Jag vet inte. – tiivistää pääsykokeeni

Teksti

Kokeeseen valmistautuminen

Sain raivattu kaikkien arkisten kiireideni keskelle hyvin tilaa pääsykokeisiin lukemiselle. Selvitin aikaisempien vuosien pääsykokeiden sisältöä ja lähdin sen perusteella etsimään tietoa, josta voisi olla hyötyä kouluun sisälle pääsemisessä. Opettelin opetussunnitelman otsikot ja perustelut, miksi tietyt aiheet kiinnostivat minua eniten. Sisäistin löytämääni tekstiä alleviivaamalla ja yliviivamalla sitä. Tein miellekarttoja, Googletin auki kaikki tuntemattomat sanat ja tein tiivistelmiä. Luin netistä kyseisen koulun blogikirjoitukset, eettiset ohjeet sekä opettelin ulkoa arvot ja tunnusluvut. Treenasin alan englannin kielen sanastoa ja etsin kyseisessä koulussa toimivien opettajien luomia materiaaleja käsiini. Tallensin kaiken tiedon puhelimeeni ja kuuntelin tallenteita aina sillon kun ei ollut mahdollista lukea. Harjoittelin itseni esittelyä ääneen ja pänttäsin päähäni valmiiksi vastaukset kaikkiin haastatteluissa yleisesti käytettäviin kysymyksiin. Näin mielestäni hyvin paljon vaivaa kokeeseen, johon ei ollut tarjolla lainkaan ennakkomateriaalia.

Itse koepäivä

Pääsykoeaamuna ajoin innoissani kohti kutsussa esitettyä osoitetta. Olin hyvässä ajassa, perin pohjin valmistunut ja mieleltäni levollinen.

Paikanpäällä ilmoittauduin kokeeseen ja löysin heti seurakseni mukavia ihmisiä, joiden kanssa spekuloimme tulevaa päivää. Ohjelma alkoi lehtorin alkuinfolla, jonka aikana yllätyin harmikseksi sillä, että päivästä puuttui kokonaan perinteinen haastattelu.

Haastattelun sijasta meidät jaettiin ryhmiin, joissa keskustelimme keskenämme samalla kun arvioitsijat tarkkailivat tilannetta. Keskustelun aiheesta oli jokseenkin vaikea keksiä järkevää sanottavaa, mutta kuvion pointti olikin varmasti siinä miten me keskustelimme, kuuntelimme ja otimme toisemme huomioon. Tehtävä sujui ryhmältämme oikein hyvin, mutta tilanteessa oli haastava tuoda ilmi itsestä haluamiansa asioita. Jokainen ryhmäläinen puhui saman verran, nyökytteli, osallisti muita, kuunteli ja hymyili aivan yhtä persoonattomasti. Minusta tuntui, etten saanut tuotua omia vahvuuksiani esille, enkä usko arvioitsijen pystyneen tekemään välillämme juurikaan eroa. Nopeasti ohi sujahtaneen ryhmätehtävän jälkeen olo oli tyhjä.

Onneksi seuraavaksi oli lounastauko, jonka aikana ehdin ryhdistäytyä ja hiota suunnitelmaani kirjallisen kokeen esseetä varten. Kuulin tutorin puhuvan edellisvuoden esseestä ja laskiskelin, että tulisin kompensoimaan pistetilannettani loistavalla esseellä. En muista saaneeni kirjotelmista juurikaan alle 10 kouluarvosanaa. Toki ammattikorkeakoulun pääsykokeilla ei varmaan olisi mitään tekemistä peruskoulutasoisen tekstin tuottamisen kanssa, mutta ajattelin olevani vahvoilla vuosikausien kirjoitusharrastukseni johdosta.

Kun kirjallinen koe sitten jaettiin eteeni ja olin silmäillyt läpi sen kaikki 17 sivua, olin kauhuissani. ”Missä helvetissä on esseen tehtävänanto!? Miksi ruotsin tehtävä on ainoa, johon ”saan” itse tuottaa tekstiä??” Teki mieli viitata ja kysyä teki mieli karjuen tivata miksi koe on muuttunut edellisten vuosien kokeista? Sain kuitenkin pidetty itseni vaiti, nostin kynän käteen ja kasasin itseni vielä tämän kerran. Edessäni oleva paperi oli ainoa mahdollisuuteni korkeakoulututkintoon. Kaikki mitä seuraavan 90 minuutin saisin tehtyä tälle paperille, määrittäisi tulevaisuuteni suunnan. Minä halusin tähän kouluun ja annoin itsestäni kaiken. Koeajan päätyttyä laahustin turtana opettajan luo ja palautin pöydälle paperinivaskan, josta minulle jäi viimeiseksi kuvaksi ruotsin tehtävän riveille kirjoitettu ”Jag vet inte”. Lause tiivisti hyvin kaikki niille 17. sivuille antamani vastaukset.

Kokeen jälkeen

Kotiin päästyäni sukelsin peiton alle syömään suklaapatukoita. Odotukseni olivat liian korkealla ja pettymyksessä riittäisi nielemistä. Oliko päivässäni mukana huonoa tuuria vai olenko minä vain itse liian huono? Miksi olen niin tyhmä ihminen, että en kaikesta yrityksestä huolimatta pääse opiskelemaan? Pitäisikö minun aloittaa peruskoulu kokonaan uudestaan, että korkeakouluun pääsy olisi mitenkään mahdollista? Joku voi ajatella, että tarkastelen suoritustani liian itsekriittisesti, mutta minä oikeasti tiedän, että kuluneen päivän perusteella on aivan turha jäädä odottelemaan tuloksia. Ainoa asia mitä voin enää tehdä on yrittää ensi vuonna uudestaan.

 

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Kuulostaa aivan täysin yhteisöpedagogin pääsykokeilta! Jos olit siellä niin no stress. Jos nyt ei nappaa niin avoimen kautta pääsee 100% varmasti sisään. T. Kohta 3. vuoden yp-opiskelija

Avatar

Mulla kävi aivan sama juttu viime ne kuussa pääsykokeissa. Olin mm. opiskellu ja kerrannut matikkaa oikeasti päiviä ja useita tunteja, koska se on aina ollu mulle hankalaa. Kas, nyt tänä vuonna sitä ei ollutkaan ollenkaan pääsykokeissa! Ainakaan tässä kaupungissa. Muutenkin pääsykokeet oli niin mitään sanomattomat, että tiedän myös että syksyllä uusi hakemus..

Avatar

Voi ei! Sentään hait ja valmistauduit 🙂

Itse haaveilen terveydenhoitajan alasta, olen nyt lähihoitaja. En aijo edes hakea kouluun surkean matikkapääni takia. En tajua miten pääsin edes lääketentin ekalla läpi… Omalla tavallaan harmittaa etten käynyt lukiota.

Avatar

Kannattaa ehdottomasti hakea! Oon päässyt sairaanhoitajaksi ja sit uudet pääsykokeet kesken tutkinnon ja hain terkkariksi. Ja en ole hyvä matikassa. Vaikka se osio menisi huonosti, voi loistaa muissa. Ja lähihoitajan tutkinnosta on tosi paljon hyötyä opinnoissa!

Avatar

Hei, harmi kun kokeesi tuntui menneen penkin alle. Taso on todella kova tiettyihin kouluihin ja varsinkin ero peruskoulun ja korkeakoulun vaatimusten ja tehtävätyyppien välillä on kuin vertaisi ekaa luokkaa yläasteeseen. Kannattaa katsoa onko valmistavia oppilaitoksia tai avoimen yliopiston kursseja ensi vuotta varten!

Eveliina

Katselinkin jo noita avoimia kursseja ja niiden käyminen voisi olla yksi vaihtoehto.

Avatar

Pääsykokeissa on aina mukana vähän tuuria, rippunen taitoa ja nykyään myös aimo annos inhimillistä tulkinnan varaa.
En itse pidä ryhmähaastatteluista, sillä en ole onnistunut vielä selvittämään, mitä vartin keskustelu kahden raatilaisen arvioimana milloinkaan kertoo kenestäkään. Niinku oikeesti. Se on vain teatteria, jota subjektiivinen arviklijajoukko katselee läpi tunhikausia päivässä.
Esimerkiksi itselläni aikanaan samoissa pääsykokeissa tuo ”ryhmätyötaitoja” mittaava osio pisteytettiin vuodesta riippuen kovin eri tavalla. Tuskin sisäiset taitoni toimia ryhmän jäsenenä kuitenkaan vuodesta toiseen heittelivät juurikaan. Myöskään niissä keskusteluissa, joihin pääsykokeissa olen osallistunut, ei ole keskenään juuri ollut havaittavissa osallistujana mitään ”laatueroja”.

Yksilöhaastattelussa on enemmän omillaan ja saa ainakin tunteen, että pääsee näyttämään ja kertomaan, kuka on. Tosin niidenkin pisteytys on usein samalla tapaa vain raadin mielipiteen varassa
– vähän onneakin tarvitaan matkaan siinä, kuka lopulta kenestäkin sitten tykkää.

Toki pääsykokeissa haettavat ominaisuudetkin eroavat toisistaan. Esimerkiksi opiskelijalta saatetaan pääsykokeessa hakea hyvää paineensietokykyä tai taitoa opiskella tehokkaasti. Myös motivaatiota mitataan, sillä tarkoitus olisi tietysti sisäänpääsyn lisäksi myös jaksaa käydä se koulu loppuun.

Vielä ei toki kannata heittää kirvestä kaivoon. Suurin osa pääsykokeista on kohdallani johtanut kielteiseen tulokseen. Toki joskus on onnistanutkin ja jokuhan aina tulee valituksi. Myös kokemusta kokeesta voi oppia arvostamaan.

Avatar

Olisi kiinnostava tietää, minkä alan pääsykokeista on kyse.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä