Syksy on opettanut sietämään kaaosta

Teksti

Olen käynyt koulua nyt reilun viikon. Nämä kahdeksan arkipäivää, ovat pitäneet sisällään korkeakoulumaailmaan tutustumisen, sähköisten ja fyysisten oppimisympäristöjen haltuunoton sekä ensimmäisten kouluprojektien valmistelut.

Oman koulureppuni lisäksi olen pakannut luistelutreenireppua, uimakoulureppua ja eskarireppua. Kaikki nämä reput olen pakannut tavaraa täynnä olevassa keittiössämme, jonka laskutasoja voi kaiken tavaran alta tuskin nähdä. Keittiömme tämän hetkinen tavarapaljous johtuu siitä, että olemme alkaneet jo hamstrata kaikenlaisia olohuoneeseen sijoittuvia tavaroita ja huonekaluja, jotka olemme varastoineet keittiöön. Väliaikaisesta sijoituspaikasta näyttäisi kuitenkin tulleen pidempiaikainen sijoituspaikka, sillä Pepen on pitänyt näin sairaslomansa jälkeen kiriä töidensä parissa, eikä hän ole ehtinyt katsomaankaan olohuoneen suuntaan.

Remontin sijasta mielessäni kuitenkin pyörii päällimmäisenä uuteen kouluun liittyvät asiat. Kaikki tulevaisuudessa täytettävät oppimistavoitteet kauhistuttavat, mutta vauhdikkaiden viime päivien kantavaksi voimaksi on muodostunut tunne siitä, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin. Jokainen tähänastinen koulupäivä on vahvistanut entisestään oloani siitä, että olen löytänyt oikean tien itselleni. Olen löytänyt itseni oppitunneilta ajattelemassa, että täällä minun kuuluu olla, tekemässä juuri tätä. Oppilaitokseni lehtorit ja tutorit ovat tehneet koulun aloituksesta hyvin soljuvaa ja nyt on minusta itsestäni kiinni, että löydän oman paikkani ryhmässä sekä minulle sopivat tavat oppia. Luulen sisäistäväni opiskelutavat pikkuhiljaa ja tilaisuuksia ryhmäytymiseen meille annetaan todennäköisesti ensiviikolla tapahtuvalla aloitusleirillä. Toivoisin tutkinnon lisäksi rikastuvani myös uusilla ystävyyssuhteilla.

Ensi perjantaina juhlimme Alexanderin nimipäiviä, jotka unohdimme tänään aivan täysin. Ihmettelinkin päivällä, että miten ihmeessä olemme saaneet pidettyä kaikki langat käsissämme, emmekä ole unohtaneet hakea lapsia päiväkodista tai pakanneet jäähallireissulle uimapukuja. Nimppareiden lisäksi tosin unohdimme, että lapset on kutsuttu lauantaiksi yökylään serkuilleen, mutta tämä oli kaiken keskellä lähinnä iloinen asia kuulla juuri siskoltani. Minä ja Pepe aiomme sillä välin nakutella olkkarin kuntoon tai sitten ihan vaan jämähdämme ja nukahdamme sohvalle.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä