eveliina matilda - Banneri

Olen kuullut monenlaisista pariskuntien ja perheiden tavoista hoitaa talousasiat. Eikä uusperhe-kuvio tunnu ainakaan yksinkertaistavan näitä ratkaisuja. Olen useamman kerran lukenut somesta kuinka joku kaipaa vinkkeja siihen, miten uusperheessä jaetaan kulut, kun on mun lapsia, sun lapsia, meidän lapsia ja kaksi eri tuloluokkiin kuuluvaa vanhempaa. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen perhe on tilanteineen uniikki ja etsii itselleen sopivimmat ratkaisut. Myönnän kuitenkin kohotelleeni kulmiani, kun joku on vienyt talouskulujen jako on lähtenyt niin lapasesta, että sen vuoksi lasketaan uusperheenjäsenien ruoka-annosten määriä.

Minulla ja Pepellä on ollut yhteiset rahat suhteemme alusta asti

”Minä saatan olla perheen massipällikkö sitten sillon kun toinen on eläkeläinen.”

Aivan tapailumme alussa vuorottelimme jollain tapaa sen suhteen kumpi käytti korttiaan yhteisillä kauppa- ja ravintolareissuilla, mutta euroja emme ole koskaan vaivautuneet laskemaan. Melko pian elämämme kietoutuivat niin yhteen, että olisi ollut omituista irrottaa talousasioita tästä kaiken jakavasta yhteiselostamme. Elämme periaatteella, että jaamme ilot, surut sekä rahat. Kaikki mitä meille tulee on meille yhteistä. Työskentelemme molemmat perheemme eteen yhtä kovin ja kulutamme rahaa niin, että etusijalla on aina yhteinen hyvä. Opiskelijan ja yrittäjän tulot eroavat paljon toisistaan ja tällä hetkellä on totta, että mieheni tuo perheeseemme enemmän rahaa. Ajattelen asian kuitenkin niin, että minun opiskeluni on panostus perheemme tulevaisuuden talouteen. Viidentoista vuoden ikäeron vuoksi me emme välttämättä vietä työuriemme huippukohtia samaa aikaa, vaan minä saatan olla perheen massipällikkö sillon kun toinen on eläkeläinen. Massipäällikön tittelistä huolimatta, enemmän rahaa takova ei sen enemmän päätä mihin rahaa käytetään. Tälläkin elämän osa-alueella me luotamme toiseen, siihen että toisen rahankäyttöratkaisut tukevat yhteisiä tavoitteita.

Käytännössä yhteinen taloutemme toimii niin, että meillä molemmilla on liuta tilejä omissa nimissämme, mutta meillä molemmilla on pääsy toistemme tileihin. Lisäksi meillä molemmilla on yhteen yhteiseen tiliimme maksukortit ja maksamme kaikki ruokakauppojen ostokset tältä tililtä. Näin meidän on halutessamme helppo seurata kulutustamme.

Entä kun elätettävänä ovat myös minun lapseni?

Lapsemme ovat biologisesti vain minun, mutta etenkään talouden kannalta sillä ei ole meille merkitystä. Pepe on halunnut minut kumppanikseen ja tiennyt, että pakettiin kuuluu kaksi lasta. Lapset eivät näyttäydy isäpuolelleen pelkkänä kulueränä, vaan aivan minun laillani Pepe saa lapsista iloa sekä positiivista sisältöä elämäänsä. Meidän mielestämme olisi omituista, että biologinen suhde määrittelisi perheen sisällä sen kuka maksaa ja kuinka paljon. Koska lapsillamme on kaksi perhettä, jakautuvat heidän kulunsa myös kahden talouden kesken. Kaikkien lasteni elämään kuuluvien aikuisten päämääränä taas on tarjota lapsille niin hyvää kuin suinkin pystyy, joten näiden kahden taloudenkaan kesken ei lasketa lapsiin käytettyjä euroja.

Miten asuntolainat, asumiskulut ja autot jakautuvat?

Pepe on ostanut Portsan asuntonsa jo viisitoista vuotta sitten ja lisäksi hän vuokraa muutamaa sijoutusasuntoaan. Minä taas ostin oman asuntoni Pepen naapurista hieman ennen kun aloimme seurustella. Meillä ei ole omistusoikeutta toistemme asuntoihin ja käytännöllisyyden vuoksi molemmat hoitavat omiin asuntoihinsa liittyvien kulujen maksut. Asunnot ovat meille kuitenkin yhteisiä, sillä remontoimme, huolehdimme ja asumme niissä yhdessä. Toistaiseksi ainoa keksimäni syy viilata omistussuhteita on se, ettei toisen kuollessa eloon jääneelle koidu omistuksien suhteen ongelmia. Haluamme periä toisemme ja lapsemme perivän meidät.

Autommekin painivat hieman eri sarjassa, mutta olemme nähneet parhaimmaksi, että minulla on käytössäni Pepen omistama auto ja Pepellä on käytössään minun omistamani pikkuauto sekä työkeikkoja tehdessään pakettiauto. Minä ajan perheemme parhaimmalla autolla, koska ajan kouluun pitkiä matkoja ja kuljetan kyydissäni lapsia. Lapset kulkevat aina turvallisemmassa autossa, eikä Pepelle ole niin väliä millä hän mahdollisesti ajaa kotoamme parin sadan metrin päässä olevalle verstaalle.

Tämä teksti osoittaa minun täällä hetkellä hyötyvän suhteestamme taloudellisesti enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että parisuhteessa ja perhe-elämässä on paljon talousasioita merkittävämpiä osa-alueita ja suhteeseen vähemmän rahaa tuova osapuoli voi tuoda siihen jotain muuta. Haluisin vielä jakaa lukijoilleni oman äitini ainoan minulle jakaman parisuhdeneuvon; älä koskaan riitele rahasta.

Kommentit (6)

Luulen, että tärkein asia rahan kanssa on, että siitä puhutaan reilusti ääneen ja useasti. Toinen asia se, että molemmat vetää parisuhteessa yhtä köyttä, joka useimmiten tekee varmaan sen, että se kellä on enemmän rahaa käytössä maksaa enemmän ja pitkässä parisuhteessa tilanteet luultavasti saattavat jonkin verran vaihdellakin sen suhteen kuka ansaitsee enemmän.

Meillä ansaitsemme suurin piirtein saman verran ja siksi yhteiset jutut eli asuminen ja siihen liittyvät kustannukset, lapset ja ruoka menevät tasan puoliksi. Näitä kuluja varten meillä on yhteinen tili, jolle siirrämme sovitun summan palkkapäivänä ja tälle tilille tulee myös lapsilisät.

Kummallakin on omat tilit, jolle palkat tulevat ja yhteisistä kuluista yli jäävät rahat jäävät. Yhteiskulu tilin lisäksi meillä on yhteinen lomasäästötili, jolle siirrämme sovitun summan kuussa ja tilinrahoja käytetään lomailuun. Molemmilla on myös omat säästötilit. Isoista hankinnoista keskustellaan yhdessä ja mietitään paras ratkaisu asiaan. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä rahasta. Kummallekin on jäänyt pakollisten menojen ja sovittujen juttujen jälkeen myös humputtelu/turhuus rahaa + säästöön.

Meillä oli heti seurustelun alussa yhteiset rahat, omat tilit kuitenkin, mutta ei siis koskaan mietitty kumpi maksaa ja kuka maksanut enemmän. Aina se maksanut jolla on rahaa ja menojen jakautuminen suhteutettu tulohin siten, että reippaasti vähemmän tienaavallekkin jää omaan käyttöön rahaa.
On vuorotellen ollut opiskelua, armeijaa, työttömyyttä, ja hoitovapaita.
Ollaan naimisissa ja molemmilla nykyään melko samat tulot joten yhteiselle tilille molemmat laittaa saman summan ja siitä maksetaan kaikki laskut ja lainojen lyhennykset. Ruokakaupassa, ravintoloissa yms. maksellaan miten sattuu, kumpi siellä nyt sattuu käymään. Ei ole koskaan 12 vuoden aikana tarvinnut rahasta riidellä, keskusteltu kyllä isommista minä haluan (moottoripyörä, aseet yms.) turhista hankinnoista.
Minä hoidan lasten (3) kaikki vaate ostokset, koska lapsilisä tulee minun tilille.

Mukava kuulla! Vaikuttaa tosi toimivalta teidän käytäntö. Tuo on mielestäni suhteen kannalta hyvä asenne rahaan ”se maksaa, jolla on rahaa..” 🙂

Kiitos avoimesta postauksesta, näitä tarvitaan 🙂
Tuli mieleen onko teillä pakko olla tuo sinun pikkuautosi, jos pepen työpaikka on noin lähellä ja pakukin löytyy, siinä voisi säästää rahaa? 🙂
Muuten kuulostaa kyllä järkevältä menolta

Oot ihan oikeassa ja ollaan itsekin mietitty pikkuauton tarvetta. Toistaiseksi ollaan tarvittu sitä aina kun meidän auto on ollut rikki, eli usein 😀

Meillä aviomiehen kanssa vain ja ainoastaan omat tilit omissa pankeissamme. Tällä hetkellä tienaan reippaasti häntä enemmän, joten maksan enemmän vuokraa, sähköt, autokulut ja suurimman osan ruuasta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X