Kaikkein kamalimmat treffikumppanit

Teksti

Ehdin melkein neljä vuotta etsiä, odotella, treffailla, tapailla, ihastua, pettyä ja mokailla. En muistele sinkkuelämää lämmöllä, vaan lähinnä ihmettelen miten moisesta saattoi selvitä järjissään. Tapasin ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen, mutta olin henkisesti yksinäisempi mitä milloinkaan aiemmin.

Treffikumppaneideni joukkoon mahtui muutama fiksu tyyppi, joiden kanssa minulla oli oikein mukavaa, mutta ei kuitenkaan aineksia parisuhteeseen. Olen todella kiitollinen näiden mukavien miesten huomiosta ja ajasta jota he halusivat kanssani jakaa. Kuitenkin valtaosa tapaamistani tyypeistä oli valitettavasti vastenmielisiä, itsekeskeisiä, omaa etuaan tavoittelevia, lähenteleviä ja limaisia. Kunnolliseen kumppaniin törmääminen tuntui todella kaukaiselta, aina kun joku Tinderin tai tosielämän löytö kohteli minua inhottavasti. Kokosin alle muutaman mieleeni nousseen sankarin ja heidän mokansa.

”Eronnut”

Tapasin eroni jälkeen ensimmäisen oikeasti järkevän oloisen miehen. Keskustelukykyinen ja itsekin lapsia omaava mies teki minuun erinomaisen ensivaikutelman. Tapasimme muutaman kerran kahvilla, kävelyllä ja lopulta minun luonani. Fiilikseni jutustamme oli kertakaikkisen hyvä aina siihen saakka, kunnes tapasimme ensimmäistä kertaa miehen kotona. Muilta osin upean kodin seinää koristi valtava hääkuva hänestä ja ex-puolisosta tai ”ex”-puolisosta. Tämän lisäksi kodista löytyi pintapuolisella tarkastelulla vielä reippaasti naiselle kuuluvia tavaroita, joita mies sitten takellellen selitteli minulle. Ymmärrän, että eron jälkeen voi laiskuuttaan jättää esille valokuvia vanhasta suhteesta, mutta viimeistään siinä kohdassa kun kotiinsa kutsuu treffeille uuden naisen, tulisi näkösältä jemmata exän tavarat ja kuvat. Tuntui inhottavalta istuskella sohvalla ja tutustua mieheen, kun katseeni osui jatkuvasti morsiuspuvussa hymyilevään naiseen ja tätä halailevaan mieheen. Juttumme ei jatkunut tästä eteenpäin sillä minusta tuntui, että miehen vakuutteluista huolimatta vanhaa suhdetta ei oltu vielä käsitelty loppuun. Näin jälkeenpäin ajateltuna en yllättyisi, vaikka mitään eroa ei olisi koskaan edes tapahtunut.

Nälässäpitäjät

Sovin erään Tinderistä löytämäni miehen kanssa illallistreffit ravintolaan. Olin treffejä edeltävinä tunteina pidättäytynyt ruuasta ja kasvatellut nälkää lukemalla valitsemamme ravintolan menua. Mies haki minut kohteliaasti kotoa, mutta ilmoittikin minulle heti autoon istuttuani, että hän ehti jo syödä kotona. Mies keksi meille sitten korvaavaa tekemistä, mikä olisi varmasti ollutkin hauskaa, jos minä en olisi kitunut nälissäni.

Toinen sankari kutsui minut ensitreffeille kotiinsa. Olisin halunnut tavata julkisella paikalla, mutta mies houkutteli minut kotiinsa sillä verukkeella, että hän valmistaisi meille illallisen. Treffejä edeltävinä päivänä tiedustelin mieheltä, että sopiiko ruuan kanssa paremmin valko- vai punaviini. Saavuin treffeille pulloineni ja ihmettelin hieman, kun keittiössä ei ollut lainkaan kokkailun jälkiä. Olin istunut miehen luona jo tovin ja aloin hätääntyä kun mitään ruokaan tai sen valmistukseen viittavia merkkejä ei alkanut näkyä. Lopulta kurniva vatsani pakotti minut kysymään, että alottaisimmeko kenties yhdessä valmistaa syötävää? Hieman yllättyneen näköinen mies kaivoi jääkaapistaan kullemma eilen syömänsä keiton jämät ja lämmitti siitä minulle annoksen. Kammottavan pinaattisopan jälkeen otin punkkupulloni kainaloon, lähdin kotiin ja tarkistin vielä viestiketjustamme, että olinko vain kuvitellut miehen lupaukset kokkailusta. En ollut kuvitellut.

Kerran sain eräältä terveysintoilijamieheltä kutsun tulla luokseen syömään. Meillä oli mukava ilta ja miehellä erinomaiset terveyssafkat, mutta jouduin miehen patistuksesta nousemaan vähän väliä kesken syömisen seisomaan, jotta aineenvaihduntamme ei vain pääsisi pysähtymään.

Neljännen ruokamokailijan luona istuin tunti tolkulla katsomassa leffaa ja kuuntelemassa musiikkia niin, että minulle ei ole tarjottu edes vesilasillista. Olin ennen treffejä tarjoutunut tuomaan mukanani jotain leffaevästä, mutta mies kieltäytyi tästä. Ymmärrän, että kaikki eivät ole napostelevaa sorttia, mutta minä olisin todellakin aamuyön tunteina kaivannut jotain pientä syötävää ja yllätyin siitä, että omat tuomiseni torjunnut mies ei ollut varautunut itse millään tarjottavalla.

Vonkaaja

Tapasin Turun yöelämässä mukavan oloisen miehen, jonka kanssa jatkoimme iltaa yhdessä jutellen. Baari sulkeutui ikävästi kesken erityisen mukavan juttutuokiomme. Mies ehdotti, että jatkaisimme keskustelua hänen luonaan. Näin tilanteessa riskejä, sillä en etsinyt itselleni seuraa vain täksi yhdeksi illaksi. Tein asian miehelle erittäin selväksi ja hän vakuutteli olevansa samoilla linjoilla. Haimme grilliltä ranskalaisia ja söimme ne miehen kotona, joka sijaitsi oman kotimatkani varrella. Kun uni alkoi painaa silmiäni ilmoitin jatkavani matkaani kotiin. Tässä kohdassa mukava mies muuttui mielipuoleksi. Hän yritti kaikilla sanallisilla tavoilla saada minua jäämään luokseen yöksi ja laittaessani kenkiä jalkoihini hän tehosti aneluaan sanomalla ”pliiiis” . 

Lähentelijä

Perseestä puristelijoita, ekoilla treffeillä suutelemaan kumartuneita, kaupassa käsikädessä kulkemista ehdottaneita ja aivan liian aikaisessa vaiheessa seksistä juttelevia ällötyksiä on riittänyt useita.

Mieleeni nousi nyt kuitenkin yksi sinnikäs kaveri, joka yritti avata reiteni oveluudella. Tämä hyvän ystäväni kaveri oli minulle jo ennestään tuttu. Olimme silloin tällöin törmänneet kaverini kautta, enkä osannut aavistella pahaa, kun mies erään kerran pyysi minua kanssaan Aurajoen rannalle Arttu Wiskarin keikalle. Ehdotin, että tapaamme tässä kodistani kivenheiton päässä olevassa baarissa, mutta mies halusi kuitenkin välttämättä kuljettaa minut pelipaikalle autollaan. En pistellyt vastaan ja kyytii istuuduttuani mies kertoi unohtaneensa rannekellonsa kotiin, minkä vuoksi meidän pitäisi koukata hänen kotinsa kautta. Ajattelin odottelevani kerrostalon eteen pysäköidyssä autossa sillä välin, että kaveri kipaisee kellonsa, mutta hän halusikin minut mukaansa. Herkäksi säätyneet hälytyskelloni alkoivat soida, mutta koska miehen fanittaman artistin keikka oli juuri alkamaisillaan, ajattelin kellon hakureissun pysyvän lyhyenä. Tyhmä minä kun en tajunnut panemisen menevän Artun edelle. Miehen saatua saaliin (=minut) kotiinsa, kello unohtui ja kaveri korkkasi meille lonkerot jääkaapista. Istuin turvallisen matkan päähän miehestä sohvalle ja yritin litkiä lonkeron mahdollisimman nopeasti alas. Mies tuntui pohtivan keinoja päästä luonnollisesti lähemmäs minua. Hän venytteli niskojaan ja ehdotti minulle, että voisin hieroa häntä. Niin vieraskorea en luojan kiitos ollut, että olisin koskenut tuntemattoman hikiseen niskaan, joten kohteliaasti kieltäydyin tarjouksesta.  Nielin lopun lonkeron yhdellä kulauksella ja ehdotin, etät lähtisimme keikalle. Tämän jälkeen mies kylmän viileästi siirsi kätensä sisäreidelleni ja totesi ettei meillä nyt mikään kiire ole. Yök, yök ja yök! Nousin seisomaan, tein lopun ahdistelulle enkä enää koskaan halunnut nähdä kyseistä ihmistä.

Nyt kun vierelläni on ihminen, joka antaa minun lämmittää jäisiä varpaitani vasten lämpimiä reisiään, kutsun paskamaista sinkkumatkaani arvokkaaksi kokemukseksi. Ilman kaikkia kurjia miehiä, en ehkä osaisi arvostaa tätä miten herrasmiesmäinen kumppanini kunnioittaa minua ja omaa tilaani, asettaa minut edelleen ja tahtoo pelkkää hyvää. Tästä superonnellisesta rakkauskuplasta on turvallista kurkistaa menneisyyteen ja nauraa sille.

 

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Sun PITÄÄ ruveta kirjoittamaan ammatiksesi, oot luonnonlahjakkuus!

Avatar

Voi, ollaankohan tapailtu samoja sikoja? 😀 pahin painajainen ehdotti seksiä autossa muuaman tunnin tuttavuudrn jälkeen, kotonaan oli kuulemma ex- vaimo ”pakkaamassa loppuja tavaroitaan”…. niin varmaan.

Eveliina

Hahha. 😀 Ollaan varmaan! Yök, ihan kauhea (jopa koominen) tuo sinunkin kokemus!

Avatar

Voi ei, myös useamman vuoden deittailleena samaistuin niin paljon 😀

Eveliina

Joo, siis mä luulin että tällaisia kohtaamisia löytyy lähinnä sarjoista tai kirjoista, mutta deittailumaailma on oikeasti todella koominen, hirveä ja ajoittain hauska!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä