Lasten uudet harrastukset

Teksti

Meidän lapsilla on ollut vauvasta asti kalenterit täynnä ohjelmaa

Molemmat vastasyntyneet kannettiin suoraan synnäriltä johonkin sukulaistapahtumaan ja sille tielle ovat jääneet. Lukuisten kahvipöytätreffien ja kissanristiäisten lisäksi me ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, uimassa sekä suvun laavulla metsikössä sienestämässä, marjastamassa ja eväsretkeilemässä. Äitikavereideni ja heidän lastensa kanssa lapseni ovat päässeet kiertämään museoita, markkinoita, kahviloita, lähialueen leikkipaikkoja sekä kuta kuinkin jokaisen Turun keskustan lounasbuffetin. Äitiyslomalla ollessani päiviämme rytmittivät lisäksi kaupungin tarjoama puistotoiminta, perhekahvila, seurakunnan kerho sekä avoimen päiväkodin tuokiot. On ollut selvää, ettei kukaan meistä ole kaivannut kaiken tämän päälle vielä jotain viikottain esiintyvää harrastustoimintaa. Viime syksynä Adeliina osasi kuitenkin itse toivoa pääsyä voimistelun pariin ja mahdollisuus harrastaa hänelle tietenkin suotiin. Olen hyvin kiitollinen omille vanhemmilleni lapsuuteni harrastusten mahdollistamisesta ja jatkan perinnettä mielihyvin omien lasteni kanssa. Adeliina voimisteli yhden kauden, mutta ei halunnut sen jälkeen palata harrastuksen pariin.

Lapset keksivät itse itselleen harrastukset

Istuimme tiiviisti television parissa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen aikana. Lapset ihmettelivät mitä niin ihmeellistä pienessä mustassa kiekossa voi olla, että se saa aikuiset ihmiset luistelemaan perässään ja toiset kannustamaan stadioneilla tuhatpäisinä yleisöinä. Eräällä mukkilan vierailulla jääkiekon aiheuttamat tunteen purkaukset mummissa tekivät Alexanderiin niin suuren vaikutuksen, että hän totesi haluavansa itse jääkiekkoilijaksi. Adeliina yhtyi pikkuveljen päätökseen, mutta nähtyään sitten lähikuvaa loukkaantuneesta kiekkoilijasta, joka sylki suustaan verta, Adeliina vaihtoi suunnitelmansa turvallisempana pitämäänsä taitoluisteluun.

Ensi viikolla Adeliina aloittaa taitoluistelun ja muutaman viikon päästä Alex aloittaa ihan ensimmäisen seuratoimintaharrastuksensa jääkiekon. Molempien lasten harrastukset alkavat ilmeisesti luistelukoulu tyylisillä treeneillä kerran viikossa.

Minä ja Pepe olemme innoissamme aloittamassa syksyn harrastuskautta yhdessä lasten kanssa

Näin pienten lasten ollessa kyseessä ja etenkin näiden kyseisten lajien parissa koko perheeltä vaaditaan osallisuutta ja sitoutumista harrastukseen. Vanhemmuus tarjoilee jälleen kerran aitiopaikan seurata pienten ihmisten kehittymistä ja kasvamista uuden parissa. Olen kovana vilukissana kuitenkin huolissani siitä, että jääkiekko- tai luistelukärpäsen puraistessa lapsiani oikein kunnolla, minulla lienee edessä lukemattomia hyisiä tunteja kylmässä jäähallissa… Mutta mitäpä ei vanhempi lastensa eteen tekisi!

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Kyllä jäähallin kylmyyteen tottuu! Terveisin vilukissa 😀 7v poika on nyt 1,5v pelannut ihan joukkueessa jääkiekkoa ja jäähalleilla värjötteleminen on tullut erittäin tutuksi. Oikein pukeutumalla selviää kyllä 🙂 Kallis harrastus tosiaan, mutta ei pelkkä kiekkokoulu vielä paljoa maksa, sitten jos joukkueeseen siirtyy 6-7 vuotiaana, tulee vajaa 300€ vuoden seuramaksu ja 60-100€ kk maksu 😀

Avatar

Taitoluistelu ja jääkiekko ovat kalliita harrastuksia opiskelijan lapsille.

Avatar

Onhan lapsilla osallistuva isäkin, joten ehkä kalliit maksut eivät jää vain äidin huolehdittaviksi. Lapsille voi myös toivoa jouluna/synttäreinä osallistumista harrastusvälineisiin. Ehkä bloggaajalla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä seurojen/urheiluliikkeiden kanssa ja näin kustantaa osa maksuista? Minä en tiedä, kunhan arvailen, kun eihän tällainen asia kuulu kenellekään perheen ulkopuolella. Luulen ihan yleensäkin, että paljon harrastavien lasten perheissä tingitään sitten jostain muusta (ajassa ja rahassa), koska halutaan panostaa lasten harrastuksiin. Jokainen meistä tekee omat arvovalintansa eikä ne oikeuta arvostelemaan muiden valintoja.

Avatar

No mutta onneksi näillä lapsilla on isäkin.

Avatar

Ehkä myös lasten isä auttaa kustannuksissa, tuliko mieleen?

Avatar

Eiköhän jokainen vanhempi tiedä itse taloudellisen tilanteensa. Käsitykseni mukaan lapsilla on myös isä, joka osallistuu heidän elämäänsä. Eikä meistä kukaan tiedä, vaikka lapsille olisi vauvasta alkaen kerätty vaikka rahaa vaikka harrastuksia ja suurempia hankintoja varten.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä