyksiä ja ilonaiheita

Ensimmäisestä seinään tehdystä reiästä löytyi ainakin neljä eri aikakausista kielivää tapettia. Tuntui hauskalta, että jotkut ovat tapetillaan peittäneet aina edeltävän ja nyt minä tulen, revin ne kaiken pois ja paljastan alta alkuperäisen seinäpinnan. Pikkuhiljaa silmieni edessä paljastuikin täydellinen, ihana ja ikivanha hirsi! Hirsien välistä löytyi tiivistevillan lisäksi yksi Turun Sanomien kellastunut sivu. Haukoin hieman henkeäni, kun huomasin piteleväni käsissäni 1855 syntyneen miehen kuolinilmoitusta –”Jumala antaa, Jumala ottaa”.

Pienen historiallisen hetken jälkeen purkutyöt jatkuivat eteisen toisen seinän parissa. Tämä seinä oli hieman vaikeampi riisuttava ja voimat olivat miljoonan eri pinnan kanssa taistellessa koetuksella. Pettymykseni oli suuri, kun työn ja tuskan jälkeen vasara paljasti vihreän pystylaudan! Olin tietysti varautunut siihen, että asunto on kokenut matkan varrella monia muutoksia ja hirressä saattaa olla päälle laudoitettuja oviaukkoja ja muita koloja. Tämä seinä on kuitenkin mitä ilmeisimmin rakennettu paikalleen vasta reilusti muita seiniä jälkeenpäin. Teki mieli itkeä kun haaveeni runsas-hirsisestä eteisestä hautautui. Lisäksi seinästä löytyi mahdollisesti vesiletkun virkaa toimittava puutarhaletku. Täytyy vielä tutkia mikä puutarhaletkun käyttötarkoitus on ja hoitaako se tehtävänsä vai tuleeko tästä vielä odotettua suurempi remontti.

Onneksi kanssani oli ihmettelemässä naapurini, joka tsemppasi minua sillä, että tällaista näiden talovanhusten kanssa on. Vanha talo antaa, vanha talo ottaa – ajattelin ja aloin repimään kolmatta seinää. Odotin löytäväni jälleen hirttä, sillä seinä oli  samaa seinää, kun aluksi löydetty hirsiseinä, mutta vain oviaukon toiselta puolelta. Tällä kertaa tapettien alta ei kuitenkin paljastunut hirttätai edes levyä ja lautaa, vaan jotakin parempaa: punatiiltä!

Huonokuntoinen, mutta kunnostettavissa oleva punatiili. Tästä tulee hionnan jälkeen kiva sisustuselementti.

vanha lautaseinä

Pystylauta joka aluksi itketti, mutta nyt ehkä jopa ihastuttaa. Täytyy hieman selvitellä, voisiko laudan maalata ja jättää seillaseksi, vai vaatiiko seinä lisäeristystä, gyprocia tai kenties jotain muuta.

hirsiseinä

Tätä haettiin ja hieman sitä onneksi saatiin. <3

Tänään remontti jatkuu purkutöillä ja sen jälkeen siivouksella. Näinkin pienestä huoneesta tulee yllättävän paljon vanhaa rakennusmateriaalia. Toivoisin, että seinät olisivat viikonlopun jälkeen siistitty, hiottu ja maalattu. Sitten voisi ensi viikolla listottaa, tehdä sähkötyöt ja nauttia lopputuloksesta!

Kommentit (5)

Huh apua, itse varmaan pyörtyisin jos joutuisin katselemaan hirsiseinän palastakaan 😀

Hei, olethan muistanut tehdä haitta-ainekartoituksen ennen kuin olet aloittanut remontit? Ihan vaan sillä, ettet sairastuta itseäsi tai lapsiasi hengitysilmaan pääsevillä vaarallisilla aineilla, joita vanhoissa materiaaleissa on. Itse olen tekemisissä työni puolesta tämän asian kanssa päivittäin niin tuli ensimmäisenä mieleen. Sulla on ihana blogi ja koti, tsemppiä 🙂

Minä sitten pidän noiden puutalojen porstuoista!
Ystävälläni vastaava on maalattu mintun vihreäksi. Samalla värillä ei ehkä lähtisi asunnon seiniä maalaamaan, mutta tuohon tilaan ”ripaus huvikumpua” kyllä sopii.
Voithan jättää hirren näkyviin yhteen kohtaan ja levyttää muut seinät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi?

Vautsi, jään odottelee lopputulosta! Tee siitäkin sit postaus 😊

Joo! Heti kun on valmista ja valoa kuvata. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X