eveliina matilda - Banneri

Kivan juhannuksen lisäksi takana on runsaasti uuden kodin eteen tehtyä duunia

Ihan ensimmäisenä asensimme kattohirteen rekin ja keinun, jotta meillä on paikka missä roikkua. Tämän jälkeen siirryimme vähemmän tärkeisiin toimenpiteisiin, kuten huonekaluihin ja säilytysjärjestelmiin. Vanha ja suuri sohvamme hallitsi liikaa olohuone-makuuhuonettamme, joten hankkiuduimme siitä eroon ja ostimme tilalle kevyemmän sohvan. Sohvan vaihdon myötä saimme huoneeseemme mahtumaan myös lapsille omat sängyt. Jaoimme yhtenäisen tilan kattohirteen ripustetun verhon avulla kahtia ja fiilistelimme sitä, jos verhon tilalle rakentaisikin oikeat seinät. Ehkä pilkomme tilan useampaan huoneeseen sitten joskus kun lapset eivät enää kömmi meidän sänkyyn pyörimään, mutta nyt nautimme siitä, että olemme koko perhe kivasti yhteisessä tilassa. Verhot vedetään näkösuojaksi oikeastaan vain silloin kun lapset menevät nukkumaan ja me aikuiset haluamme vielä puuhailla olohuone -alueella.

Eilen koti alkoi näyttää oikealta kodilta, kun vaatekasat katosivat lattiolta. Saimme meinaan minun listallani kaikkein tärkeimmän asian eli vaatehyllyt tehtyä. Tuumimme, että Pepe tekee vaatehuoneeseen nyt nopeasti väliaikaiset hyllyt. Kun vanerit ja vaatteet oli saatu seinälle, katsoimme hyllykokonaisuutta ja totesimme, että ”väliaikaiset” hyllyt tulevat varmasti olemaan näin koko meidän täällä asuinajan. Luulen että asunnostamme tulee tulee löytymään tärkeämpiä toimeinpiteen kohteita vielä jokusen vuoden ajan… 

Lapset ovat ottaneet uuden kodin hienosti haltuun

Muutto saman naapuruston sisällä ei ole tuntunut älyttömän radikaalilta muutokselta. Meillähän on edelleen vanha kotimme =nykyinen asunto II, jossa käymme silloin tällöin pyörähtämässä ja ihmettelemässä. Uuden kodin vieressä on samat vanhat maisemat ja sama vanha lähikauppa, mutta positiivisena lisänä uusia potentiaalisia kavereita. Koko muuttoidea lähti oikeastaan liikkeelle lasten pyynnöstä yökyläillä Pepen luona. Pohdimme silloin, että pepen taloyhtiön pihapiirissä hengailu voisi tehdä hyvää lasten kaverisuhteille. Toistaiseksi lapsilla on ollut kavereita vain isänsä naapurissa ja toivoisimme heidän juurtuvan kavereiden osalta myös Portsaan. Olemme jo tervehtineet yhtä Alexin ikäistä naapuria ja uskon, että tulemme viimeistään uuden päiväkodin aloituksen myötä tutustumaan muihin alueen perheisiin.

 Nyt kun yläkerta on saatu asuttavaan kuntoon, aloitamme puuhailemaan alakerran keittiön sekä olohuoneen kimpussa. Yläkerran pikkujuttujen sijasta tärkeintä olisi seuraavaksi saada keittiö käyttöön. Tarkoituksena on tällä viikolla tyhjentää alakerrasta turhaa romua kaatopaikalle ja tuttavan kirpparipöydälle. Sitten edessä on suursiivous, tiskikoneen asennus sekä jääkaapin korjaus, minkä jälkeen meidän pitäisi päästä nauttimaan noutoruuan sijasta omista kokkailuistamme.

Huomasin tätä postausta luodessani, että olen tehnyt vintistä kotia niin keskittyneesti, etten ole tajunnut napata tapahtumista juuri lainkaan kuvia. Lupaan kuitenkin palata teille vielä kuvien kera!

Kommentit (20)

Huvittaa nää kommentit (ja toisaalta surettaa koska aidosti vanhemmistaan kärsiviä lapsia tässäkin maassa on) siitä miten lapsi menee rikki muuttaessaan. Mä ainakin rakastin pienenä kun muutettiin pihalta toiselle myös! Ja muutettiin lapsuudessa kerran ja silti aikuisena oon muuttanu 7 kertaa viidessä vuodessa, mikä alkaa olee liikaa ehkä. Ei se lapsuus määritä jossain muuttojen määrässä tulevaisuutta, kunhan lapsella on turvalliset aikuiset ympärillä (joita teillä ihailtavan paljon!j ja katto pään päällä niin niistä kasvaa varmasti täysin tasapainoisia aikuisia, jotka muuttaa tai ei paljon 😀 ja juurikin kaupungin vaihto/kavereiden taakse jättäminen sit erikseen.

Aika turhaa lässytystä tuosta muuttohommasta. Me ollaan jouduttu muuttaa pari sataa kilsaa ja siitä lapset itkee kun paikkakunta vaihtu ja välillä kysyvät millon mennää takas omaan kotiin, jota ei tietenkään ole enää. Me joudutaan varmasti muuttamaan vielä pari kertaa ennenkuin ostetaan omakoti minne sit toivottavasti jäädään. En tykkää itekään tästä mut töiden perässä on muutettava.
Se että muutatte toisen kortteliin tuskin hetkauttaa teijän lapsia, mut näköjään koko somekansaa.

Eikö olis ennen muuttoa ollu järkevämpää saattaa remontti valmiimmaksi?
Korvaan särähtää myös ”meidän sohva ja meidän asunto”, kyseessä nähtävästi kuitenkin Pepen sohva ja asunto…

Meille on parempi asua täällä yläkerrassa ja remontoida samalla alakertaa. 🙂
Sillä nyt ei ole väliä mitä minkäkin asunnon, auton tai edes lapsen paperissa lukee. Me eletään ja asutaan yhdessä = meidän kodit, lapset, autot sohvat… 😉

Ei lapset muuttamisesta kärsi. Tai itselleni ei ainakaan ole jäänyt mitään traumoja, vaikka alle 6 vuotiaana olimme asuneet 9 eri asunnossa. Sitten löytyi ”se oikea koti” missä vanhempani edelleen asuvat, yli 20v. asuneet jo.

Hyvin sä Eve vedät! Olet varmasti ajatellut lasten parasta ratkaisuissasi. Rakastava koti ja lapsia ympäröivät huolehtivat aikuiset kantavat pitkälle. Useampi muutto lapsuudessa voi tehdä ehkä sen, että aikuisena lapsi ei halua muuttaa kovin usein, tuskin sen kummempaa. Liika höpötys ja hössötys näistä muutoista on ihan hassua. Ihmiset muuttaa ja lapsetkin on ihmisiä. Lapset kulkee vanhempien mukana reissutöissä ym, eikä ne silti kasva yhtään vinoon. Tsemppiä ja maalaisjärkeä vaan!

Suututtaa nuo kommentit joissa vähätellään Even valintoja, ja epäillään voiko lapset hyvin.

Olen pitkään lukenut tätä blogia, siitä asti kun Ade oli vauva. Sydän murtui kun Eve jäi selviämään itsekseen arjessa, vaikka on huippu äiti ja perhe on hänelle tärkeä.
Seurasin kun hän toipui menetyksestä, ja rohkeni taas olla avoin rakkaudelle.

Eve on koko ajan tehnyt huikeaa työtä. Opiskellut, ja käynyt töissä ja hoitanut lapsia erinomaisesti. Nyt hän viimein löysi ihmisen joka ymmärtää häntä, ja tukee 100%. Ehdottomasti kannattaa tehdä miten parhaalta tuntuu. Jotkut haluaa tutustella kauan ennen yhteenmuuttoa. Toisilla yhteinen sävel löytyy nopeaan.
Olen varma että kun äiti voi hyvin, lastenkin on helppo hymyillä 🙂
Jätä arvostelijat omaan arvoonsa, oot Eve huippu persoona ja vanhempi! Sun blogia on aina ilo lukea 🙂

Täytyy kyllä sanoa, että huvittavaa miten paljon ihmisillä on sanottavaa toisten elämästä. Vaikka kirjoittaa julkista blogia, on silti kummallista ettei osalta ihmisiltä löydy mitään filtteriä näiden kommenttien suhteen. Olen samaa mieltä, että lapsuuden monet kokemukset muokkaavat lasta ja itsekin olen traumatisoitunut vanhempieni huonosti hoidetuista eroista yms asioista. Niiden kanssa kamppailen edelleen. Voisin olla monesta asiasta hyvinkin katketa mutta miksi? Miksei tätä elämää voi ajatella niin että välillä kuuluukin tulla vastoinkäymisiä ja asioita jotka eivät ole helppoja ja joita joutuu työstämään. Vanhemmat voivat tehdä paljon lastensa eteen ja toimia ns täydellisesti ja silti lopputulos voi olla mitä vain, jospa emme arvostelisi ihan niin rankalla kädellä toisten tapaa olla ja elää. Kaikki tekevät virheitä, myös lastensa suhteen. Onneksi moni asia on myös korjattavissa. Lapset ovat todella muokkautuvia ja sopeutuvaisia yleisesti ottaen.

Olipa hämmentävää lukea näitä kommentteja. Miksi joku kuvittelee voivansa kommentoida noin? Lapset on erilaisia, äidit on erilaisia, perheet on erilaisia.. Ja kaikissa perheissä eletään omanlaista elämää. Jos olisi olemassa vain yksi ainoa oikea tapa elää ja kasvattaa lapsista tervejärkisiä nuoria ja aikuisia, niin kovin montaa tervejärkistä ei varmaan olisi..

Voi, voi. Näin toimii lapsiäiti.

Et taida ymmärtää, että näen IP-osoitteesi perusteella kaikki lähettämäsi kommentit? 😀
Jokseenkin huvittavan tilanteesta tekee tämä aikaisempi kommenttisi: ”Kysymys, miksi välität ilkeistä kommenteista? Minä suodatan ne täysin enkä julkaise. Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kateelliset huutelee. Sinuna laittaisin kuvan takaisin, koska muuten annat kiusaajille vallan kajota sinuun. Vahvuus tulee omasta itsestä.❤️”

Noh, noudatan sen sanomaa!

Eräältä keskustelupalstalta:

”On todella naiivia kuvitella, että muutokset eivät vaikuta lapsiin mitenkään. Eve tuudittautuu siihen, että lapset ovat rakastettuja ja materiaa riittää, joten jatkuvilla muutoksilla ei ole merkitystä. Eihän hän voi sitä tietää! Tällaiset asiat tulevat esiin vasta teininä, aikuisena, ensimmäisissä parisuhteissa jne. Moni ymmärtää oman lapsuuden puutteet ja niistä aiheutuneet seuraukset vasta saadessaan itse lapsia tai ollessaan vakavassa rakkaussuhteessa.”

En kopioinut tuota kommenttia tänne pahassa tarkoituksessa, vaan siksi että tiedän asian olevan juuri noin. Lapsuuden kokemukset heijastuvat aikuisuuteen mitä odottamattomimmin tavoin, eikä esim. materiaalisen hyvinvoinnin taso tai vilpitönkään rakkaus pyyhi pois kokemuksia, joista joillekin jää syvälle sisimpään turvattomuuden tunne. Näitä asioita on ihan tutkittu, esimerkiksi väitöskirjoja aiheesta löytyy.

Perheessänne on varmasti suurin osa asioista aivan kunnossa, mutta pitää silti muistaa että lapset haluavat aina miellyttää vanhempiaan, eivätkä aina osaa kertoa sellaisista tunteista joita eivät ehkä itsekään kykene aktiivisesti tiedostamaan. Vanhemman tehtävä on tällöin olla se epäitsekäs osapuoli, joka päättää olla ottamatta riskejä.

Käsittääkseni tätä kyseistä väitöskirjaa ei ole tehty meidän perheemme tilanteesta?
Yritä ymmärtää että sinä luot mielikuvasi ja päätelmäsi täysin BLOGIN perusteella. Et voi väittää ettenkö minä, täysin sinulle tuntematon ihminen olisi epäitsekäs suhteessani lapsiini.
Tämä kommenttisi: ”Perheessänne on varmasti suurin osa asioista aivan kunnossa”, puhuu paljon puolestaan. Sinä et voi tietää mitä meidän perheessämme tapahtuu. Et tiedä sitä hyvässä etkä pahassa. Et yksinkertaisesti voi analysoida lasteni ja minun elämääni kun et meitä edes tunne. Ole siis hyvä ja keskity oman elämäsi ruotimiseen, jätä keskustelupalstoilla kiusaaminen ja ota tämä blogi viihteellisenä sisältönä, niin kuin se on sinulle ja muille lukijoille tarkoitettu.

Tuntuu tosi pahalta lastenne puolesta.

Vaikutat itse kovin innostuneelta vaihtelevista projekteista, mutta, vaikka kuinka toisin vakuutat, et vain saa minua lukijana vakuuttumaan siitä, että lastenne turvallinen ja tasapainoinen arki olisi prioriteettilistasi kärkipäässä.

Ei elämässä voi aina olla ”retkellä”. Mitään pysyvää ei synny, jos aina ollaan muutoksen keskellä.

Lasten lapsuus vaatii aikuiselta kykyä sietää tylsyyttä ja tehdä pitkän aikavälin, tylsiäkin, suunnitelmia. Arkea arjen perään.

Voit säästää säälisi joillekin sitä enemmän tarvitseville lapsille. Ehkä joillekin heitteille jätetyille, hyväksikäytetyille, nälästä ja köyhyydestä kärsiville tai huumeidenkäyttäjä-vanhempien lapsille?

Asia nyt vain on niin, että nämä meidän naperot elävät täydessä yltäkylläisyydessä, erittäin onnellista lapsen elämää. Meidän kotona ei riidellä, ei kiristellä hampaita, huudeta tai komennella. Lapsillani on kymmenittäin rakastavia ja selväpäisiä ihmisiä ympärillään. Heillä on uima-altaat, ruokaa, herkkuja, mökkisaari, serkkuja, kavereita, lemmikeitä, äärettömän rakastavat vanhemmat ja lellivät isovanhemmat sekä tädit. Kaiken kerman alta löytyy rutiinit, pysyvyyttä, selkeät säännöt ja toimintamallit. Lapseni ovat koko elämänsä olleet niin rakastettuja, ettei muutto tai toinenkaan pysty horjuttaa heidän perusturvallisuuden tunnettaan.

Kaikkien perheiden arki ei ole yhtä tylsää kuin sinun. Omille mahdollisille lapsillesi matkustelu, retkeily ja uudet tilanteet ovat ehkä kamala asia? Se voi johtuu sinun kapeakatseisuudestasi? Meidän lapsille näin ei kuitenkaan ole. Minun lapseni rakastavat tekemistä, menemistä, uuden kokemista ja etenkin retkeilyä! <3 Koita pärjätä asian kanssa.

Etkö juuri kirjoittanut ihan postauksen siitä, miten teillä tapellaan hyvin räiskyvästi?

Ei lasten kanssa tai heidän nähden ikinä. 🙂

Go ewe go ewe. Täyttä asiaaa

Onnea uuteen kotiin! 🙂 Joskus taisit sanoa, ettette muuttaisi yhteen ennen kuin olet asunut sen 2 vuotta asunnossasi, ettei myydessä tarvitse maksaa veroja siitä myyntivoitto-osasta. Miten tämän kanssa nyt teet vai pidätkö kirjat vanhassa kodissa edelleen?

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X