Meidän perheen lemmikki: rescuekoira Koke

Tänään blogin päätähtenä on meidän perheen koira! Hän on toisinaan vilahdellut Instagramissa, mutta täällä blogin puolella hänestä ei ole vielä kuultu.

 

Tässä on Koke tai kuten lapset häntä kutsuvat; Kokkeli. Joskus hän on Kola tai jopa Tikru, mutta mummin kutsumana hän on aina vahingossa Keko.

Pepe on adoptoinut Koken Espanjasta seitsemän vuotta sitten. Koken tämän hetkinen ikä on arvioitu noin kahdeksan vuoden tienoille. Katukoirana eläneen Koken elämästä ei ole tietoa ennen espanjalaiselle koiratarhalle päätymistä. Pepen luokse saapuessaan Koke pääsi todennäköisesti ensimmäistä kertaa asumaan sisätiloihin. Hän ei ollut sisäsiisti tai osannut kävellä hihnassa. Koke pelkäsi ihmisiä eikä häntä oltu lainkaan koulutettu. Pihalla Koke söi ruuaksi kiviä eikä ymmärtänyt lainkaan mihin Espanjan aurinko oli kadonnut.

Tällä hetkellä Koke on melko huomaamaton perheenjäsen. Hän makoilee aina omassa rauhassaan kiinni tulikuumaassa patterissa ja kaivautuu sänkyyn peiton alle aina kun me muut poistumme kotoa. Koke ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn, mutta hän on pari kertaa vahingossa hypännyt mun viereen sänkyyn, kun töihin lähtenyt Pepe on pamauttanut ulko-oven kiinni. Meidän täytyykin aina kotoa poistuessamme pedata sängyt piukkaan pakettiin tai kotiin saapuessamme sängystä löytyy kutsumaton kuorsaaja. Kesäisin Koke ei saa tarpeekseen auringosta. Helteisinä kesäpäivinä, kun kaikki muut koirat läähättävät varjossa lähes kuolemankielissä, Koke makaa selällään suorasta auringon paisteesta nauttien eikä suostu siirtymään varjoon.

Kiltistä luonteestaan huolimatta Koke ei ole ihanteellinen lapsiperheen lemmikki. Pepe otti koiran aikanaan vain omaksi lemmikikseen, mutta sittemmin olosuhteet ovat muuttuneet. Koke on erityisen kiintynyt Pepeen ja suhtautuu hieman varauksellisemmin useimpiin muihin ihmisiin. Koiramme ei ole luonteeltaan paha, vaan pelokas ja juuri sen takia parhaimmillaan aikuisten seurassa. Koke pelkää kovia ääniä, autojen ovien pauketta sekä keppejä ja kävelykeppejä. Ilmeisesti koiraa on joskus hakattu kepillä. Koken luonne eroaa hyvin kohdeltujen koirien luonteista erityisesti siten, että uusissa tilanteissa Koke olettaa, että hänelle tehdään jotain pahaa. Tilanteisiin joihin toinen koira suhtautuu innokkaan uteliaasti, meidän koiramme reaktio on usein pakeneminen tai puolustautuminen.

Kokella on hihnassa keltainen ”tarvitsen tilaa” -tarra, jotta tuntemattomat ihmiset eivät lähestyisi häntä.

Lapset tykkäävät Kokesta paljon. Erityisesti Alex aina kertoo miten ikävä hänellä on Kokkelia ja miten koira aina kertoo hänelle juttuja. Alex halailee ja silittää koiraa melko asiallisin ottein, mutta me emme luota koiraan niin, että jättäisimme sitä lasten kanssa ilman valvontaa. Mihinkään koiraan ei pitäisi luottaa sataprosenttisesti, eikä erityisesti tällaiseen aiemmin kaltoin kohdeltuun.

Traumoistaan huolimatta Koke on leppoisa kaveri, joka käyttäytyy hyvin kun sen kanssa toimii rauhallisen määrätietoisesti. Pepe on peruskouluttanut Koken hyvin ja ahneena koirana se oppii todella nopeasti uusia temppuja. Sateella Koke ei poistu patterin vierestä, mutta lämpimällä säällä se on aina innoissaan lähdössä lenkille tai pihalle ottamaan arskaa.

Kommentit

2 kommenttia
Eveliina

Joo, mä olenkin joskus jossain postauksessa kertonut. 😊 Fido asuu itseasiassa tässä meidän naapurissa. Mun pikkusisko tykästyi häneen niin, että Fido lähestulkoon asui siellä. Sittemmin mun siskon anoppi on ominut Fidon ja hän elää siellä sekä mun siskolla. Meilläkin hän kyläilee aina kun vaan saadaan hänet 😆 Fidon laumoineen löytää instagramista nimellä fidoyoda

Avatar

Hei!
Olis kiva joskus myös kuulla, mitä sille sun ”omalle koiralle” kuuluu. Siis sille, jonka otitte lasten ollessa pieni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä