Yksi ihana etäpäiväni alusta loppuun

Olen aloittanut kaikkien koulusta saamieni tehtävien tekemisen heti tehtävänannon jälkeen ja kaikkien syksyn kurssieni tehtävät ovat olleet valmiita jo pari viikkoa.  Lukujärjestykseeni on varattu etätyöskentelypäiviä näille joulua edeltäville viikolle, mutta koska omat tehtäväni oli jo tehty, pääsin jo hieman aiemmin joululoman viettoon. Ensimmäisenä lomapäivänäni vein lapset eskarin takia päiväkotiin ja hengailin yksikseni kotona yhden aamupäivän. Puoleenpäivään mennessä olin niin tylsistynyt, että ilmoittauduin yrittäjyys -verkkokurssille, joka minun oli tarkoitus suorittaa vasta ensi syksynä.

Viimeiset etätyöpäivät ennen lomaa

Siispä vietän nyt loman sijasta vielä muutaman etätyöpäivän ennen joulua. Yritän suorittaa tämän haalimani extra-kurssin vielä ennen lomaa, jotta voin jouluna rentoutua koulutehtäviltä rauhassa.

Ilmeisesti ammattikorkeakoulujen lähiopetusta vähennetään säästösyistä, mutta itse koen saavani koulultani monipuolisesti erilaista opetusta ja kaikkea sopivassa suhteessa. Arvostan lähiopetusta ja osallistun siihen mielelläni, mutta tykkään myös viettää omilla ehdoillani tapahtuvan opiskelupäivän kotona. Verkkokurssit ovat minulle mieluisa opiskelumuoto, koska pystyn keskittymään opiskeluun yksin ja osaan aikatauluttaa itsenäistä työskentelyäni.

Aamut ovat minulle kaikkein tehokkainta työskentelyaikaa, minkä vuoksi aloitan etätyöpäivät aina kello kahdeksan paikkeilla. Jos lapset ovat kotona,  aloitan aamun viemällä lapset eskariin ja päiväkotiin kello 8.30 mennessä. Tämän jälkeen palaan yksinäni hiljaiseen kotiin. En hyökkää koulutehtävien kimppuun suinkaan heti, vaan valmistelen kroppani hyökkäykseen yleensä kahvin ja smoothien avulla. Tällä kertaa söin aamiaiseksi Pepen eilen paistamia lettuja.

En missään kohdassa päivääni irroita otetta kahvikupista, mutta syötyäni aamiaisen, avaan läppärin ja aloitan värikoodatun perhekalenterimme tutkimisen. Merkkaamme tulevia tapahtumia melko tarkasti ylös, jotta tiedämme Pepen kanssa missä toinen menee. Pepellä on yrittäjänä välillä hyvin epäsäännöllinen työaika ja minullakin on nyt koulun myötä jonkin verran töitä iltaisin.

Kalenteristamme löytyy tulipunaisella kaikkien töiden deadlinet, jotka sitten muutan vihreäksi heti kun tehtävä on tehty tai palautettu. Vaaleammalla punaisella merkkaamme meitä molempia koskevat arkiset asiat ja harmaalla kirjaan kalenteriin kaikki rahaan liittyvät asiat, kuten palkanmaksupäivät ja laskujen eräpäivät. Sinisellä kalenterista löytyy kaikki koulutehtäviini liittyvät asiat ja siniset merkinnät ovatkin niitä, joiden perusteella alan etäpäivinäni työskennellä. Kalenterissani saattaa etäpäivänä lukea sinisellä esimerkiksi näin: ”8.30-10.30. Silmäile ja lue yksi lähdemateriaali läpi. 11.00-12.30. Kirjoita esseen kappaleet 1-2.” Kun työvaiheet on purkanut tarpeeksi pieniin osiin, minulla on tunne, että työ on hallinnassani ja valmistuu oikeaan aikaan. On myös mukava käydä ison projektin kimppuun, kun tietää, että riittää kun aamupäivän aikana saa valmiiksi kaksi kappaletta.

Jos maltan sulkea läppärini, vietän puolilta päivin ensimmäisen taukoni kun Pepe saapuu kotiin lounaalle. En ala laittaa ruokaa kesken työpäivän, vaan syömme lounaaksi yleensä edellisen päivän päivällistä. On aivan ihanaa nähdä toinen kesken työpäivän ja syödä hiljaisessa kodissa ihan kahdestaan. Vaihdamme kuulumisia päiviimme liittyen ja pidämme pienen palaverin siitä mihin aikaan lapset haetaan hoidosta ja mitä kaikkea iltapäivällä olikaan tiedossa.

Pepen lähdettyä takaisin töihin, minä teen päivälle asettamani tehtävät loppuun. Tehokkaina päivinä haen lapset hoidosta heti eskarin jälkeen 12.30, mutta yleensä lasten haku venyy iltapäivälle kahteen, mikä on toki sekin mukavan aikaisin.

Eskarin jälkeen kotiutuneet lapset elävät suurimmaksi osaksi omatoimisesti, eli katselevat lastenohjelmia, ulkoilevat keskenään pihalla ja hakevat jääkaapista välipalaa. Minä olen saatavilla, mutta vielä pari tuntia koulutehtäviin tai blogiin uppoutuneena. Silloin tällöin palautan työrauhani istuttamalla lapset jonkin taideprojektin pariin.

Kolmen ja neljän välissä koti näyttää aina siltä kuin kaksi päiväkoti-ikäistä olisivat pitäneet bileet ilman valvontaa -niin kuin lähestulkoon ovatkin. Nyt voin kuitenkin sammuttaa läppärin koko loppupäiväksi ja keskittyä perhe-elämään, kuten pyykinpesuun ja päivällisen valmistamiseen yhdessä töistä saapuvan Pepen kanssa.