eveliina matilda - Banneri

Meillä on viimeaikoina ollut ihan kamalasti kaikkea! Toimenkuvani vaihtui työpaikalla paljon kiireisempään, eikä tahti työn ulkopuolellakaan ole ollut rauhallinen. Olen surrut lähisukulaiseni kuolemaa, opiskellut kolmeen eri pääsykokeeseen ja koittanut parhaani mukaan pyörittää perusarkea.

Lauantaina pysähdyimme viettämään hautajaisia, mutta Adeliinan kaverisynttärit herättelivät perheemme vielä saman illan aikana pohtimaan arkisia asioita. Yritin kyyneleitä kuivaillen muistella, että mitä toimenpiteitä synttärit meiltä taas vaativatkaan. Kauniiksi kammattu Adeliina pitää vain toimittaa lahjan kanssa oikeana ajankohtana sankarin ovelle. Helppo nakki! Paitsi että meillä ei ole lahjaa eikä tietoa sankarista, tämän kodin sijainnista tai juhlien aikatalusta. Olin saanut synttärikutsun tekstiviestitse puhelimeeni, josta DNA-kauppa hyvitti minulle muutama viikko sitten uuden puhelimen oston yhteydessä joitakin kymppejä… Pepe ystävällisesti muistutti minua DNA-kaupassa toteamastani lauseesta: ”Minulla ei ole puhelimessani mitään tärkeää, mitä tarvitsisin!”.  

Kaverisynttärit ovat viisivuotiaille maailman tärkein asia. Omille synttäreille kutsuminen on mainio tapa kiristää kavereita ja se, että olitko vai etkö ollut jonkun synttäreillä -määrittää paikkasi porukassa aina siihen asti, että synttärit unohtuvat uusien synttäreiden tieltä. Pelko lapseni sosiaalisesta murhasta auttoi minua kaivamaan muististani tiedon, että juhlapaikan osoite saattoi olla minulle ennestään tuttu tie. Olin myös melko varma, että juhlien kerrottiin alkavan kello 15 tai kello 14. Kello 16 oli myös mahdollinen, mutta ehkä hieman liian myöhäinen alkamisaika sunnuntaisille synttäreille? Kuulustelin kutsuttua ja pienen tarinnoin jälkeen Adeliina muisteli Sonjan sanoneen perjantaina jotain synttäreistään. Tartuin vihjeeseen ja muistin, että olin viimevuonna saanut päiväkodista listauksen kaikkien päiväkotiryhmän lasten vanhempien puhelinnumeroista. Nerokas lapseni osasi kertoa Sonjan sukunimen, jonka avulla löysin listalta hänen äitinsä puhelinnumeron! Laitoin numeroon viestin, jossa kerroin kadottaneeni kutsun ja kyselin tulevien juhlien tietoja. Kun vastausta ei juhlapäivän aamuun mennessä ollut kuulunut, aloin panikoida. Muistinko päivämäärän väärin? Olivatko synttärit sittenkään Sonjan? Oliko lastani edes kutsuttu ja oliko minulla todella lapsia?

En kehdannut häiritä Sonjan äitiä enempää soittamalla hänelle mahdollisesti olemattoman lapsen mahdollisesti olemattomista synttäreistä. Siispä lähetin uuden tekstiviestin päiväkodin listalta löytämääni sattumanvaraiseen numeroon. Viesti meni suurinpiirtein näin: ”Hei! Onkohan sinun lastasi kutsuttu Sonjan tämän päiväisille synttäreille? Kadotin kutsun, enkä tavoita Sonjan äitiä. Ajattelin jos saisin teiltä kutsun tiedot? Terveisin Adeliinan äiti Eveliina.” Sain vastauksen: ”Hei, meidän Ainoa ei ole kutsuttu. Toivottavasti tiedot löytyy.” Ou nou! Olin mennyt lavertelemaan mahdollisen Sonjan mahdollisesti pienen porukan kesken juhlittavista synttäreistä kutsumattomalle. Vastasin hieman hätäillen: ”Kiitos tiedosta, voi olla että synttärit eivät olleetkaan Sonjan!” Vanhempaintoimikunnalla (johon minä en kuulu) on ainakin seuraavalle kokoukselle puheenaihe, mutta tyttäreni maine oli vielä pelastettavissa.

Pakkasimme koko perheen autoon ja suuntasimme varjostuskeikalle sille kyseiselle tielle, jonka osoite häilyi jossain muistini sopukoissa. Ajoimme omakotitaloalueen läpi ja kuinka ollakaan, yhden talon ikkunasta näkyi ilmapalloja! Tämä ei voinut olla vain sattumaa, joten suuntasimme seuraavaksi lahjaostoksille. Järkeilimme, että olisi paras ostaa unisex-lahja siltä varalta, että Sonja olisi sittenkin Simo. Shoppailureissun päätyttyä kello läheni 14, eli synttäreiden ensimmäistä mahdollista alkamisajankohtaa. Ajoimme takaisin ilmapalloikkunaiselle talolle ja jäimme näköyhteyden päähän kytikselle. Jos muita vieraita ei pian alkaisi liikkua kohti taloa, tulisimme päivystämään nurkille taas tunnin kuluttua. Kuinka ollakkaan talon eteen alkoi pysähdellä autoja, joista hyppäsi ulos juhlapukeutuneita lapsia. Loikimme Adeliinan kanssa talon ovelle ja jännitimme ketä eteisessä olisi vastassa. Kaikkien (muiden paitsi Ainon) onneksi oven avasi Adeliinan ystävä Sonja! Adeliina ojensi ystävälleen tekemänsä onnittelukortin, josta olimme varmuuden vuoksi jättäneet sankarin nimen pois ja minä jätin tyttäreni juhlimaan.

Illalla Pepe asensi puhelimiimme yhteen synkronoituvat perhekalenterit, joihin kirjaamme jatkossa yksityiskohtaisesti kaikki menomme.

Kommentit (16)

Voi ei, nyt mulla on Ainon puolesta ihan todella paha mieli 😭 kutsutaanhan hänet teille syntymäpäiville, että ei jää yksin 😥

Tämän päivän naurut, eikä!!😂😂 Ihan loistava postaus ja hyvin hoiditte tilanteen!

Haha! Kuulostaa joltain mitä minä olisin voinut tehdä ja hieman vastaavissa tilanteissa ollutkin. Tyttö vaan katsonut silmät soikeana äidin puskassa lymyämistä ja kuunnellut ihmeissään ”sotasuunnitelmaa”. Arvostan siis kovasti ettet luovuttanut. 🙂 Nuo synttärit olivatkin pelkästään viskareille (jos nyt oikein arvasin kenestä kyse), sillä johonkin on vedettävä raja ketkä kaikki kutsutaan. Useasti lapsella mielipiteet, mutta vanhempi päättää lopuksi vieraslistan ja fiksusti yleensä se jako menee koko ryhmä, oma pienryhmä, tytöt tai pojat.

Vanhempaintoimikunnassa en itse ole ollut kauhean aktiivisena kiireiden vuoksi ja hieman samanlaisia ajatuksia ja ennakkoluuloja kävin läpi ennen liittymistä, mutta siellä on rento meno ja hyvä henki kun keskustellaan sekä päätetään lasten mukavista asioista/puuhista. Ei onneksi juoruilua. 😀

Ai, niin ja Wii tuli kotiin into piukeana Vappu juhlista ja pyysi heti voinko askarrella samanlaiset pupunkorvat kuin Adella! Tarviin varmaan jonkun esimerkin/mallin. <3

Noin jotenkin järkeilin, että jokin rajanveto tietysti tehty juhliin kutsutuille! Meillä on niin pieni koti ja lapsilla paljon ystäviä myös päiväkodin ulkopuolelta, joten meillä lapsi voisi taas toimia sellainen, että lapsi saa kutsua sieltä päiväkodista ehkä vain yhden parhaan ystävänsä.

Hahha, lohduttavaa kuulla toiminnastanne! 😀 Meillä tosiaan lapset vaihtavat nyt kesällä molemmat päiväkotia, että joukkoon liittyminen ei enää ole ajankohtaista.

Eikä, noi pupunkorvat oli toinen penkin alle mennyt suoritus! :DD Muistin naamiaiset kello kymmenen illalla ja alettiin sitten Pepen kanssa väkertää naamareita/korvia, kun lapset olivat jo nukkumassa. Melkein itketti että raukat joutuvat menemään äidin itse tekemissä rääsyissä, mutta onneksi lapset olivat aamulla tyytyväisiä! Lopputulos tuskin on aikuisten mielestä onnistunut, mut onneksi lapset näkee asiat niin eri tavoin. <3

Wii oli ainakin hyvin innoissaan naamarista ja hyvä, että lapsetkin tykkäsivät eli loistavasti kuitenkin tilanne mennyt! 😀 Tuokin tilanne olisi kuin omasta elämästäni, että viime tingassa muistaa tai oikeasti mulla vaan olis ehkä unohtunut koko homma ja lapsi muistuttaisi vielä vuosien jälkeenkin asiasta.

Mutta hei, uuden päiväkodin vanhempainyhdistykseen sitten avoimin mielin ja sillä asenteella, että osallistuu vain sen minkä ehtii ilman paineita. 😉

Otin oikeuden lukea tekstin, vaikka en isänä kuulukaan otsikossa eriteltyyn kohderyhmään. Aivan huippua!

Hei hienoa, että uskalsit lukemaan otsikosta huolimatta! Pyrin monesti käyttämään vanhempi-nimitystä, mutta otsikko oli kerta kaikkiaan liian pitkä, joten korvasin sen äidillä. 😀 Kiitos palautteesta!

LOL! Ja mitä sitkeyttä ja seikkailua! ”Kyllä tässä nyt yhdet synttärit löydetään” 😁

Hahha, joo :’D Ja löydettiinkin!

Sun pitäis ehdottomasti ruveta kirjailijaksi, sun kirjoitukset ovat niin eläviä 😁

Tässä tapauksessa paljastui se mitä minäkin epäilin; koko PK-ryhmää ei kutsuttu, eikä edes kaikkia ryhmän tyttöjä vaan rajaus oli tehtävä viskarien piiriin. Tämä on ymmärrettävää, kun kaikkia ei voi kutsua. 🙂 ketään ei siis jätetty onneksi ulkopuolelle

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X